Tutkimus: raskausajan stressi vaikuttaa lapsen temperamenttiin

Hyvin stressaava raskausaika -> todella haastava lapsi.

Leppoisa raskausaika -> helppo ja leppoisa lapsi.

Kolme hyvin leppoisaa raskausaikaa > kolme erittäin haastavaa lasta

ja olin uberstressaantunut koko odotusajan. Ihan painajaista aina tuonne rv. 30 asti... oli kaikkea hirveää kuten kuolemaa ja sairautta lähipiirissä. Lisäksi minut irtisanottiin työpaikasta niihin aikoihin kuin sain plussan ja sekin hajotti kunnolla.

Esikoisen raskaus oli seesteistä odotusta parhaimmillaan, tuloksena erittäin tulisen temperamentin lapsi. Toisen aikana tein gradua ja esikoinen uhmasi, olin jatkuvasti kiukkuinen ja väsynyt, lisäksi kuopuksen odotuksessa oli ongelmia ja olin niiden takia sairaalassakin. Tuloksena viilipytty. :)



Mutta ehkä mun stressitaso ei ikinä noussut niin korkealle, että se olisi vaikuttanut. Enemmänkin esikoisen temperamentissa yhdistyy vanhempien temperamentit, ja kuopuksen näennäinen (?) seesteisyys johtuu siitä, että hän on kuopus, eikä saa vanhempiensa jakamatonta huomiota, joutuu odottelemaan ja sopeutumaan muiden ihmisten mukaan huomattavasti enemmän kuin esikoinen ekat kolme vuottaan...

Tai siis ei ole kokemusta kuin yhdestä stressaavasta raskaudesta ja temperamentisesta lapsesta..

Mitenhän sitä osaisi olla tokan (on suunnitelmissa) aikana stressaamatta, mulle kelpais vaihteeks viilipytty-lapsi. ;)



Aika hankalaa kyllä varmaan kun jos raskaus pian toteutuu, tää eka "hankala" on just uhmaiässä, mä taas epävaikaisissa töissä, ylipäätänsä se fakta että en vaan nauti raskaana olosta (ainakaan ekasta en nauttinut, silkkaa kärsimystä koko homma, mutta olen valmis siihen uudelleen silti), pelkään kaikkea mahdollista.. Yleensäkin olen herkästi stressaava ihminen.

kamala elämäntilanne. Olin itkuinen, stressaantunut ja väsynyt. Tuloksena vauvat, jotka itkivät aina. Eivät nukkuneet... Molemmilla vaativa tempperamentti. Väsynyt olen lapsiini...

Kolmatta lasta odottaessani aviomieheni kuoli liikenneonnettomuudesssa, oli suuria taloudellisia ongelmia kahden asunnon loukun vuoksi ja työpaikalla yt-neuvottelut. Silti syntyi erittäin hyväntuulinen ja rauhallinen lapsi! :) En tiedä, että miten olisin selvinnyt tästä kaikesta koliikkivauvan tai muuten haasteellisen vauvan kanssa...

Toinen kaksosista on hyvin voimakastahtoinen ja haastava. Toinen taas on helppo tapaus.

kakkosen ja kolmosen kohdalla raskausaikoina, jos sulla on ollut haastavat lapset?

kakkosen ja kolmosen kohdalla raskausaikoina, jos sulla on ollut haastavat lapset?

Joillekin haastava lapsi ei tee vielä elämästä stressaavaa vaan stressiin tarvitaan kuolemia, työttömyyttä, sairauksia jne jne

siis ainakin tollaseen oon pari vuotta sitten osallistunut, oli siis tarkoitus kuulua vertailuryhmään. Mulla niin loppu innostus kesken tutkimuksen kun kysymyksenasettelu oli niin hanurista, arviointi älyttömän hankalaa ja monimutkaista. Siinä piti 2 viikon välein merkkailla tuntemuksiaan tiettyjen kysymysten avulla, ja onhan se niin että jos edellinen ja se päivä jolloin vihkoseen kirjotti oli hyviä, sitä tuppas laittaan koko 2-viikon ajanjakson fiilikset hyviks, ja jos oli just sillon herne nenässä, koko 2 viikkoa tuli paljon negatiivisempi arvio.



