Uskonnon merkitys vähentynyt Suomessa merkittävästi. Nuorista alle viidesosa pitää uskontoa tärkeänä

http://www.msn.com/fi-fi/uutiset/kotimaa/eri-sukupolvien-uskonnollisuud…

Uskonnon merkitys on heikentynyt merkittävästi Suomen nuoremmissa sukupolvissa. Asia selviää Kirkon tutkimuskeskuksen tuoreesta julkaisusta, jossa tutkitaan suomalaisten suhtautumista uskontoon ja kirkkoon viime vuosina.

Tutkijoiden mukaan suomalaisten uskonnollisuudessa ja suhteessa kirkkoon on meneillään sukupolvien välinen murros. Vanhimman ja nuorimpien sukupolvien välillä uskontoa tärkeänä pitävien ihmisten osuudessa havaittiin jopa 45 prosenttiyksikön ero.

Sotien ja jälleenrakennuksen sukupolvesta eli vuosien 1921-1939 välillä syntyneistä ihmisistä useampi kuin kolme viidestä piti uskontoa erittäin tai melko tärkeänä. 1980- ja 1990-luvulla syntyneiden Y- ja Z-sukupolvissa alle viidesosa piti uskontoa tärkeänä.

Nuorimmissa sukupolvissa myös uskonnolliseksi identifioituminen on yhä harvinaisempaa. Uskonnollisena itseään pitävien osuus on laskenut voimakkaasti ja suoraviivaisesti sukupolvesta toiseen. Uskonnollisina itseään pitävien osuudet Suomen nuorimmissa sukupolvissa ovat kyselyssä mukana olleista Euroopan maista pienimpien joukossa.

Myös ns. tapauskovaisuus on laskussa. Millenniaalit eivät välttämättä kaipaa uskontoa oman elämänkaarensa juhlahetkiin eivätkä välitä uskontoa lapsilleen. 2000-luvulla kirkollisten vihkimisten ja kasteiden osuus onkin laskenut nopeasti, samoin kirkossakäynti juhlapyhinä. Eli näiden lapsista tulee entistä uskonnottomampia.

Kun nuo 1920-30-luvuilla syntyneet uskonnolliset ikäluokat ovat kuolleet, alkaa uskovien osuus väestöstä olla Suomessa marginaalinen. Jostain syystä Jumala itse ei reagoi suosionsa laskuun mitenkään. Tästä voimme kai vetää sellaisen johtopäätöksen, että hän joko ei halua että häneen uskotaan tai sitten hän ei ole olemassa.