Olen ollut mieheni kanssa kohta 21 vuotta ja hän on sanonut tuona aikana kahdesti rakastavansa minua

Minä olen ollu kohta 50v, eikä ole sanonut koskaan. Kyllä tiedän sen ilmankin.

Olen viime aikoina miettinyt, että oltiinko vain ihastuneita toisiimme, rakastiko kumpikaan aidosti. Nykyään ollaan tosi etäisiä ja itse olen tässä vain lasten takia. Ap

Vierailija kirjoitti:

Olen viime aikoina miettinyt, että oltiinko vain ihastuneita toisiimme, rakastiko kumpikaan aidosti. Nykyään ollaan tosi etäisiä ja itse olen tässä vain lasten takia. Ap

No eikö se olis aika kiusallista tossa tilanteessa jos toinen vannois rakkauttaan?

Kyllä se sitten ilmoittaa, jos tilanne muuttuu.

Mieheni ei myöskään aluksi sanonut sitä. Olin aluksi aina itse aloitteellinen. Sitten joskus kysyin häneltä, että onko hänellä koskaan ollut aiemmin tapana sanoa sitä? Onko hän kuullut sitä paljoa, edellisissä suhteissaan tai omilta vanhemmiltaan? Kävimme ihan vilpittömän ja pohdiskelevan keskustelun. Sen jälkeen mieheni oli ilmeisesti itsekseen reflektoinut asiaa ja vähitellen alkoi sanomaan ”rakastan sinua” oma-aloitteisesti tilanteissa, joissa koki sen olevan merkitsevää.

Joskus yhteinen, ei-syyllistävä keskustelu voi auttaa että molemmat ymmärtävät paremmin toistensa tarkoitusperiä ja sitä, mitä toinen myös joskus kaipaa kuulla. Ei siis riitä, että tiedät itse rakastavasi kumppania. Kumppani ei välttämättä tiedä sinun rakastavan häntä, jos et sitä kerro.

Eikö 21 vuotta yhdessäoloa jo kerro sitä?!

Ja kännissä nekin molemmat kerrat?

Omituinen höpöttäjä.

Ootahan kun saat esim rintasyövän tms niin mies on seuraavan muijan haaroissa kun oot täysin hyödytön sille

Mä luulin että meillä on heikosti asiat. 10 vuotta yhdessä, kolmesti kertonut rakastavansa,. Edellinen kerta seitsemän vuotta sitten.

Eikö tuo oo sellane asia, joka sanotaan joka päivä? :o Aika kylmältä vaikuttaa. :/ M25

Jätä se sika

Meillä tuli just 27 vuotta yhdessä ja onhan tuo sanonut muutaman kerran rakastavansa mua. Yhden käden sormilla voi laskea.

Mä kuitenkin sanon viikottain. Hänellä on hellittelynimi mulle, jota käyttää kerran pari kuussa ja tietyt teot kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Ei kuulu suomalaisuuteen mokoma hössötys. Kun asia on kerran todettu, se pitää, kunnes toisin ilmoitetaan. Suomalaisen miehen sanaan voi luottaa, ei tarvi jatkuvasti varmistella. Ei me mitään jenkkejä olla!

Miksi se on pitänyt toistaa? Kyllä hän varmaan kertoo jos tilanne muuttuu.

Vierailija kirjoitti:

Ootahan kun saat esim rintasyövän tms niin mies on seuraavan muijan haaroissa kun oot täysin hyödytön sille

Itsellä toisenlainen kokemus. Kun sairastuin, niin mies lähes ärsyttävyyteen saakka kihnutti kyljessä kiinni. Piti kädestä ja toisinaan itkeä pillitti. "kyllähän me tästäkin yhdessä selvitään? Joohan?" kyseli multa.

Mutta rakkautta ei toistellut silloinkaan turhia.

ohis

Niin? Mulle ei ole kukaan muu sanonut että rakastaa minua äitiäni lukuunottamatta ei edes isäni. Ei kukaan nainen eikä kukaan toinen mies esim kaverini. Minä olen sanonut entiselle kaverilleni, että rakastan sinua kuin veljeäni ja selvinpäin. Tällaisessa Suomen kaltaisessa kulttuurissa tuollasen sanominen ei ole helppoa.

Hinttarín leima napsahtaa helposti jos sanoo R sanan.

Suomalainen mies: hellyys=seksi ja kyllä sitten ilmoitan, kun en enää rakasta. Joo-o.

Ei ne sanat vaan ne teot.

Yleensä liitot missä rakkautta julistetaan päivittäin ei kestä kauaa.