Lue keskustelun säännöt.
Lapsen huono käytös ja perheneuvola?
07.11.2020 |
Onko perheneuvola oikea paikka, jonne ottaa yhteyttä lapsen vaikean käytöksen takia? Lapsi on todella itsekäs ja itsekeskeinen ja puhuu kaikille perheenjäsenilleen todella töykeällä tavalla. Tämä vaikuttaa koko perheen ilmapiiriin, kun puhetyyli alkaa ärsyttää ja siitä tulee riitoja. Lapsi ei koskaan myönnä itsessään virheitä ja syyttää kaikesta muita. Todella kuluttavaa perheelle, ja varsinkin hänen pienemmän sisaruksena puolesta harmittaa, koska hän tästä varmasti kärsii eniten. Hän puolestaan on todella empaattinen ja aina pyytämässä anteeksi jos on ollut riitaa, vaikka ei olisi edes ollut siinä se suurin syyllinen. Häntä myös sitten harmittaa, jos isosiskoa rangaistaan esim. herkkukiellolla huonosta käyttäytymisestä. Kun hänelle kertoo, että ei ole oikein, että isosisko kohtelee häntä huonosti, niin hän sanoo, että häntä saa kohdella huonosti, kunhan nyt ei siskolta menisi karkkipäivä. Alkoi nyt itkettää kun tuota kirjoitinkin, kun pelkään että tottuu elämässä siihen, että on ok, että häntä kohdellaan huonosti.
Koulussa tai kavereiden kanssa ei ole mitään ongelmia. On koulussa enemminkin sellainen hiljainen ja tunnollinen koululainen, josta tulee vain kehuja. Eikä siis kotonakaan koko ajan ole vaikea. Äskenkin kävi innoissaan esittelemässä millaisen isänpäivälahjan oli askarrellut. Mutta hän loukkaantuu äärimmäisen herkästi. Jos ei kehu hänen mielestään oikealla äänenpainolla hänen teostaan, niin saattaa loukkaantua. Läksyissä jos pyytää apua, niin sitten kuitenkin suuuttuu ja katselee seinille, kun yritän hänen pyynnöstään asiaa selittää. Tällainen hän on ollut aina. Ja tosiaan hänen käytöksensä kritiikkiä ei pysty vastaanottamaan yhtään.
Kysymys siis onkin, että mistä saataisiin tuohon apua? Minulle kuitenkin olisi tärkeää, että tuosta jää mitään merkintää hänen tietoihinsa. Joskus olen lukenut kuinka joku on käynyt nuorempana jossakin psykiatrilla, ja siitä jää merkintä tietoihin, joka voi estää joitakin mahdollisuuksia tulevaisuudessa. Lapsi tosiaan näyttäisi perheen ulkopuolella pärjäävän hyvin, enkä halua hänelle aiheuttaa ongelmia meidän perheen sisäisen dynamiikan ongelmien takia. En myöskään halua minkään sosiaalitoimen asiakkaaksi kun meillä ei ole mitään väkivaltaa, päihteisiin, mielenterveyteen tai sellaisiin liittyviä ongelmia. Ihan normaaleja työssäkäyviä terveitä ihmisiä ollaan.
Kommentit (9)
Vierailija kirjoitti:
Anna lapselle huomiota ja lisää yhteistä aikaa. Kuuntele, halaa, kehu, kerro, että rakastat häntä.
Rehelllisesti voin vakuuttaa, että tuon puutteesta ei ole kyse. Meillä tehdään tuota paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et mainitse lapsen ikää, mutta jos kyseessä on kouluikäinen suosittelen koulupsykologin keskustelua lapselle.
Vierailija kirjoitti:
Vyö on lääke tähän vaivaan.
Meidän perheessä väkivalta on kaikilta kielletty.
Vierailija kirjoitti:
Et mainitse lapsen ikää, mutta jos kyseessä on kouluikäinen suosittelen koulupsykologin keskustelua lapselle.
11-vuotias. Kyse ei ole esimurrosiästä, vaan tätä tämä on ollut aina.
Miten koulupsykologien pääsee? Jääkö siitä jokin merkintä lapsen tietoihin? Miten eroaa perheneuvolasta? Mietin tuota jälkimmäistä siksi, että ehkä meidän perheemme tarvitsisi yhteistä apua siihen miten asioita käsitellä. Jos lapsi käy yksin psykologilla, en saa tietää miten hän kokee asian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perheneuvola tai koulupsykologi tai -kuraattori. Todennäköisesti jälkimmäisten luona voi käydä myös vanhemman tai perheen kanssa. Perheneuvoloihin on yleensä pitkät jonot. Ethän laiminlyö lastesi avuntarvetta siksi, että olet itse ennakkoluuloinen ("palveluita käyttävät vain päihde- tai mielenterveysongelmaiset") tai koska olet kuullut, että "jollekin kävi joskus jossakin jotakin". Kysy tuota merkintäasiaa sieltä, mistä haet apua. Todennäköisesti jokin merkintä jää. Lapset tarvitsevat keskusteluapua hyvin monenlaisista syistä, eikä muutama käynti todellakaan anna mitään leimaa loppuiäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et mainitse lapsen ikää, mutta jos kyseessä on kouluikäinen suosittelen koulupsykologin keskustelua lapselle.
11-vuotias. Kyse ei ole esimurrosiästä, vaan tätä tämä on ollut aina.
Miten koulupsykologien pääsee? Jääkö siitä jokin merkintä lapsen tietoihin? Miten eroaa perheneuvolasta? Mietin tuota jälkimmäistä siksi, että ehkä meidän perheemme tarvitsisi yhteistä apua siihen miten asioita käsitellä. Jos lapsi käy yksin psykologilla, en saa tietää miten hän kokee asian.
Koulupsykologista ei jää merkintöjä. Yhteyttä voi ottaa Wilmassa tai puhelimella, numero on koulun tiedotteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurimmasta osasta paikkoja jää merkinnät, mikä on hyvä asia. Merkinnät ovat tietoja lapsen tilanteesta muille ammattilaisille. Joskus voi olla, että johonkin vakuutusasioihin tällaiset asiat vaikuttavat (eli esimerkiksi jatkossa psykiatrian alan yksityisistä käynneistä ei saa korvauksia terveysvskuutuksesta), mutta eivät tietenkään mihinkään muuhun. Salassapidettävät potilastiedot eivät päädy mihinkään, mihin niiden ei kuulu päätyä. Sosiaalihuoltolain mukaisen ilmoituksen saattaisi joku tuossa tilanteessa tehdä, jos huoli perheen jaksamisesta syntyy, mutta ei siitäkään mitään vakavaa seuraisi - kyllä heidänkin tarkoituksenaan on auttaa ja asiakkaina on aivan tavallisia perheitä. Jos avun tarvetta ei olekaan niin ei se kontakti siitä jatku.
Suurin haitta tässä tilanteessa lapsellesi on, jos asia jää hoitamatta. Rohkeasti vain!
Anna lapselle huomiota ja lisää yhteistä aikaa. Kuuntele, halaa, kehu, kerro, että rakastat häntä.