Mistä voisi selvittää, mikä ulkonäössä/tyylissä/sosiaalisissa taidoissa on vikana?

Tässä naiseusasiassa on sukupolven ero. Jos vanhemmat ovat kasvaneet maalla ( suuri ikäluokka), saattaa näkemys naisen ulkonäöstä olla todella mustavalkoinen. Kaikenlainen koristelu saatettiin leimattiin kanamaiseksi ja huorahtavaksi. Parempi oli olla kiltti ja kunnollinen.

Vierailija kirjoitti:

Tässä naiseusasiassa on sukupolven ero. Jos vanhemmat ovat kasvaneet maalla ( suuri ikäluokka), saattaa näkemys naisen ulkonäöstä olla todella mustavalkoinen. Kaikenlainen koristelu saatettiin leimattiin kanamaiseksi ja huorahtavaksi. Parempi oli olla kiltti ja kunnollinen.

Omat vanhempani ovat kaupunkilaisia ja äitini on hyvinkin itsevarma ja feminiininen (itseni vastakohta). Jostain syystä koen sellaisen roolin epämiellyttäväksi ja vieraaksi. Koulussa ensimmäinen opettajani oli uskonnollinen ja ankara, ja jostain syystä omin sen opettajani suhtautumisen vahvemmin.

T. Aloittaja

Ylempään täydennystä: ehkä hain samaistumiskohteita muualta (esim. naispuolisesta opettajastani), sillä oma äitini oli minua kohtaan todella etäinen ja on sellainen edelleenkin. Näen häntä erittäin harvoin, vaikka itse mieluusti tapaisin useammin; häntä itseään ei kiinnosta seurani ja sama juttu oli lapsuudessakin. Olen joskus koettanut äidilleni puhua ihmissuhdejutuistani, mutta häntä ei kiinnosta lainkaan.

T. Aloittaja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleisesti oman ulkonäön huolehtimatta jättämisen taustalla on mt-ongelma. Ei vaan kiinnosta, miltä näyttää.

En ole koskaan ollut kiinnostunut siitä, miltä näytän, mutta koetan sentään näyttää sellaiselta, että en kiinnittäisi kenenkään huomiota. Eli siis pukeudun mahdollisimman huomaamattomasti, peittävästi ja neutraalisti ja laitan hiukseni mahdollisimman huomaamattomiksi, meikin osalta sama juttu (eli meikin tulisi näyttää siltä, ettei sitä olisikaan).

Jos tietäisin, että jollain keinolla saisin puolison takuuvarmasti, niin muuttaisin tyyliäni juuri sen verran, että saisin sen puolison. Mutta en kyllä muuten julkisilla paikoilla haluaisi pukeutua millään tavoin paljastavasti tai huomiotaherättävästi. Inhoan ulkonäköäni, joten motivaatio huomion herättämiseen on vähäinen.

Mua on kiusattu lapsena, joten huomio tarkoittaa kohdallani aina jotain negatiivista, joten hieman jännitän ihmisiä. Olen myös tavallaan aavistuksen rumakin, en siis ainakaan mitään missi- tai malliainesta. Ei ole mitään mielenterveysongelmia, vaan olen nyt vain oikeasti jotenkin epähaluttavan oloinen muuten miesten näkökulmasta.

T. Aloittaja

Jos muuten voit hyvin, niin mikset hiukan meikkaa? Jostain naisista tulee mielenkiintoisen näköisiä, kun laittavat huulipunaa. Ei omasta kropastaan huolehtiminen ole pois mistään. Itsellä meikkaamattomuuden syy on kiire tai se, että olen menossa salille. En viitsi laittaa ripsaria salille, kun lähtee kuitenkin pois. Meikkaan kyllä , jos menen kaupungille ym. Laittaisin huulipunaa, mutta mulla ei pysy huulipuna kunnolla. Jos laittaa jotain voimakasta, näyttää suttuiselta.

Mua on joskus nuorena luultu maksulliseksi naiseksi tai itäblokista kotoisin olevaksi, vaikka pukeuduin omasta mielestäni ihan sukupuolineutraalisti ja tylsästi. Siitä jäi kammo kaikkea naisellisuutta kohtaan. Pelkään näyttäväni maksulliselta, jos vähänkin pukeudun naisellisesti tai meikkaan erottuvasti tms.

