Some deep story - Tarinat

Ilmeisesti on hyvää bisnestä. Siinä pikkuinen ihminen unohtuu.

Ahdistavia tarinoita. Miksi ihmiset saavat velkaa noin helposti.

- ei ne suuret tulot vaan pienet menot-

Nopeihin pikavippeihin koukuttuu helposti. Ensin on pieni rahapula ja siitä saattaa saada avun eikä siinä mitään. Äkkiä vaan voi käydä se, että et pystykään enää maksamaan takaisin otettua velkaa, vaikka kyse olisi pienestä summasta pakon edessä. Toisille se on tie viikonlopun hurvitteluihin. Vaarallinen polku. T. Kokemusta on. 

On kyllä aivan jäätävää kusetusta, ihme että on laillista. Nyt niihin ilmeisesti tuli joku korkokatto sentään.

Mieheni veli on oiva esimerkki siitä miten noilla vipeillä saa taloutensa syöksylaskuun nopeasti. Otti pikavippejä juhlimiseen ja dokailuun (kyllä, maailman typerin idea toki lähtökohtaisesti). Lainattu summa oli yhteensä noin tonnin, samalta firmalta olisiko ollut kolmessa erässä. No, kuukauden kuluttua alkoi takaisinmaksu. 300 e/kk oli minimilyhennys. Se ei lyhentänyt itse lainaa sentin hyrrää, vaan tuolla summalla sai maksettua pois ainoastaan korkoa.

Mieheni ja muut perheenjäsenensä sitten maksoivat vipin kerralla pois kun keräsivät porukassa rahat kokoon. Miehen veli sai tietenkin kuulla täyslaidallisen idiotismistaan ja varmasti oppi läksynsä. Silti tuntuu käsittämättömältä nuo korot. 3 hunttia kuussa pelkästään niihin.

Olen iältäni 25-30-vuotiaan väliltä (mies). Synnyin duunariperheeseen ja vanhemmat käyttivät paljon päihteitä. Rahaa ei siis koskaan jäänyt säästöön ja vanhempani riitelivät usein rahatilanteestaan. Tästä kaikesta huolimatta minulla oli katto pään päällä, ruokaa pöydässä (ei koskaan hedelmiä tosin) ja vaatteita käytössä. Vanhemmat erosivat ollessani esiteini-ikäinen ja silloin rahaongelmat vain pahenivat: isäni otti pikavippejä yli 20 000 euron edestä päihteiden käyttöä varten ja äitini löysi veikkauksen ihmeellisen nettimaailman - äitinikin sitten velkaantui myös yli 20 000 euron verran, koska otti pikavippejä pelatakseen nettirahapelejä. Luottotiedot meni molemmilla. 

Miten tämä sitten vaikutti minun rahankäyttööni? Tai ylipäänsä siihen, oliko minulla rahaa. Noh, ei ollut, en saanut viikkorahaa, enkä kesätöitä mistään koskaan. Sain töitä ensimmäisen kerran vasta 20-vuotiaana, vaikka olin hakenut joka kesä töitä 14-vuotiaasta lähtien.

Kun täytin 18 vuotta, hain opintolainaa, jonka käytin roskaruokaan. Kun opintolaina loppui, aloin ottamaan itsekin pikavippejä. Käytin ne kaikki roskaruokaan. Olin sairaalloisen ylipainoinen ja olin täysin riippuvainen roskaruosta. Ahmin sitä kun elämä tuntui sietämättömältä. Minulle kertyi velkaa noin 6000 euron verran ja olin hyvin lähellä menettää luottotietoni. Sain velat maksettua pois 22-vuotiaana ja pystyin aloittamaan säästämisen vasta 23-vuotiaana. Summat oli alkuun hyvin pieniä, muutama kymppi kuukaudessa säästöön. Sain Kelan tukemaa psykoterapiaa 22-vuotiaana, mikä oli aivan helvetin iso juttu ja se muutti elämäni suunnan.

Koska aloin saamaan töitä ja pääsin työhaastatteluihin, niin se auttoi minua ymmärtämään paremmin rahan arvon. Ja koska vietin poissa kotoa 40 tuntia viikossa, niin se vaikutti myös siihen, että roskaruoan syöminen väheni. Olen nyt normaalipainoinen. Ja minulla on nyt kymmeniä tuhansia euroja säästössä, enkä koskaan voisi kuvitellakaan palaavani entiseen elämääni. Minusta on tullut pihi, jos näin voi sanoa.

Edelleen näen vanhempiani, heillä menee paljon paremmin ja he ovat saaneet velkoihinsa apua. He eivät siltikään osaa käyttää rahaa "oikein" eli heidän mielestään raha on edelleen tehty tuhlattavaksi, koska sitä ei saa hauta-arkkuun mukaan. He käyttävät edelleen päihteitä ja se näkyy terveydessä. Itse näen asiat  toisin. En ole kertonut heille, paljonko minulla on rahaa, koska pelkään, että he alkavat pyytämään lainaa. He luulevat, että minulla jää parhaimmillaan muutama kymppi kuukaudessa säästöön.

Lapsuus olisi ollut erilaisempi, jos päihdekuvioita ja rahaongelmia ei olisi ollut kuvioissa. En niinkään syytä duunaritaustaa, siinä ei ole mitään vikaa ja tiedän, että vanhempani olisivat pärjänneet kymmenen kertaa paremmin, jos heillä olisi ollut taloustaidot hallussa ja päihteiden käyttö nollassa tai edes minimissä.

En tiedä, miksi kirjoitin tämän. Nuorena tulee helposti tehtyä typeriä asioita ja niistä joko oppii tai ei. Tukiverkosto on aika tärkeä juttu. Koska minulla ei sitä ollut lähipiirissä, niin sain tosiaan tukea psykoterapiasta.

