Opettajat. Lapsistanne kasvaa ihan normaaleja vaikka

Lapsethan syntyvät perheisiin, toiset nauttivat kulttuurista, toiset rokista, toiset ruuasta?



Meillä ei pahemmin kulttuuria harrasteta muuta kuin ruuan merkeissä ;) Rakastamme ruokaa ja lapsemmekin ovat tottuneet elämämme menoon, käymme usein erilaisissa ravintoloissa maistelemassa uusia makuja ja teemme kotona varsinkin viikonloppuisin jotain ihanaa ruokaa.



Emmekä ole ylipainoisia :D

Mun lapsi käy kuvataidekoulussa ja kitaratunneilla, koska se tykkää niistä. On käynyt konserteissa ja teatterissa, koska siellä on kivaa. Lempipaikka on Heureka.

tosin meillä vain mies on opettaja....

Komppaan kakkosta. Eiköhän lasten puuhat valita vähän perheen intressien mukaan. Kuka käy lasten kanssa kerran talvessa teneriffalla, kuka konserteissa ja näyttelyissä.

Olisikohan se, ap, siten, että opettajien keskuudessa nyt vaan yleisesti on paljon kulttuurista ja kulttuuriharrastuksista kiinnostuneita ihmisiä?

Vauvamuskarissa on oltu ja sitten jatkettu musiikkiopistoon. Käymme myös sattuneista syistä katsomassa kaikki lähitienoon lastenesitykset. (Niissä on aina tuttuja mukana) Lisäksi tyttäremme harrastavat telinevoimistelua, jonka keksivät aikanaan itse. Perheessämme harrastetaan paljon kulttuuria, koska se on lähellä sydäntämme ja osaamme tarjota sitä lapsillemme. Veljeni perheessä taas insinööri-isä ajaa poikiensa kanssa kartingia, koska on ikänsä ollut autoista kiinnostunut. Minusta tuntuu että oli harrastus mikä tahansa, niin jos vanhemmat osaavat tukea ja osallistua lapsen kanssa, niin hyvin menee. Serkkupojat eivät tiedä teatterista juuri mitään, mutta ovat onnellisia isänsä kanssa niitä autoja puunaamassa. Eikö se ole tärkeintä?

Ite olen opettaja, ja meidän lapsi (-03) on vasta viime aikoina aloittanut urheiluharrastuksen ja senkin omasta halustaan.



Perheen kanssa koitetaan toki touhuilla monenlaista, reissataan, pyöräillään, talvella hiihdetään, luistellaan ja lasketellaan ja itseasiassa tehdään aika paljon kaikkia niitä asioista, joista muksu on kiinnostunut. Piti jopa itselleni ostaa murtsikkasukset viime talvena, kun en edes itse ole omistanut moisia kapistuksia sitten ylä-aste aikojen.



Myönnetään, että salaa kyllä vähän toivon, että lapsi innostuis musiikista ja jonkun soittimen soittamisesta, vaikka vaan ihan omaksi ilokseen ja voisin vaikka itse opettaa, jos ei mitkään viralliset soittotunnit innosta :)

minulla on jo koululaiset ja olen opettaja, mutta lapset eivät koskaan ole olleet taidekoulussa, soittotunneilla tai satubaleteissa. Konsertissa on esikoinen ollut, koska on syntynyt 2000 ja oli Hgin kaupunginorkesterin kummilapsi.

Vein tuota esikoista vauvamuskariin ensimmäiset pari vuotta. Tänä päivänä hän on hyvin epämusikaalinen... Kuopusta en koskaan vienyt ja hänellä on paljon parempi korva.

Meillä kulttuuri on rajoittunut leffassa ja lätkämatseissa käyntiin :-). Tosi kultturellia hei .-).

he eivät käykään joka viikko taidekoulussa, nukketeatterissa, soittotunnilla, konsertissa tai satubaletissa!!! Mikä tää juttu on, että kaikki opettajat raahaavat vauvamuskarista asti pentujaan kulttuuriharrasteisiin?

Viisvuotias kysyi juuri, koska mennään taas teatteriin. Osaa vaatia, kun on joskus ollut.



Ei mua koskaan mihinkään viety omassa lapsuudessa. Muistaakseni. Lapset kyllä oppivat sitten kieltäytymään, että niin kauan pääsevät/joutuvat, kun eivät ymmärrä kieltäytyä.

niin sitten ymmärtäisin kritiikin, että siinä on vähän paljon harrastetta. Mutta kun tuolla luettelon lopussa ihan selvästi on tai-sana, niin en sitten keksikään mitä moitittavaa on siinä, että vie lapsensa joskus nukketeatteriin tai konserttiin.

he eivät käykään joka viikko taidekoulussa, nukketeatterissa, soittotunnilla, konsertissa tai satubaletissa!!! Mikä tää juttu on, että kaikki opettajat raahaavat vauvamuskarista asti pentujaan kulttuuriharrasteisiin?

he eivät käykään joka viikko taidekoulussa, nukketeatterissa, soittotunnilla, konsertissa tai satubaletissa!!! Mikä tää juttu on, että kaikki opettajat raahaavat vauvamuskarista asti pentujaan kulttuuriharrasteisiin?