Mistä voisi selvittää, mikä ulkonäössä/tyylissä/sosiaalisissa taidoissa on vikana?

Tuo on muuten jännä ilmiö. Tiedän mistä puhut. Siitä en kyllä ollenkaan ole varma, että johtuuko sanomattomuus juuri rehellisyydestä vai mistä.

Haluaisin muuttaa ulkonäköäni/tyyliäni ja sosiaalisia taitojanikin, mutta tarvitsisin siihen ehkä myös ihan käytännön konsulttiapua ja ohjausta. Joku muu voisi siis "määrätä" mut esim. tiettyihin operaatioihin ja ostamaan tietynlaiset vaatteet ja käyttäytymään tietyllä tavalla, jotta löytäisin aviopuolison ja vähän tukea siinä prosessissa, kun en uskalla laittaa deitti-ilmoitusta, ladata Tinderia tai mennä menopaikkoihinkaan.

Tarvitsisin jonkun tukihenkilön viereen neuvomaan ja rohkaisemaan asiassa ja sitten neuvoisi, miten puhuisin sille miehelle ja missä vaiheessa mun pitäisi pitää omia puoliani ja kertoa omista toiveistani jne. Olen ollut muutamassa todella kontrolloivassa parisuhteessa, jossa mies tosiaan määräsi kaiken ja oli väkivaltainenkin. Tavallaan "laitostuin" siihen altavastaajan asemaan vieläkin pahemmin (miehet määräsivät ja pakottivat aivan kaiken). En osaa etsiä enää ketään oikein omin voimin. :(

En siis ole niin ihmeellisen viehättävä ainakaan, että ilman vaivannäköä löytäisin ketään enää. Eli siis ei tule enää kadulla/julkisissa kulkuvälineissä lähestymisiä, mikä ehkä on naisille epänormaalia. Ainakin nuorempana tuli niitä jututtajia ja numeronpyytäjiä välillä. Mun pitäisi siis päämäärätietoisesti treenata ja muuttaa itseni pariutumiskuntoon, ihan siis käytännön neuvoin ja ohjein.

Nuorena olin rahaton ja masentunut. Muutamia lupaavia juttuja oli, mutta sitten alkoi valitus siitä, että miksen voi ostaa uusia vaatteita, jotain halpoja edes. Ja miksen tee osa-aikatyötä kummempaa. Suoraan sanottuna olin tosi masentunut ja työttömyyskorvauksella ei paljon ostella uusia vaatteita. Ja miksen meikkaa. No ehkä ei huvittanut, kun makasin himassa. Eli se. Olisin tarvinnut ystävän, joka olisi hiukan jaksanut tukea.

Vierailija kirjoitti:

En siis ole niin ihmeellisen viehättävä ainakaan, että ilman vaivannäköä löytäisin ketään enää. Eli siis ei tule enää kadulla/julkisissa kulkuvälineissä lähestymisiä, mikä ehkä on naisille epänormaalia. Ainakin nuorempana tuli niitä jututtajia ja numeronpyytäjiä välillä. Mun pitäisi siis päämäärätietoisesti treenata ja muuttaa itseni pariutumiskuntoon, ihan siis käytännön neuvoin ja ohjein.

Noita tuli. Jotkut oli ihan kivojakin. Sitten oli hyväksikäyttäjiä, jotka etsi vain seksiä. Onneksi ei tarvitse miettiä noitakaan enää.

Kysy siltä joka lopettaa sun kanssa tapailun tai antaa muuten vaan pakit. Hyvällä tsägällä vastaa jotain. Kavereilta ei oikein voi kysyä kun eivät katso sua oikeasta positiosta, eivät siis tiedä.

Itsellä vähän sama juttu, olen jotenkin sukupuoleton olento ollut aina. Olen ihan nätti nainen ja aina ollut laajalti pidetty, eli en ihan sosiaalisesti käsikään voi olla. Opinnoissa, töissä jne olen menestynyt hyvin, joten en voi olla vajaaälyinenkään. Silti kerään vastakkaisen sukupuolen vain kavereiksi, jotka haluavat purkaa mulle huolensa lähinnä muista naisista.

Aloitteita olen tehnyt, mutta mies on aina lähtenyt karkuun ja kadonnut yhteyksistä. Yhden kanssa sentään oli lyhyt tapailu ja toisen kanssa yhdet treffit, ja sitten nämä katosivat kaikessa hiljaisuudessa vaikka yritin kysellä perään. (Eivätkä siis todellakaan olleet kotoisin mistään ällö-Tinderistä vaan ihan oikeasta elämästä.)