Vierailija kirjoitti:

Olen iältäni 25-30-vuotiaan väliltä (mies). Synnyin duunariperheeseen ja vanhemmat käyttivät paljon päihteitä. Rahaa ei siis koskaan jäänyt säästöön ja vanhempani riitelivät usein rahatilanteestaan. Tästä kaikesta huolimatta minulla oli katto pään päällä, ruokaa pöydässä (ei koskaan hedelmiä tosin) ja vaatteita käytössä. Vanhemmat erosivat ollessani esiteini-ikäinen ja silloin rahaongelmat vain pahenivat: isäni otti pikavippejä yli 20 000 euron edestä päihteiden käyttöä varten ja äitini löysi veikkauksen ihmeellisen nettimaailman - äitinikin sitten velkaantui myös yli 20 000 euron verran, koska otti pikavippejä pelatakseen nettirahapelejä. Luottotiedot meni molemmilla. 

Miten tämä sitten vaikutti minun rahankäyttööni? Tai ylipäänsä siihen, oliko minulla rahaa. Noh, ei ollut, en saanut viikkorahaa, enkä kesätöitä mistään koskaan. Sain töitä ensimmäisen kerran vasta 20-vuotiaana, vaikka olin hakenut joka kesä töitä 14-vuotiaasta lähtien.

Kun täytin 18 vuotta, hain opintolainaa, jonka käytin roskaruokaan. Kun opintolaina loppui, aloin ottamaan itsekin pikavippejä. Käytin ne kaikki roskaruokaan. Olin sairaalloisen ylipainoinen ja olin täysin riippuvainen roskaruosta. Ahmin sitä kun elämä tuntui sietämättömältä. Minulle kertyi velkaa noin 6000 euron verran ja olin hyvin lähellä menettää luottotietoni. Sain velat maksettua pois 22-vuotiaana ja pystyin aloittamaan säästämisen vasta 23-vuotiaana. Summat oli alkuun hyvin pieniä, muutama kymppi kuukaudessa säästöön. Sain Kelan tukemaa psykoterapiaa 22-vuotiaana, mikä oli aivan helvetin iso juttu ja se muutti elämäni suunnan.

Koska aloin saamaan töitä ja pääsin työhaastatteluihin, niin se auttoi minua ymmärtämään paremmin rahan arvon. Ja koska vietin poissa kotoa 40 tuntia viikossa, niin se vaikutti myös siihen, että roskaruoan syöminen väheni. Olen nyt normaalipainoinen. Ja minulla on nyt kymmeniä tuhansia euroja säästössä, enkä koskaan voisi kuvitellakaan palaavani entiseen elämääni. Minusta on tullut pihi, jos näin voi sanoa.

Edelleen näen vanhempiani, heillä menee paljon paremmin ja he ovat saaneet velkoihinsa apua. He eivät siltikään osaa käyttää rahaa "oikein" eli heidän mielestään raha on edelleen tehty tuhlattavaksi, koska sitä ei saa hauta-arkkuun mukaan. He käyttävät edelleen päihteitä ja se näkyy terveydessä. Itse näen asiat  toisin. En ole kertonut heille, paljonko minulla on rahaa, koska pelkään, että he alkavat pyytämään lainaa. He luulevat, että minulla jää parhaimmillaan muutama kymppi kuukaudessa säästöön.

Lapsuus olisi ollut erilaisempi, jos päihdekuvioita ja rahaongelmia ei olisi ollut kuvioissa. En niinkään syytä duunaritaustaa, siinä ei ole mitään vikaa ja tiedän, että vanhempani olisivat pärjänneet kymmenen kertaa paremmin, jos heillä olisi ollut taloustaidot hallussa ja päihteiden käyttö nollassa tai edes minimissä.

En tiedä, miksi kirjoitin tämän. Nuorena tulee helposti tehtyä typeriä asioita ja niistä joko oppii tai ei. Tukiverkosto on aika tärkeä juttu. Koska minulla ei sitä ollut lähipiirissä, niin sain tosiaan tukea psykoterapiasta.

Lisäyksenä vielä, että olin perheeni ainoa lapsi, joten vanhemmillani olisi ollut kyllä rahaa käytettävissä, jos päihteet eivät olisi olleet kuvioissa. Tilanne olisi varmaan ollut vaikeampi, jos lapsia olisi ollut useampi.

Ei pelkästään kulutusluottoa vaan myös asuntolainaa saa aika anteliaasti. Varsinkin pariskunnat.

Ihmettelin suuresti miten ystäväpariskunta sai 400000 asuntolainan, vaikka heillä oli pelkästään miehen yritystä varten lainaa melkein saman verran. 27-v nuoria olivat ja lapsiakin jo 3 kpl ja perheen äiti ei käynyt missään töissä. 

Vierailija kirjoitti:

Ei pelkästään kulutusluottoa vaan myös asuntolainaa saa aika anteliaasti. Varsinkin pariskunnat.

Ihmettelin suuresti miten ystäväpariskunta sai 400000 asuntolainan, vaikka heillä oli pelkästään miehen yritystä varten lainaa melkein saman verran. 27-v nuoria olivat ja lapsiakin jo 3 kpl ja perheen äiti ei käynyt missään töissä. 

Eihän tuollaisia velkoja saa ikinä maksettua ja varsinkaan jos yrityksessä on työntekijöitä.

Omistusasunnon ideahan on, että se on joku pv oma eikä pankin. Ainakin minun logiikkani mukaan. En ymmärrä miksi pankit myöntävät aivan älyttömiä lainoja jo ennestään velkaantuneille, kun taas moni täsmällisesti raha-asiansa hoitava pieni- tai keskituloinen ei välttämättä saa edes halpaan yksiöön.