Olen ollut mieheni kanssa kohta 21 vuotta ja hän on sanonut tuona aikana kahdesti rakastavansa minua

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen viime aikoina miettinyt, että oltiinko vain ihastuneita toisiimme, rakastiko kumpikaan aidosti. Nykyään ollaan tosi etäisiä ja itse olen tässä vain lasten takia. Ap

No eikö se olis aika kiusallista tossa tilanteessa jos toinen vannois rakkauttaan?

Kai sitä toivoisi, että voitais vielä lähentyä, kun on pitkään oltu yhdessä ja lapsia. Lähinnä mietin, että olisiko tilanne tämä, jos edes joskus olisi kuullut, että toinen rakastaa. Jossain vaiheessa väsyin itse olemaan se aktiivinen osapuoli ja tilanne on mitä on. Ap

Näinhän se menee, kärjistäen, nainen ei laske jos mies vetää turpaan 365 kertaa vuodessa, mutta jos se ei hoe jenkkityyliin joka päivä rakastavansa sen se kyllä laskee.

Täällä sama tilanne. Parisuhdekin on ollut pitkään aika kaverillinen. Tai minä olen ajatellut niin. Keskustelut luokkaa minkälainen sää ulkona milloinkin on. Sain asiasta kohtauksen toisen lapsen synnyttyä ja ilmaisin epäilykseni suhteen tilasta. Mies oli aivan järkyttynyt, että olen jopa miettinyt ajoittain jopa eroa. Hän antaisi vaikka henkensä puolestani, omien sanojensa mukaan. Niin tärkeä olen hänelle. Sen jälkeen parisuhteessa on koittanut uusi kukoistuskausi. Mies yhtäkkiä tajusi, miten onneton ja epävarma olen suhteessa ollut.

Eli kissa vaan pöydälle.

Vierailija kirjoitti:

Täällä sama tilanne. Parisuhdekin on ollut pitkään aika kaverillinen. Tai minä olen ajatellut niin. Keskustelut luokkaa minkälainen sää ulkona milloinkin on. Sain asiasta kohtauksen toisen lapsen synnyttyä ja ilmaisin epäilykseni suhteen tilasta. Mies oli aivan järkyttynyt, että olen jopa miettinyt ajoittain jopa eroa. Hän antaisi vaikka henkensä puolestani, omien sanojensa mukaan. Niin tärkeä olen hänelle. Sen jälkeen parisuhteessa on koittanut uusi kukoistuskausi. Mies yhtäkkiä tajusi, miten onneton ja epävarma olen suhteessa ollut.

Eli kissa vaan pöydälle.

No huhhuh.

Vierailija kirjoitti:

Näinhän se menee, kärjistäen, nainen ei laske jos mies vetää turpaan 365 kertaa vuodessa, mutta jos se ei hoe jenkkityyliin joka päivä rakastavansa sen se kyllä laskee.

Raadollista, mutta valitettavan totta.

Vierailija kirjoitti:

Täällä sama tilanne. Parisuhdekin on ollut pitkään aika kaverillinen. Tai minä olen ajatellut niin. Keskustelut luokkaa minkälainen sää ulkona milloinkin on. Sain asiasta kohtauksen toisen lapsen synnyttyä ja ilmaisin epäilykseni suhteen tilasta. Mies oli aivan järkyttynyt, että olen jopa miettinyt ajoittain jopa eroa. Hän antaisi vaikka henkensä puolestani, omien sanojensa mukaan. Niin tärkeä olen hänelle. Sen jälkeen parisuhteessa on koittanut uusi kukoistuskausi. Mies yhtäkkiä tajusi, miten onneton ja epävarma olen suhteessa ollut.

Eli kissa vaan pöydälle.

Mä en ymmärrä miksi tuota kaverillisuutta pelätään parisuhteessa. Musta on aivan mahtavaa, että ollaan kavereitakin keskenämme.

Meillä taas toimii tämä harvemmin vannotaan rakkautta, kun kumpikaan meistä ei ole kovinkaan romanttinen ihminen. Ei tarvita krumeluuria tämän arkemme lisäksi. Luottamusta, ystävyyttä ja satunnaista intohimoa.

Parisuhteissa voi tulla kuvailemasi kaltaisia väljähtyneitä vuosia, jolloin totutut tavat vaatisivat tuuletusta ja arki pieniä muutoksia. En usko, että sinua eniten tympii miehesi kyvyttömyys kertoilla rakkaudestaan, vaan se on yksi näkyvä tekijä kaikesta muusta väljähtyneestä elämästänne. Ihan varmasti mies rakastaa sinua kuin sinä häntä. Rakkaus on joskus vain sitä harmaata ja tylsää arkea. Turvalllista ja tuttua. Asioitam jota tajuaa vasta kun se kaikki on menetetty.

Voisiko auttaa, jos systemaattisesti mietit mitä kivaa sinä ja miehesi voisitte tehdä? Tai tee muistio aiheista , joista haluat keskustella ja miettiä uusia vaihtoehtoja vanhan tilalle? Miehesi voi tietysti olla eri mieltä ja harata vastaan, mutta herätä hänet näkemään ja miettimään sinun kanssasi. Jos te liikaa pohditte asioita oloissanne on yhä vaikeampi ottaa pieniäkin juttuja ääneen esille.

Korona saa aika monet meistä tylsistymään kotona.

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteissa voi tulla kuvailemasi kaltaisia väljähtyneitä vuosia, jolloin totutut tavat vaatisivat tuuletusta ja arki pieniä muutoksia. En usko, että sinua eniten tympii miehesi kyvyttömyys kertoilla rakkaudestaan, vaan se on yksi näkyvä tekijä kaikesta muusta väljähtyneestä elämästänne. Ihan varmasti mies rakastaa sinua kuin sinä häntä. Rakkaus on joskus vain sitä harmaata ja tylsää arkea. Turvalllista ja tuttua. Asioitam jota tajuaa vasta kun se kaikki on menetetty.

Voisiko auttaa, jos systemaattisesti mietit mitä kivaa sinä ja miehesi voisitte tehdä? Tai tee muistio aiheista , joista haluat keskustella ja miettiä uusia vaihtoehtoja vanhan tilalle? Miehesi voi tietysti olla eri mieltä ja harata vastaan, mutta herätä hänet näkemään ja miettimään sinun kanssasi. Jos te liikaa pohditte asioita oloissanne on yhä vaikeampi ottaa pieniäkin juttuja ääneen esille.

Korona saa aika monet meistä tylsistymään kotona.

Ei tämä koronasta johdu, suhde on ollut väljähtynyt jo 10 vuotta. Ap

Pakolliset parisuhteet - maailman suurin vitsi.

Vierailija kirjoitti:

Niin? Mulle ei ole kukaan muu sanonut että rakastaa minua äitiäni lukuunottamatta ei edes isäni. Ei kukaan nainen eikä kukaan toinen mies esim kaverini. Minä olen sanonut entiselle kaverilleni, että rakastan sinua kuin veljeäni ja selvinpäin. Tällaisessa Suomen kaltaisessa kulttuurissa tuollasen sanominen ei ole helppoa.

Hinttarín leima napsahtaa helposti jos sanoo R sanan.

Se rakkaus ja rakastaminen on tarttuvaa, antaakaa mennä vain ja sanokaa se aina kun siltä tuntuu. Ei jää kaivelemaan sitten jos läheinen onkin äkkiä poissa.

Vierailija kirjoitti:

Ei ne sanat vaan ne teot.

Millaiset teot?