Nainen/mies jota et koskaan unohda
Millainen hän oli?
Minulle hän oli lapsuudenystävä, jolla todennäköisesti on persoonallisuushäiriö. Hän auttoi näkemään ja asettamaan rajat muissakin ihmissuhteissa. Hankalista ihmisistä on yllättävän paljon hyötyä omalle kehitykselle. Opin senkin, että monta kertaa asiat ovat juuri sitä miltä ne ensisilmäyksellä näyttävät.
Kommentit (3)
Minulla on vähän tuoreempi tapaus mutta ei takuulla unohdu vaikka eläisin 120-vuotiaaksi. Tapasin nimittäin vuosi sitten työpaikalla sielunkumppanini. Se oli niin odottamatonta ja hämmentävää etten häntä unohda ikinä, vaikka korona ja pätkätyöläisyys meidät jo ovat erottaneetkin. Hirveän, kammottavan ihanan kamalan ihanaa että hän on maailmassa.
Eräs mies, kaipaan edelleen viikoittain, vaikka emme päätyneet edes suhteseen. Vuodesta 2014 olen kaivannut.
MUlla oli lapsuudessa ihana hoitopaikka, jonne sai mennä muutenkin käymään. Oli naapurissa.
Kyse oli pariskunnasta, jolla oli itsellään jo lukioikäisiä lapsia ja me siinä sitten pyörittiin seassa mukana. Muistan aina perheenäidin ihanan, helisevän naurun ja sitä riitti. Se tuli suoraan sydämestä ja hänen silmänsä olivat ystävälliset. Perheen isä oli yhtä lailla hyväntuulinen ja antoi meidän pienten lasten touhuta pihalla huolehtien meistä hyvin isällisesti. Minusta oli turvallista käpertyä hänen kainaloonsa ja nukahtaa siihen päiväunille. Omat vanhempani olivat kiireisiä työssään ja paljon poissa, niin tuntui kivalta kun oli turvapaikka. Opin siitä, miten tärkeää on vaan olla läsnä toiselle ihmiselle. Ei tarvita jatkuvaa touhuamista ja virikkeitä, vaan voi olla köllötellä.