Jotkut vaan on meidän kaltaisia. Jakojäännöksiä. Itse olen lakannut miettimästä asiaa ja luovuttanut kokonaan, ollaan sitten miesten kanssa kavereita vaan. Onhan sekin tyhjää parempi, kivat ja fiksut miehet on kivaa ja fiksua seuraakin.

Yleisesti oman ulkonäön huolehtimatta jättämisen taustalla on mt-ongelma. Ei vaan kiinnosta, miltä näyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En siis ole niin ihmeellisen viehättävä ainakaan, että ilman vaivannäköä löytäisin ketään enää. Eli siis ei tule enää kadulla/julkisissa kulkuvälineissä lähestymisiä, mikä ehkä on naisille epänormaalia. Ainakin nuorempana tuli niitä jututtajia ja numeronpyytäjiä välillä. Mun pitäisi siis päämäärätietoisesti treenata ja muuttaa itseni pariutumiskuntoon, ihan siis käytännön neuvoin ja ohjein.

Noita tuli. Jotkut oli ihan kivojakin. Sitten oli hyväksikäyttäjiä, jotka etsi vain seksiä. Onneksi ei tarvitse miettiä noitakaan enää.

Mä voisin järjestää sulle miettimistä tuolla saralla. Mulla on helvetin iso kalu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En siis ole niin ihmeellisen viehättävä ainakaan, että ilman vaivannäköä löytäisin ketään enää. Eli siis ei tule enää kadulla/julkisissa kulkuvälineissä lähestymisiä, mikä ehkä on naisille epänormaalia. Ainakin nuorempana tuli niitä jututtajia ja numeronpyytäjiä välillä. Mun pitäisi siis päämäärätietoisesti treenata ja muuttaa itseni pariutumiskuntoon, ihan siis käytännön neuvoin ja ohjein.

Noita tuli. Jotkut oli ihan kivojakin. Sitten oli hyväksikäyttäjiä, jotka etsi vain seksiä. Onneksi ei tarvitse miettiä noitakaan enää.

Mä voisin järjestää sulle miettimistä tuolla saralla. Mulla on helvetin iso kalu.

Kuulostaa ihanalta. Seksi ratkaisee monta asiaa. Masentunutkin nainen virkoaa, kun saa läheisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En siis ole niin ihmeellisen viehättävä ainakaan, että ilman vaivannäköä löytäisin ketään enää. Eli siis ei tule enää kadulla/julkisissa kulkuvälineissä lähestymisiä, mikä ehkä on naisille epänormaalia. Ainakin nuorempana tuli niitä jututtajia ja numeronpyytäjiä välillä. Mun pitäisi siis päämäärätietoisesti treenata ja muuttaa itseni pariutumiskuntoon, ihan siis käytännön neuvoin ja ohjein.

Noita tuli. Jotkut oli ihan kivojakin. Sitten oli hyväksikäyttäjiä, jotka etsi vain seksiä. Onneksi ei tarvitse miettiä noitakaan enää.

Mä voisin järjestää sulle miettimistä tuolla saralla. Mulla on helvetin iso kalu.

Vaarana on, että emotiaalinen puoli jää vajavaiseksi. Masentuu lisää, kun kokee tulleensa hyväksikäytetyksi. Siitä tulee arvottumuuden kierre, joka vie vain alaspäin. Lopulta ainoa keino suojata itseään on olla yksin.

Vierailija kirjoitti:

Yleisesti oman ulkonäön huolehtimatta jättämisen taustalla on mt-ongelma. Ei vaan kiinnosta, miltä näyttää.

En ole koskaan ollut kiinnostunut siitä, miltä näytän, mutta koetan sentään näyttää sellaiselta, että en kiinnittäisi kenenkään huomiota. Eli siis pukeudun mahdollisimman huomaamattomasti, peittävästi ja neutraalisti ja laitan hiukseni mahdollisimman huomaamattomiksi, meikin osalta sama juttu (eli meikin tulisi näyttää siltä, ettei sitä olisikaan).

Jos tietäisin, että jollain keinolla saisin puolison takuuvarmasti, niin muuttaisin tyyliäni juuri sen verran, että saisin sen puolison. Mutta en kyllä muuten julkisilla paikoilla haluaisi pukeutua millään tavoin paljastavasti tai huomiotaherättävästi. Inhoan ulkonäköäni, joten motivaatio huomion herättämiseen on vähäinen.

