Lue keskustelun säännöt.
"Muistinmenetys" huonon parisuhteen ajalta
30.10.2020 |
Olen jo pitkään ihmetellyt, miten en muista oikeastaan juuri mitään elämästäni ex-avopuolisoni kanssa. Asuimme yhdessä vuosina 2011-2014. Alun perin mietintäni alkoivat, kun törmäsin kuviin asunnosta jossa asuimme, ja järkytyin siitä miten koko asunto näytti ihan vieraalta. Siis tiedän, että olen siellä asunut ja tottakai muistan pohjapiirustuksen jne., mutta elämisestä siellä en muista oikeastaan mitään, jos vertaa vaikka kotiini ennen tätä yhteenmuuttoa. Sinkkuajoiltani minulla on ihan normaalit muistikuvat. Avoliitosta vain epämääräinen, epämukava ahdistuksen tunne. Pystyisin kuvailemaan sinkkuyksiöstäni todella paljon yksityiskohtia, muistan edelleen missä kaapissa säilytin kattiloita ja sen sellaista, mutta ex-mieheni asunnosta en ilman valokuvien apua muistaisi mitään. Tiedän valinneeni sinne esim. verhoja ja mattoja, mutta ei mitään hajua enää että mistä olen ne hankkinut ja miltä ne ovat näyttäneet.
Myös vuorovaikutusta exän kanssa on ihmeellisen vaikea muistella. En oikein muista miten vietimme aikaamme. Muistan tästäkin lähinnä tuntemuksia; epämääräistä ahdistusta. En muista millaisia arkipäivämme olivat. Juhlapyhistä ja vastaaviasta "erikoispäivistä" on sentään enemmän muistikuvia, mutta tavallinen arki on kadonnut savuna ilmaan.
Onko muille käynyt tällaista? Asia tuntuu oudolta, sillä vaikka suhde oli huono, ei siihen silti sisältynyt mitään "oikeasti" pahaa, kuten väkivaltaa. Olimme vain kovin nuoria, emmekä sopineet yhteen alkuunkaan.
Kommentit (6)
Ihan kuin itseni kirjoittama! Todellakin tuntuu tutulta. Kai sitä mieli jotenkin osaa sulkea ahdistavat asiat pois kummittelemasta ja haittaamasta arkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan kuin itseni kirjoittama! Todellakin tuntuu tutulta. Kai sitä mieli jotenkin osaa sulkea ahdistavat asiat pois kummittelemasta ja haittaamasta arkea.
Niin se varmasti on. Mutta ahdistavaa kyllä, ihan kuin elämästä olisi menettänyt melko pitkän jakson! Vaikka tietenkin siitä kokemuksesta on oppinut paljon jne.
Olet varmaan dissosioinut. Itselläkin musta aukko elämässä vuosilta 2004–2009, kun asuin hullun eksäni kanssa. En muista niiltä ajoilta juuri mitään, mutta suunnilleen kaiken ajalta ennen ja jälkeen. Se koko ajanjakso tuntuu ihan joltakin hataralta unelta, nyt kun sitä yrittää miettiä.
Oletko käynyt terapiassa? Kannattaa.
Vierailija kirjoitti:
Olet varmaan dissosioinut. Itselläkin musta aukko elämässä vuosilta 2004–2009, kun asuin hullun eksäni kanssa. En muista niiltä ajoilta juuri mitään, mutta suunnilleen kaiken ajalta ennen ja jälkeen. Se koko ajanjakso tuntuu ihan joltakin hataralta unelta, nyt kun sitä yrittää miettiä.
Oletko käynyt terapiassa? Kannattaa.
Hatara uni on täydellinen kielikuva asialle! Ja todellakin asia tuntuu tosi karmivalta, varsinkin kun noihin vuosiin sijoittuu itselläni mm. valtaosa korkeakouluopinnoista. On surullista, että myös sen elämänvaiheen muistot ovat jääneet haaleiksi. Vaikka onneksi muistot kodin ulkopuolisista asioista ovat sentään vahvempia kuin koti- ja parisuhdeasioista.
En ole ajatellut terapiaa. En tiedä kehtaisiko edes mennä, kun tosiasia on, että ei tuo suhde ollut mitenkään muuten huono kuin yhteensopivuuden kannalta. Olen varma että exäni voi olla jollekin toiselle naiselle hyvä puoliso, mutta me kaksi emme vain toimineet yhdessä alkuunkaan. Niin tai näin, niin harmittaa että osa nuoruusvuosista on mennyt tavallaan hukkaan. Onneksi suhde ei kestänyt sentään sen pidempään.
Johtuu tosiaan dissosta. Todennäköisesti ainakin osa muistoista palaa kun koet olevasi toipunut / turvassa. Terapiaan kannattaa hakeutua.
Tuollainen on ihan normaalia, olet luultavasti ollut masentunut.