Lue keskustelun säännöt.
Miten aktiivisesti olette lastenne leikeissä ja touhuissa mukana? Meillä ainakin
19.04.2009 |
lapset koko ajan pyytää että "äitii rakenna mulle duploista talo", "äitii tuu testaan mun temppurataa" "äitii voisiksä askarrella meidän kanssa?", "äiti hei, mitä mä tekisin, keksi mulle jotain kivaa tekemistä".
Suostettuko pääsääntöisesti näihin pyyntöihin? Itselläni huono omatunto kun tahdon puuhata välillä omiakin juttuja ja sanon että "vähän myöhemmin sitten" tai "pyydäpäs veljeäsi". Välillä kyllä suostunkin heti, en aina. Joskus jos väsyttää sanon että "ei nyt, toinen kerta sitten". Olenko ihan paska mutsi?
Kommentit (6)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomasin, että lapsen mielikuvitus oli alkanut rappeutua. Pienempänä leikki mielellään yksin pitiäkin aikoja. Nyt pitäisi olla koko ajan tuijottamassa, kommentoimassa ja leikkimässä.
Ratkaisin asian niin, että vähensin tv:n katselun minimiin. Rohkaisin lasta leikkeihin ja ehdotin pienemmän sisaruksen mukaan ottamista. Parissa päivässä tilanne muuttui täysin. Nyt leikkivät keskenään kotileikkejä, autoleikkejä jne. ilman, että minun pitää olla koko ajan vieressä Nyt voin tehdä rauhassa ruokaa, imuroida jne.
Itse huomasin meillä syyn olevan siinä, että katselivat liikaa televisiota. Eivätkä edes kamalasti katselleet, mutta liikaa näköjään oli sekin. Mielikuvitus alkoi hiipua ja leikkiminen alkoi kaiketi siksi käydä työlääksi, kun olisi pitänyt aikuisen olla koko ajan keksimässä uusia leikkejä ja näyttämässä miten hommat toimii.
Tästä ollaan montaa mieltä ja varmaan nyt täydellisten äitien joukko rynnii kivittämään mut! :D
Mä en koko ajan leikitä lastani. Puuhailen usein kotitöitä, välillä surffaan (hyi hyi!). Välillä leikin taaperoni kanssa, välillä luetaan, välillä riehutaan yhdessä. Pyrin kuitenkin kannustamaan häntä itsenäisestikin leikkimään. Pyrin siihen että olen kuitenkin koko ajan saatavilla, lähellä jos jotain tulee.
Mä ajattelen niin, että jos jatkuvasti leikittäisin ja tuputtaisin virikettä virikkeen perään, lapsestani tulisi levoton. Kaikki me tarvitaan välillä omaa rauhaa, lapsetkin.
Mun tehtävä äitinä ei ole olla lapseni leikittäjä vaan kasvattaja, joka näyttää elämisen mallia esim. näillä kotitöillä jne.
Näin siis meillä! :D Kivittäkää vapaasti! ^^
sitä mielikuvitusrikkaampia leikit ovat.
Tosi harvoin itse osallistun varsinaisiin leikkeihin, oikeastaan silloinkin vain "passiivisesti" eli maistelen leikkiruokia, joita lapsi tuo eteeni, katson lapsen kehittämiä nukketeatteriesityksiä tms.
Pelejä toki pelaan lapsen kanssa ja autan askarteluissa.
Mutten kanna siitä huonoa omaatuntoa. Olen sitä paitsi paljon enemmän lapseni kanssa kun minun kanssa aikanaan oltiin. :)
minäkään heti juokse kärppänä paikalle kun lapsi pyytää.
Jos on joku homma kesken, niin sanon että tulen myöhemmin tai että pyytää veljeään mukaan kaveriksi :)