Mua on kiusattu lapsena, joten huomio tarkoittaa kohdallani aina jotain negatiivista, joten hieman jännitän ihmisiä. Olen myös tavallaan aavistuksen rumakin, en siis ainakaan mitään missi- tai malliainesta. Ei ole mitään mielenterveysongelmia, vaan olen nyt vain oikeasti jotenkin epähaluttavan oloinen muuten miesten näkökulmasta.

T. Aloittaja

Melkein parasta empatiaa saa ihmiseltä, jolla on myös itsellään mt-ongelma. Mutta siitä tulee sellainen kahden ihmisen kyhjötyssuhde.

Mikä teitä vaivaa? Että muuttaisitte itsenne jonkun ulkopuolisen määrittelemällä tavalla kumppanin saadaksenne? Oletteko miettineet ihan loppuun asti? Että esittäisitte sitten jotain roolia loppuelämänne vai? Miltä tuntuisi, kun ei kumppani rakastaisi teitä omana itsenänne vaan esittämäänne ulkokuorta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleisesti oman ulkonäön huolehtimatta jättämisen taustalla on mt-ongelma. Ei vaan kiinnosta, miltä näyttää.

En ole koskaan ollut kiinnostunut siitä, miltä näytän, mutta koetan sentään näyttää sellaiselta, että en kiinnittäisi kenenkään huomiota. Eli siis pukeudun mahdollisimman huomaamattomasti, peittävästi ja neutraalisti ja laitan hiukseni mahdollisimman huomaamattomiksi, meikin osalta sama juttu (eli meikin tulisi näyttää siltä, ettei sitä olisikaan).

Jos tietäisin, että jollain keinolla saisin puolison takuuvarmasti, niin muuttaisin tyyliäni juuri sen verran, että saisin sen puolison. Mutta en kyllä muuten julkisilla paikoilla haluaisi pukeutua millään tavoin paljastavasti tai huomiotaherättävästi. Inhoan ulkonäköäni, joten motivaatio huomion herättämiseen on vähäinen.

Mua on kiusattu lapsena, joten huomio tarkoittaa kohdallani aina jotain negatiivista, joten hieman jännitän ihmisiä. Olen myös tavallaan aavistuksen rumakin, en siis ainakaan mitään missi- tai malliainesta. Ei ole mitään mielenterveysongelmia, vaan olen nyt vain oikeasti jotenkin epähaluttavan oloinen muuten miesten näkökulmasta.

T. Aloittaja

Jos muuten voit hyvin, niin mikset hiukan meikkaa? Jostain naisista tulee mielenkiintoisen näköisiä, kun laittavat huulipunaa. Ei omasta kropastaan huolehtiminen ole pois mistään. Itsellä meikkaamattomuuden syy on kiire tai se, että olen menossa salille. En viitsi laittaa ripsaria salille, kun lähtee kuitenkin pois. Meikkaan kyllä , jos menen kaupungille ym. Laittaisin huulipunaa, mutta mulla ei pysy huulipuna kunnolla. Jos laittaa jotain voimakasta, näyttää suttuiselta.

Taas tämä trollaus alkaa. Ylläpidon lemmikkiporvoolainen! 

Vierailija kirjoitti:

Mikä teitä vaivaa? Että muuttaisitte itsenne jonkun ulkopuolisen määrittelemällä tavalla kumppanin saadaksenne? Oletteko miettineet ihan loppuun asti? Että esittäisitte sitten jotain roolia loppuelämänne vai? Miltä tuntuisi, kun ei kumppani rakastaisi teitä omana itsenänne vaan esittämäänne ulkokuorta?

Harvemmalla ihmisellä on niin voimakas tarve pukeutua tietyllä tavalla, etteikö voisi vähän pukeutua muodikkaasti ja viehättävästi.

Tosin jotkut ovat niin outoja, että pitää vetää joku musta kaapu päälle.

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin muuttaa ulkonäköäni/tyyliäni ja sosiaalisia taitojanikin, mutta tarvitsisin siihen ehkä myös ihan käytännön konsulttiapua ja ohjausta. Joku muu voisi siis "määrätä" mut esim. tiettyihin operaatioihin ja ostamaan tietynlaiset vaatteet ja käyttäytymään tietyllä tavalla, jotta löytäisin aviopuolison ja vähän tukea siinä prosessissa, kun en uskalla laittaa deitti-ilmoitusta, ladata Tinderia tai mennä menopaikkoihinkaan.

