Oletko lukenut jonkun kirjan vain siksi että olet saanut sanoa lukeneesi tuon kirjan?

Joo, Sinuhe egyptiläisen luin siksi, että pidin sitä jotenkin yleissivistykseen kuuluvana. Mutta eka osasta siitä pidinkin kovasti. Toisesta en niinkään.

Mä olen kuulkaa sanonut lukeneeni vaikka en ollut, jotta saisin opintosuorituksia. Esim. yliopistossa tein analyysin yhdestä klassikosta ja kävi kyllä siinä mielessä kun keskusteltiin, että on mulla otsaa. Että voisin varmaan luoda menestyvän uran huijarina, jos en olis tällainen muuten tunnollinen ja kunniallinen ihminen.

Toisen kerran analysoin ei-suomenkielisenä (muka) lukemani kirjan, olin lukenut sen suomeksi mutta kirjoitin vain analyysini sillä kyseisellä kielellä.

Kaikki meni läpi.

Karmeinta tässä on se, että tykkään lukemisesta.

Tuntemattoman sotilaan.

En ole lukenut mitään kirjaa, jotta voisin sanoa sen lukeneeni, mutta olen lukenut paljonkin kirjoja siksi, että niillä on joku tietty status (esim. klassikko) ihan siksi, että voin lukiessani itse miettiä, miksi tämä kirja on statuksen saanut ja miksi se on ihmisiä puhutellut.

Mulla ei ole tapana juosta tuolla kertomassa muille, mitä kirjoja olen lukenut.

Luin Päätalon Iijokisarjan ihan vain siksi, koska duunikaverikin oli lukenut joitakin, saatiin sitten monta kinaa.

Aika usein luen jonkin uutuuskirjan vain, jotta voisin keskustella siitä muiden kanssa. Itse kirja ei välttämättä kiinnosta - haluan vain tietää mistä puhutaan ja osallistua keskusteluun. Liikun siis melko kirjallisissa piireissä ihan jo työni puolesta.

Nuorena muistan lukeneeni esim. Tarun sormusten herrasta vaikkei se kiinnostanut yhtään. Tuntui vain nololta ajatukselta tunnustaa, etten olisi lukenut sitä.