T. Aloittaja

Tietynlainen pukeutuminen altistaa tietylle huomiolle. Jos ei ole sosiaalisesti kovin vahva, eikä osaa verbaalisesti puolustaa itseään, voi saada kuraa niskaan. Naiset kokee uhkana ja miehet objektina. Siinä on puun ja kuoren välissä.

Tämä on totta. Siksi sellainen harmaahiirulaisen rooli on turvallisempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä naiseusasiassa on sukupolven ero. Jos vanhemmat ovat kasvaneet maalla ( suuri ikäluokka), saattaa näkemys naisen ulkonäöstä olla todella mustavalkoinen. Kaikenlainen koristelu saatettiin leimattiin kanamaiseksi ja huorahtavaksi. Parempi oli olla kiltti ja kunnollinen.

Omat vanhempani ovat kaupunkilaisia ja äitini on hyvinkin itsevarma ja feminiininen (itseni vastakohta). Jostain syystä koen sellaisen roolin epämiellyttäväksi ja vieraaksi. Koulussa ensimmäinen opettajani oli uskonnollinen ja ankara, ja jostain syystä omin sen opettajani suhtautumisen vahvemmin.

T. Aloittaja

Ehkä äitisi meni toiseen ääripäähän. Näit myös sen, että se ei välttämättä ole hyvä asia. Kultainen keskitie on paras.

Oma äitini on hyvin kunnollinen ja vanhoillinen. Koin nuorena tarvetta provosoida perhettäni ja ympäristöäni todella seksikkäällä pukeutumisella. Tunsin olevani erilainen ja ulkopuolinen muutenkin. Kun siihen liittyi vielä voimakas seksuaalisuus ja henkinen irrallisuus, ei siitä seurannut hyvää. Halusin olla hiukan hoo ja siten selkeästi erilainen. Onnistui helposti. Ei maine vaadi paljon 😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä naiseusasiassa on sukupolven ero. Jos vanhemmat ovat kasvaneet maalla ( suuri ikäluokka), saattaa näkemys naisen ulkonäöstä olla todella mustavalkoinen. Kaikenlainen koristelu saatettiin leimattiin kanamaiseksi ja huorahtavaksi. Parempi oli olla kiltti ja kunnollinen.

Omat vanhempani ovat kaupunkilaisia ja äitini on hyvinkin itsevarma ja feminiininen (itseni vastakohta). Jostain syystä koen sellaisen roolin epämiellyttäväksi ja vieraaksi. Koulussa ensimmäinen opettajani oli uskonnollinen ja ankara, ja jostain syystä omin sen opettajani suhtautumisen vahvemmin.

T. Aloittaja

Ehkä äitisi meni toiseen ääripäähän. Näit myös sen, että se ei välttämättä ole hyvä asia. Kultainen keskitie on paras.

Oma äitini on hyvin kunnollinen ja vanhoillinen. Koin nuorena tarvetta provosoida perhettäni ja ympäristöäni todella seksikkäällä pukeutumisella. Tunsin olevani erilainen ja ulkopuolinen muutenkin. Kun siihen liittyi vielä voimakas seksuaalisuus ja henkinen irrallisuus, ei siitä seurannut hyvää. Halusin olla hiukan hoo ja siten selkeästi erilainen. Onnistui helposti. Ei maine vaadi paljon 😂

Jos tosiaan perheeni ei olisi ollut niin kunnollinen ja äitini lepsun vanhoillinen, niin ei olisi tarvinnut koittaa päästä ääripäähän. Mutta nimenomaan halusin mainetta, en niinkään tekoja. Yleensä ihmiset koittavat piilottaa viimeiseen asti paheellisuutensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleisesti oman ulkonäön huolehtimatta jättämisen taustalla on mt-ongelma. Ei vaan kiinnosta, miltä näyttää.

En ole koskaan ollut kiinnostunut siitä, miltä näytän, mutta koetan sentään näyttää sellaiselta, että en kiinnittäisi kenenkään huomiota. Eli siis pukeudun mahdollisimman huomaamattomasti, peittävästi ja neutraalisti ja laitan hiukseni mahdollisimman huomaamattomiksi, meikin osalta sama juttu (eli meikin tulisi näyttää siltä, ettei sitä olisikaan).

Jos tietäisin, että jollain keinolla saisin puolison takuuvarmasti, niin muuttaisin tyyliäni juuri sen verran, että saisin sen puolison. Mutta en kyllä muuten julkisilla paikoilla haluaisi pukeutua millään tavoin paljastavasti tai huomiotaherättävästi. Inhoan ulkonäköäni, joten motivaatio huomion herättämiseen on vähäinen.

