Lue keskustelun säännöt.
En halua aikuistua
14.11.2020 |
Täytin juuri 31-vuotta. Menin naimisiin rakastamani miehen kanssa. En halua sanoa ammattiani suoraan, mutta olen korkeasti koulutettu, vastuullisessa työtehtävässä ja ns. monen unelmaduunissa. Tässä siis hieman taustatietoa.
Ongelmana on siis että olen henkisesti vielä aivan täysteini. Jos koronaa ei olisi ja jos saisin ihan oikeasti päättää niin juoksisin baareissa bilettämässä. Ongelmana ei ole se ettenkö olisi nuorempana saanut bilettää. Voi kuule, minä biletin ja kokeilin muutamia kertoja myös irtosuhteita. Ne olivat mielenkiintoisia kokemuksia mutta kyse ei nyt ole siitä. Rakastan miestäni ja hänen kanssaan haluan jatkossakin olla.
Töissäni minulla on tietty ammattipersoona ja hoidan työni tunnollisesti, ehkäpä jopa tavallista tunnollisemmin. Kaipaan kuitenkin tunnetta olla tietyllä tapaa vapaa. Haluaisin vetää kunnon kännit ja mennä baariin tanssimaan koko yön yli. Tämän tekisin monet ja monet kerrat. Haluaisin pakata repun selkään ja lähteä moneksi vuodeksi maailmalle. Etenkään tuota kännäystä en voi tehdä sillä olen tietyssä roolissa työni vuoksi. Jos joku minut näkisi niin se olisi haitallista uralleni.
Nyt kun olen mennyt naimisiin niin etenkin mieheni odottaa lasten hankintaa. Itsekin lapsia haluan joskus. Mutta toisaalta olen kumminkin jo 31-vuotias. Ihan kovin kauaa en voi asiaa miettiä jos lapsia haluan hankkia.
Löytyykö täältä kohtalontovereita? Mitä tälläisessa tilanteessa voi tehdä kun olen aivan hukassa?
Kommentit (23)
Sinä OLET teini.
Se on oikea ikäsi, kun heräät tästä matrixin unesta ..
-Sinkkiş
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei muuta kuin lähdet Sincin kanssa reissuun !
-Sinkkiş
Heität Kynät nurkkaan ja jätetään kaikki pilipalihommelit taaksemme !
Jihaa !
Maailma on meidän!
-Sinkkiş
Minä täytän kohta 50, eikä elämä ole juuri muuksi muuttunut viimeiseen 30 vuoteen. Avovaimon sijaan on vaimo ja vuokrakämpän sijaan omistusasunto. Töissä on paljon helpompaa kuin opiskellessa. Näköjään moni muukin ikäiseni elää samoin.
Pakkohan ei ole aikuistua, jos ei siltä tunnu. Ei, vaikka äiti sitä edelleen suosittelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei niitä sun röitäsi ole olemassakaan ..
-Sinkkiş
Silmänlumetta kaikki ..
Olen vähän samanlainen, mutta niin on kyllä miehenikin...emme halua lapsia ja juhlimme joka vkonloppu. Elämä on hauskaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
....niin ja olemme 35 ja 40v... (viestiin8)
En oo sit ollenkaa siun kaltane, mut ootko kokeillu jutella miehesi kanssa tosta juhlimisesta, et jos hänki haluis lähtee mukaan? :o Aikuistumine o tosiaan julma ansa. Pitää maksaa veroja eikä kukaa kysy siun lempi dinosaurusta… :D M25
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 46-vuotias mies ja aivan samoilla linjoilla. Minäkin olen naimisissa, mutta erona se, että en ole koskaan halunnut lapsia. Biletys on mukavaa! Ei tarvitse aikuistua jossei halua. Lapset tähän yhtälöön sopisivat kyllä huonosti. Saatan valvoa spontaanisti koko yön, jolloin seuraavana päivänä on kyllä ehdottomasti voitava nukkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ikäkaudet on väistämättömiä.
Ikääntyminen on, ikäkaudet eivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikäkaudet on väistämättömiä.
Ikääntyminen on, ikäkaudet eivät.
Ainakaan 30 ei ole hyvä nassuttaa tuttia vaipoissa.
Kasariteini kirjoitti:
Minä täytän kohta 50, eikä elämä ole juuri muuksi muuttunut viimeiseen 30 vuoteen. Avovaimon sijaan on vaimo ja vuokrakämpän sijaan omistusasunto. Töissä on paljon helpompaa kuin opiskellessa. Näköjään moni muukin ikäiseni elää samoin.
Pakkohan ei ole aikuistua, jos ei siltä tunnu. Ei, vaikka äiti sitä edelleen suosittelee.
Voi onpa kiva kuulla. Olen vähän ajatellut että muilla on tullut joku ahaa-elämys aikuiseksi kasvamisessa. Varmaan oma olotilani tulee siis jatkumaan vielä vuosia.
Jos tosiaan oikeasti haluat lapsia, niin asian aiheuttama ahdistus ja aikaikkunan umpeutuminen vie piankin ilon teinielämästäsi. Silloin voit yhtä hyvin antaa periksi ja panna pallon jalkaasi. Eli vaihtoehtosi ovat tyytymätön, katuva ex-teini tai univelkainen, rähjäinen mamma.
Vierailija kirjoitti:
Jos tosiaan oikeasti haluat lapsia, niin asian aiheuttama ahdistus ja aikaikkunan umpeutuminen vie piankin ilon teinielämästäsi. Silloin voit yhtä hyvin antaa periksi ja panna pallon jalkaasi. Eli vaihtoehtosi ovat tyytymätön, katuva ex-teini tai univelkainen, rähjäinen mamma.
Tiedän että haluan lapsia, mutta biologinen kello tikittää. En tiedä kauanko tässä uskaltaa viettää villiä teinielämää. Kai se on tyydyttävä tuohon rähjäiseen univelkaiseen mamman rooliin ja toivottava että tulee helppo lapsi.
Sua pelottaa.
Milla on lapsia kolme ja kyllä mä edelleen olen mieleltäni se sama kuin ennenkin.
Oon aina ollut pikkusen pentumainen. Ei se onneks kokonaan katoa.
Ymmärrän paremmin lapsia.
Jos sä bilettäessäsi vedät joka vkl viinaa, niin sen voit lopettaa.
Sen viinan käytön siis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tosiaan oikeasti haluat lapsia, niin asian aiheuttama ahdistus ja aikaikkunan umpeutuminen vie piankin ilon teinielämästäsi. Silloin voit yhtä hyvin antaa periksi ja panna pallon jalkaasi. Eli vaihtoehtosi ovat tyytymätön, katuva ex-teini tai univelkainen, rähjäinen mamma.
Tiedän että haluan lapsia, mutta biologinen kello tikittää. En tiedä kauanko tässä uskaltaa viettää villiä teinielämää. Kai se on tyydyttävä tuohon rähjäiseen univelkaiseen mamman rooliin ja toivottava että tulee helppo lapsi.
Molempia onkin vaikeampaa saada, lapsia ja "ikuista nuoruutta". Itse valitsin jälimmäisen ja onneksi löysin vaimon, joka haluaa elää samoin. Monella kaverillani tosin on lapsia, mutta ei nekään estä silloin tällöin irroittelemasta.
Kommentteja asiaan?