Tarvitsisin jonkun tukihenkilön viereen neuvomaan ja rohkaisemaan asiassa ja sitten neuvoisi, miten puhuisin sille miehelle ja missä vaiheessa mun pitäisi pitää omia puoliani ja kertoa omista toiveistani jne. Olen ollut muutamassa todella kontrolloivassa parisuhteessa, jossa mies tosiaan määräsi kaiken ja oli väkivaltainenkin. Tavallaan "laitostuin" siihen altavastaajan asemaan vieläkin pahemmin (miehet määräsivät ja pakottivat aivan kaiken). En osaa etsiä enää ketään oikein omin voimin. :(

Voin olla sun tukihenkilö tässä ja nyt ja määrään, et kohtaat pelkosi. Pahin niistä on se, ettet tiedä mitä haluat itse, joten tutkailepa sitä. Kirjoita vaikka lista mitä oikeasti haluat vaikka se tuntuisi miten epämiellyttävältä ja katso mitä tapahtuu (ei mitään) 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleisesti oman ulkonäön huolehtimatta jättämisen taustalla on mt-ongelma. Ei vaan kiinnosta, miltä näyttää.

En ole koskaan ollut kiinnostunut siitä, miltä näytän, mutta koetan sentään näyttää sellaiselta, että en kiinnittäisi kenenkään huomiota. Eli siis pukeudun mahdollisimman huomaamattomasti, peittävästi ja neutraalisti ja laitan hiukseni mahdollisimman huomaamattomiksi, meikin osalta sama juttu (eli meikin tulisi näyttää siltä, ettei sitä olisikaan).

Jos tietäisin, että jollain keinolla saisin puolison takuuvarmasti, niin muuttaisin tyyliäni juuri sen verran, että saisin sen puolison. Mutta en kyllä muuten julkisilla paikoilla haluaisi pukeutua millään tavoin paljastavasti tai huomiotaherättävästi. Inhoan ulkonäköäni, joten motivaatio huomion herättämiseen on vähäinen.

Mua on kiusattu lapsena, joten huomio tarkoittaa kohdallani aina jotain negatiivista, joten hieman jännitän ihmisiä. Olen myös tavallaan aavistuksen rumakin, en siis ainakaan mitään missi- tai malliainesta. Ei ole mitään mielenterveysongelmia, vaan olen nyt vain oikeasti jotenkin epähaluttavan oloinen muuten miesten näkökulmasta.

T. Aloittaja

Jos muuten voit hyvin, niin mikset hiukan meikkaa? Jostain naisista tulee mielenkiintoisen näköisiä, kun laittavat huulipunaa. Ei omasta kropastaan huolehtiminen ole pois mistään. Itsellä meikkaamattomuuden syy on kiire tai se, että olen menossa salille. En viitsi laittaa ripsaria salille, kun lähtee kuitenkin pois. Meikkaan kyllä , jos menen kaupungille ym. Laittaisin huulipunaa, mutta mulla ei pysy huulipuna kunnolla. Jos laittaa jotain voimakasta, näyttää suttuiselta.

Mua on joskus nuorena luultu maksulliseksi naiseksi tai itäblokista kotoisin olevaksi, vaikka pukeuduin omasta mielestäni ihan sukupuolineutraalisti ja tylsästi. Siitä jäi kammo kaikkea naisellisuutta kohtaan. Pelkään näyttäväni maksulliselta, jos vähänkin pukeudun naisellisesti tai meikkaan erottuvasti tms.

T. Aloittaja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleisesti oman ulkonäön huolehtimatta jättämisen taustalla on mt-ongelma. Ei vaan kiinnosta, miltä näyttää.

En ole koskaan ollut kiinnostunut siitä, miltä näytän, mutta koetan sentään näyttää sellaiselta, että en kiinnittäisi kenenkään huomiota. Eli siis pukeudun mahdollisimman huomaamattomasti, peittävästi ja neutraalisti ja laitan hiukseni mahdollisimman huomaamattomiksi, meikin osalta sama juttu (eli meikin tulisi näyttää siltä, ettei sitä olisikaan).