Mua on kiusattu lapsena, joten huomio tarkoittaa kohdallani aina jotain negatiivista, joten hieman jännitän ihmisiä. Olen myös tavallaan aavistuksen rumakin, en siis ainakaan mitään missi- tai malliainesta. Ei ole mitään mielenterveysongelmia, vaan olen nyt vain oikeasti jotenkin epähaluttavan oloinen muuten miesten näkökulmasta.

T. Aloittaja

Jos muuten voit hyvin, niin mikset hiukan meikkaa? Jostain naisista tulee mielenkiintoisen näköisiä, kun laittavat huulipunaa. Ei omasta kropastaan huolehtiminen ole pois mistään. Itsellä meikkaamattomuuden syy on kiire tai se, että olen menossa salille. En viitsi laittaa ripsaria salille, kun lähtee kuitenkin pois. Meikkaan kyllä , jos menen kaupungille ym. Laittaisin huulipunaa, mutta mulla ei pysy huulipuna kunnolla. Jos laittaa jotain voimakasta, näyttää suttuiselta.

Mua on joskus nuorena luultu maksulliseksi naiseksi tai itäblokista kotoisin olevaksi, vaikka pukeuduin omasta mielestäni ihan sukupuolineutraalisti ja tylsästi. Siitä jäi kammo kaikkea naisellisuutta kohtaan. Pelkään näyttäväni maksulliselta, jos vähänkin pukeudun naisellisesti tai meikkaan erottuvasti tms.

T. Aloittaja

Tietynlainen pukeutuminen altistaa tietylle huomiolle. Jos ei ole sosiaalisesti kovin vahva, eikä osaa verbaalisesti puolustaa itseään, voi saada kuraa niskaan. Naiset kokee uhkana ja miehet objektina. Siinä on puun ja kuoren välissä.

Tämä on totta. Siksi sellainen harmaahiirulaisen rooli on turvallisempi.

On. Saa olla rauhassa.

Terapia tuossa auttaa, sitten lopuksi joku muuttumisleikki, teidän ongelmat tulee jo siitä että äiti ei rakastanut teitä kunnolla. Silloin on epävarma ja joutuu silmätikuksi koulussakin. Been there

Vierailija kirjoitti:

Nuorena olin rahaton ja masentunut. Muutamia lupaavia juttuja oli, mutta sitten alkoi valitus siitä, että miksen voi ostaa uusia vaatteita, jotain halpoja edes. Ja miksen tee osa-aikatyötä kummempaa. Suoraan sanottuna olin tosi masentunut ja työttömyyskorvauksella ei paljon ostella uusia vaatteita. Ja miksen meikkaa. No ehkä ei huvittanut, kun makasin himassa. Eli se. Olisin tarvinnut ystävän, joka olisi hiukan jaksanut tukea.

Kuinka montaa itse jaksoit nuorena tukea?

Vierailija kirjoitti:

Terapia tuossa auttaa, sitten lopuksi joku muuttumisleikki, teidän ongelmat tulee jo siitä että äiti ei rakastanut teitä kunnolla. Silloin on epävarma ja joutuu silmätikuksi koulussakin. Been there

Tota, minä en ole epävarma enkä rakkaudettomasta kodista enkä ole ollut koskaan silmätikkuna koulussa tai muuallakaan. Ihan vaan sillä sanon, että irtisanoudun ketjuun määrittelemistäsi ”meistä” vaikka tähän kokemuksistani kirjoitinkin.

Voi siis olla epäkiinnostava romanttisessa mielessä, vaikka mitään em. ongelmia ei olisikaan.

T. 6

Vierailija kirjoitti:

Mikä teitä vaivaa? Että muuttaisitte itsenne jonkun ulkopuolisen määrittelemällä tavalla kumppanin saadaksenne? Oletteko miettineet ihan loppuun asti? Että esittäisitte sitten jotain roolia loppuelämänne vai? Miltä tuntuisi, kun ei kumppani rakastaisi teitä omana itsenänne vaan esittämäänne ulkokuorta?

Jokainen voi kehittää itseään, ulkoista olemustaan, sosiaalisia taitoja, luonnettaan ilman mitään rooleja ja esittämisiä. Useimmat näin tekevätkin koko elämänsä ajan ja pärjäävät paremmin niin sosiaalisessa elämässä, rakkaudessa kuin työelämässäkin.