Lue keskustelun säännöt.
En halua aikuistua
14.11.2020 |
Täytin juuri 31-vuotta. Menin naimisiin rakastamani miehen kanssa. En halua sanoa ammattiani suoraan, mutta olen korkeasti koulutettu, vastuullisessa työtehtävässä ja ns. monen unelmaduunissa. Tässä siis hieman taustatietoa.
Ongelmana on siis että olen henkisesti vielä aivan täysteini. Jos koronaa ei olisi ja jos saisin ihan oikeasti päättää niin juoksisin baareissa bilettämässä. Ongelmana ei ole se ettenkö olisi nuorempana saanut bilettää. Voi kuule, minä biletin ja kokeilin muutamia kertoja myös irtosuhteita. Ne olivat mielenkiintoisia kokemuksia mutta kyse ei nyt ole siitä. Rakastan miestäni ja hänen kanssaan haluan jatkossakin olla.
Töissäni minulla on tietty ammattipersoona ja hoidan työni tunnollisesti, ehkäpä jopa tavallista tunnollisemmin. Kaipaan kuitenkin tunnetta olla tietyllä tapaa vapaa. Haluaisin vetää kunnon kännit ja mennä baariin tanssimaan koko yön yli. Tämän tekisin monet ja monet kerrat. Haluaisin pakata repun selkään ja lähteä moneksi vuodeksi maailmalle. Etenkään tuota kännäystä en voi tehdä sillä olen tietyssä roolissa työni vuoksi. Jos joku minut näkisi niin se olisi haitallista uralleni.
Nyt kun olen mennyt naimisiin niin etenkin mieheni odottaa lasten hankintaa. Itsekin lapsia haluan joskus. Mutta toisaalta olen kumminkin jo 31-vuotias. Ihan kovin kauaa en voi asiaa miettiä jos lapsia haluan hankkia.
Löytyykö täältä kohtalontovereita? Mitä tälläisessa tilanteessa voi tehdä kun olen aivan hukassa?
Kommentit (23)
Normaalilta ja jonkinmoiselta ikäkriisiltä kuulostaa. Kuule, aika auttaa =) Parin vuoden päästä saatat ajatella jo ihan toisin.
Mutta kyllä olisi minustakin kiva mennä baariin taas irrottelemaan kunnolla, vaikka olenkin 3 lapsen vastuullinen äiti ja kohta 50v =) Ja menenkin taas joskus, kunhan korona helpottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tosiaan oikeasti haluat lapsia, niin asian aiheuttama ahdistus ja aikaikkunan umpeutuminen vie piankin ilon teinielämästäsi. Silloin voit yhtä hyvin antaa periksi ja panna pallon jalkaasi. Eli vaihtoehtosi ovat tyytymätön, katuva ex-teini tai univelkainen, rähjäinen mamma.
Tiedän että haluan lapsia, mutta biologinen kello tikittää. En tiedä kauanko tässä uskaltaa viettää villiä teinielämää. Kai se on tyydyttävä tuohon rähjäiseen univelkaiseen mamman rooliin ja toivottava että tulee helppo lapsi.
Pari vuotta voit vielä teineillä, sit ehkä hyvä ruveta vauvaa miettimään, kun se kerran on tahtosi =)
Ei siinä mitään vikaa ole.
Elämässä on erilaisia jaksoja.
Eihän sitä edes tiedä, että saatteko lapsia.