Milloin liikutuit (yllättäen) viimeksi?
Itse istuin eilen bussissa, ja se joutui odottelemaan muutaman minuutin pysäkillä. Olimme puiston vieressä ja katselin ihmisiä. Bussin vierestä käveli vanha mies koiran kanssa. Mies oli varmaan lähempänä 90 vuotta ja ennen varmaan kokomusta koira oli naamasta aivan harmaantunut. Miehellä oli kävelykeppi toisessa kädessä ja koiran hihna toisessa. Molemmat kävelivät yhtä haparoivin askelein, ei kiirettä minnekään. Aurinko paistoi.
Nytkin tuli vähän pala kurkkuun tätä kirjoittaessa, se oli niin koskettava näky.
Kommentit (5)
Tätä katsoessa rupesin itkemään eilen
Yllättävää siksi, että viimeksi itkin lähisukulaisen hautajaisissa 7 vuotta sitten.
Eilen kuunnellessani Konsta Hietasen Uskollinen ystävä kappaletta!
Itsekään en kovin helposti liikutu, mutta nyt muistin, että aloin itkeä, kun kuuntelin Apulannan Valot pimeyksien reunoilla -kappaletta.
Onkohan sille jotain psykologista selitystä, miksi liikutun biiseistä tai kirjaa lukiessa, mutta ei "oikeassa elämässä"? Mun rakas vaari on sairaalassa (syöpä), yksi toinen sukulainen kuoli ja toisella todettiin syöpä, mutta vaikka surettaakin, niin itku ei tullut näiden kohdalla. Sitten katson jonkun Bambin tai Hachikon niin itkusta ei tule loppua. Teen joskus ihan tahallani sitä, että katson surullisia/onnellisia kohtauksia elokuvista esim youtubesta, että saisin itkettyä.
-ap
Eilen kuului radiosta autossa yksin ajaessani Samuli Edelmanin Tähtipölyä. Vollotin liikutuksesta.
Kun selvisi, ettei elämäni valoa, Donald Trumpia, valittukaan toiselle kierrokselle.