Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Itkitkö kun sait vauvasi?
06.11.2020 |
Itseäni ihmetyttää, että en itkenyt, vaikka muuten olen herkkä. Olin vaan onnellinen kun kipu oli ohi ja terve vauva rinnalla.
Kommentit (30)
En. Minun oli nälkä. Sain kinkkusämpylän, kahvia, appelsiimehua ja jogurtin. Söin ne. Siitä on kohta 21 vuotta. Jäi mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nauroin ja itkin samaan aikaan. Se reaktio oli aika yllättävä.
Toisaalta synnytin esikoiseni ja olin ajatellut synnytyksen olevan paljon pahempi, joten en pyytänyt ajoissa kipulääkettä eikä siinä vaiheessa kun pyysin, niin voitu enää antaa (pää näkyi jo). Eli menin sitten ilman kivunlievitystä ja ajattelin, että tulen kuolemaan siihen kipuun (ei minua sattunut niin paljoa, mutta olin lukenut, että se synnytys sattuu aivan kamalasti, vaikka olisi kipulääkettä). Synnytin sitten paniikissa, ponnistusvaihe vain 5 min ja sen jälkeen tosiaan nauroin onnesta, kun selvisin siitä eikä se ollut todellakaan niin paha kuin olin luullut. Eli ei välttämättä kannata lukea kaikkia synnytyskauhukertomuksia.
En itkenyt. Olin vaan helpottunut, että se oli ohi ja vauva oli sylissäni.
En itkenyt. Olin vähän yllättynyt siitä.
En. Ekalla kerralla mut kiidätettiin leikkaussaliin heti kun vauva oli syntynyt ja toisella kerralla olin niin iloinen että kaikki meni hyvin, että lähinnä nauratti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itkin kummankin lapsen syntyessä, en mitenkään valtoimenaan kyynelehtinyt mutta vähän nyyhkytin 😅 ja nauroin ❤️
En. Olin vain jotenkin pöllämystynyt, et kato, vauva. Hyvät lääkkeet kai.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En, olin hämmentynyt esikoisen syntymän jälkeen. Siinä vauva pötkötti mahani päällä ja kaikki oli aivan uutta. Nyt tuo pieni on jo koululainen <3
Kuopuksen kohdalla osasin jo kujerrella ja ihastella, mutta itku ei tullut silloinkaan.
Alkuun olin vain helpottunut, mutta liikutuin, kun näin miehen kyynelehtivän. Enemmän siinä tilanteessa oli kyllä rättiväsynyt ja kamala nälkä/jano.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauva vietiin yllättäen suoraan teholle enkä ehtinyt edes kunnolla nähdä häntä, niin mielen valtasi lähinnä epäusko ja hämmennys, kun kukaan ei ehtinyt kertoa mitä tapahtui, ja puolisokin lähti salista pois saattamaan vauvaa teholle. Kun sitten reilun vuorokauden kuluttua selvisi että vauva jää henkiin ja sain hänet ekan kerran syliin ja samalla kuulin myös ensimmäiset parkaisut, huutoitkin pari tuntia putkeen, siinä purkautui kaikki. Jotain pieniä tirautuksia saattoi olla jo siinä välissäkin, en muista kunnolla.
En itkeny vaa menin paniikkiin. Olin varma et rikon vauvan ja vaadin hoitajaa ottamaan pienen pois multa etten satuta sitä. Nuori harjoittelija hoitaja oli ihmeissään mut onneks kätilö oli kokenu ja sano hoitajalle et ottaa vaa pois et katotaa pian uudestaa ku tilanne rauhottuu. Niihä se rauhottuki ku sain adrenaliinin pois ja sitten en enää suostunu antaa vauvaa muiden syliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En itkenyt kummankaan kohdalla, liikuttunut ja onnellinen olin toki. Esikoisen synnytys oli vaikea ja vauva pinteessä, joten päällimmäisen tunne elävän vauvan synnyttyä oli helpotus. Itku tuli yhtäkkiä vasta kaksi viikkoa myöhemmin, kun olimme olleet muutaman päivän kotona sairaalasta ja tajusin, että nyt olemme vihdoin kaikki tässä ja sairaala-ajan pelot olivat takanapäin.
Toisen kohdalla synnytys taas oli niin helppo (kätilö taisi kuvailla vauvan tulleen vesiliukumäkeä), että synnytyksen jälkeen lähinnä nauroin ja kujertelin.
Itkin ja nauroin . Semmone onnellinen olo tuli :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En muistaakseni itkenyt. Mulla oli eka synnytys hyvin dramaattinen, ja tokakin oli tavallaan.
Itkin aamulla kun ruskea lapseni syntyi. Jouduin vetämään pöntöstä alas koska hajosi käteeni.
Olin niin helpottunut että selvisin hengissä, en itkenyt vaan sellainen epätodellinen olo vain oli.
En, mutta esikoisen synnytyksessä itkin itsesäälistä. Pelotti.
Itkin kun sain esikoisen syliin, nyt jo kohta 19 vuotta siitä. Isänä on ollut ihana nähdä kuinka hänestä on kasvanut vastuuntuntoinen aikuinen vaikka helppoa ei aina ole ollut (harvinainen sairaus ja itsetunnon haasteet).
Alue: Aihe vapaa
Luin otsikon "itkitkö kun söit vauvasi" .. kai se täytyy käydä pesemässä silmät, jos näkisi paremmin.