Jos tietäisin, että jollain keinolla saisin puolison takuuvarmasti, niin muuttaisin tyyliäni juuri sen verran, että saisin sen puolison. Mutta en kyllä muuten julkisilla paikoilla haluaisi pukeutua millään tavoin paljastavasti tai huomiotaherättävästi. Inhoan ulkonäköäni, joten motivaatio huomion herättämiseen on vähäinen.

Mua on kiusattu lapsena, joten huomio tarkoittaa kohdallani aina jotain negatiivista, joten hieman jännitän ihmisiä. Olen myös tavallaan aavistuksen rumakin, en siis ainakaan mitään missi- tai malliainesta. Ei ole mitään mielenterveysongelmia, vaan olen nyt vain oikeasti jotenkin epähaluttavan oloinen muuten miesten näkökulmasta.

T. Aloittaja

Minua on koitettu suojata lapsena laittamalla poikamaiset vaatteet päälle ja leikkaamalla hiukset lyhyeksi. Tahallaan kasvatettiin poikatytöksi. Ehkä oli helpompaa. Kotona korostettiin, että ulkonäöllä ei ole väliä. Ehkä ymmärsin asian niin, että menin ääripäähän. Me ei koskaan käyty ostamassa perheen kanssa vaatteita tai meikattu ym. äidin kanssa. Tietynlainen naiseus suljettiin pois. Jälkeenpäin ajateltuna kultainen keskitie olisi ollut paras. Kynsilakkaleikit kuuluu tyttöyteen. Mulla se meni sitten joksikin flirttileikiksi, etsin naiseutta seksuaalisuuden ja huumorin kautta. Se oli jollakin tavalla sallittua. Oisko isä ollut mustasukkainen, jos oltaisiin äidin kanssa lakattu kynsiä. Hänmentäviä asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleisesti oman ulkonäön huolehtimatta jättämisen taustalla on mt-ongelma. Ei vaan kiinnosta, miltä näyttää.

En ole koskaan ollut kiinnostunut siitä, miltä näytän, mutta koetan sentään näyttää sellaiselta, että en kiinnittäisi kenenkään huomiota. Eli siis pukeudun mahdollisimman huomaamattomasti, peittävästi ja neutraalisti ja laitan hiukseni mahdollisimman huomaamattomiksi, meikin osalta sama juttu (eli meikin tulisi näyttää siltä, ettei sitä olisikaan).

Jos tietäisin, että jollain keinolla saisin puolison takuuvarmasti, niin muuttaisin tyyliäni juuri sen verran, että saisin sen puolison. Mutta en kyllä muuten julkisilla paikoilla haluaisi pukeutua millään tavoin paljastavasti tai huomiotaherättävästi. Inhoan ulkonäköäni, joten motivaatio huomion herättämiseen on vähäinen.

Mua on kiusattu lapsena, joten huomio tarkoittaa kohdallani aina jotain negatiivista, joten hieman jännitän ihmisiä. Olen myös tavallaan aavistuksen rumakin, en siis ainakaan mitään missi- tai malliainesta. Ei ole mitään mielenterveysongelmia, vaan olen nyt vain oikeasti jotenkin epähaluttavan oloinen muuten miesten näkökulmasta.

T. Aloittaja

Jos muuten voit hyvin, niin mikset hiukan meikkaa? Jostain naisista tulee mielenkiintoisen näköisiä, kun laittavat huulipunaa. Ei omasta kropastaan huolehtiminen ole pois mistään. Itsellä meikkaamattomuuden syy on kiire tai se, että olen menossa salille. En viitsi laittaa ripsaria salille, kun lähtee kuitenkin pois. Meikkaan kyllä , jos menen kaupungille ym. Laittaisin huulipunaa, mutta mulla ei pysy huulipuna kunnolla. Jos laittaa jotain voimakasta, näyttää suttuiselta.

Mua on joskus nuorena luultu maksulliseksi naiseksi tai itäblokista kotoisin olevaksi, vaikka pukeuduin omasta mielestäni ihan sukupuolineutraalisti ja tylsästi. Siitä jäi kammo kaikkea naisellisuutta kohtaan. Pelkään näyttäväni maksulliselta, jos vähänkin pukeudun naisellisesti tai meikkaan erottuvasti tms.

T. Aloittaja

Tietynlainen pukeutuminen altistaa tietylle huomiolle. Jos ei ole sosiaalisesti kovin vahva, eikä osaa verbaalisesti puolustaa itseään, voi saada kuraa niskaan. Naiset kokee uhkana ja miehet objektina. Siinä on puun ja kuoren välissä.