6v yksin ulkoilusta

kuin maaseudulla.



Miksi otat turhia riskejä? Sinulla on päätäntävalta kenen kanssa ja koska lapsesi leikkii. Ole aikuinen, kanna vastuusi.

Itse en todellakaan ole mitän yliholhoavaa tyyppiä, mutta 6-vuotias on niin pieni, ettei osaisi esim. vastustaa yksin "kilttiä" naapurin namusetää ym.

saa mennä ulos yksin, mutta jos on ypöyksin, niin pidän silmällä, yleensä kuitenkin ulkoilee yläkerran koululaisten kanssa.



Mun pojalla on kuitenkin selvät sävelet:

- reviirit on selvät, jos haluaa mennä isompien kavereiden (koululaisia 3-4.lk) kanssa esim. puistoon, tulee aina kysymään erikseen luvan

- jos mikä tahansa olosuhde muuttuu, eli kaverit lähtee sisälle, tai löytää jonkun uuden kaverin, jonka kanssa leikkii, tulee kertomaan, ja minä tsekkaan partsilta tai ikkunasta tuon tyypin.



ON toiminut oikein hyvin ainakin meillä. Meidän vantaalaisen kerrostalon pihalla on kyllä muutenkin yleensä tuttua porukkaa, sekä aikuisia että lapsia.

Asuimme isolla kerrostaloalueella ja siellä leikkivät muiden kanssa. Ei minulla näköyhteyttä ollut ja aika paljon poikani ulkona olikin. Nyt lapsenlasten kanssa olen tarkempana ollut ja kun, muuttivat luokseni kun vanhin oli 7.

Poikani ajautui myöhemmin huonoon seuraan ja joutui rikoskierteeseen, josta ei ole vieläkään vapautunut! Pidän yhtenä syynä juuri tätä, että nuoresta pitäen annoin pojan hyvin vapaasti mennä ja kulkea.

Tuon ikäiselle pojalle pitää jo antaa laajentaa sitä liikkumareviiriä ja pojat nyt tunnetusti on poikia. Turha holhous pois. Voithan pyytää joskus lasta tuomaan näitä kavereita teille kylään "näytille" niin voit itse tutustua näihin. Musta on ihan kauheeta, että tuonikäistä pidetään vauvana ja vahditaan haukkana...

Vaikka omaan lapseen voisi luottaa, ulkopuolisiin tekijöihin ei ja niihin voi ja kannattaa jossain määrin itse vaikuttaa.

itse ainakin käyn ikään kuin ohimennen katsomassa mitä lapset touhuaa. Saatan sanoa, että ruoka on sit vajaan tunnin päästä. Eli teen tikusta asiaa ja samalla vähän tarkkailen tilannetta. Kyselen kavereilta nimiä ja saatan taas kuin ohimennen kysäistä missä asuvat jne.

Aika äkkiä sitä oppii tuntemaan niitä lapsia, ja omien lapsienkin arvostelukyky on jo aika hyvä kavereiden suhteen. (lapset 8 ja 6 v.)

Hyvä olisi, jos lapsi kertoisi kotona, mitä ovat touhuneet.

Minä kuljin itse tuonikäisenä paljonkin yksin ulkona. Meillä oli selvät rajat sovittu, eli sääntönä oli ettei autotien yli saa yksin mennä. Asuimme rivitaloalueella, jonka reunalla oli urheilukenttä ja metsä, joten aika laajalla alueella pystyi kulkemaan ylittämättä yhtään autotietä. Myös kotiintuloajat oli ja ilmeisesti jotenkin tunsin kellon kun niitä osasin tarkasti noudattaa.



Alueella asui paljon lapsiperheitä, joten kavereita oli paljon, enkä usko vanhempieni tunteneen kaikkia, lähimmät kaverit toki tunsivat. Minulle oli myös hyvin nuorena selitetty, ettei vieraiden aikuisten mukaan saa lähteä ilman vanhempien lupaa, vaikka tarjoaisivat karkkia tai pyytäisivät katsomaan koiranpentuja tms. lasta kiinnostavaa.



Luottamus on pelannut myöhemminkin esim. murrosiässä ja koskaan en ole tuota luottamusta rikkonut.



Sinun tilanteessasi sanoisin, että niin kauan kun poika tuo uusia kavereita kotiin näytille niin ei tarvitse olla huolissaan. Tutustu kavereihin kun he teillä käyvät ja tee välillä tikusta asiaa kuten joku muu ehdotti. Aikuisten matkaan lähtemisestä kannattaa myös käydä keskustelua. Liika holhoaminen ei mielestäni ole tarpeen vaan anna lapsesi olla ja leikkiä, jos kerran on luottamuksen arvoisesti tähän saakka käyttäytynyt.