Olipas vaikea selittää, tajuskohan kukaan.



Mut joka tapauksessa, mulle tuli sellanen olo et ihan juu sama mitä tutkitaan, ne tulokset on vähän sinnepäin. Varsinkin kun jotain omia fiilareita merkkaa, kuka muka osaa arvioida subjektiivisesti kokonaisia 2 viikon jaksoja...

joka yleensä pitää sikiön stressihormonit korkealla ravinnon niukkuuden vuoksi. Lapsi on hyvin temperamenttinen. Ennen kuin tiesin mitään lapsen temperamentista kuulin keskolassa hoitajan toteavan, että toksemiaraskaudesta syntyneet vauvat ovat paljon temperamenttisempia kuin muut keskoset.

koiran jalostusneuvoja, että vältätte sitten kaikkea stressiä koirallanne tiineysaikana, sillä tutkimuksissa on todettu sen vaikuttavan pentujen keskushermoston kehitykseen. Itsekin raskaana ja edellisten lasten kanssa miettinyt samaa, ja yrittänyt välttää :-)



Liekö harhaa, mutta minusta tuttavapiirissä usein ns. kilttien ja pehmeiden ihmisten vauvat ovat vaativampia kuin kovien ja oikein itsevarmojen. Kyökkipsykologian puolella rankasti, mutta olen miettinyt, voisiko liittyä siihen, että toiset elävät elämäänsä itsevarman huolettomasti ja toiset stressaavat herkemmin. Itse kuulun tähän herkästi huolestuvien ja muista huolehtivien joukkoon. Eka lapsi vaativampi, toinen melko helppo.



Ja sitä mietin, missä vaiheessa raskautta se stressi mahtaa eniten vaikuttaa.

tutkimukset siis omien fiilisten mukaan, ajattelin, että mitataan stressihormoneja jotenkin. Tosiaan voi tuntemusten arviointi olla aika hankalaa niin, että tieteellisen luotettava tulisi.

Jotkut terapeutit ovat jo vuosikausia väittäneet, että stressi vaikuttaa lapseen. Siis nämä terapeutit, joita ei tiede hyväksy.

Kas, he ovatkin oikeassa!



Nämä samaiset terapeutit väittävät, että vauva muista kohdunsisäisen elämän. Ja väittävät, että perhesuhteet vaikuttavat homouteen.

Milloinkohan näitäkin aletaan tutkia?



Anyway - minusta olisi kiva tietää, miten äidin raskauden aikaiset pelot vaikuttavat lapseen? Jos siis äiti pelkää kamalasti syntyvän vauvan puolesta.

Minun tuttuni menetti esikoisensa synnytyksesä. Kakkosen kohdalla hän pelkäsi suunnattomasti. Tästä kakkosesta tuli tosi omituinen. Varovainen, pelokas ja totinen.

ja kritisoin lomakevihkoa palauttaessani ihan samoja asioita ja vielä muutakin. Ihan käsittämätöntä oli välillä kun piti samassa yhteydessä vastata rastittamalla väitteisiin, parin kysymyksen päässä toisistaan esim. väitteet "tunnen itseni tyytyväiseksi" ja "minulla on tyytyväinen olo". Mitä ihmeen EROA näillä on? Ja jos on, kokevatko kaikki odottavat ne muka jotenkin samalla tavalla ja tietävätkö eron? Minä en ainakaan tuntenut tietäväni.

Haastattelut (joissa kysymyksiä olisi voinut tarvittaessa tarkentaa) ja stressihormonimittaukset olisivat olleet jotenkin paljon vakuuttavamman oloisia.

kysymyksenasettelu oli niin hanurista, arviointi älyttömän hankalaa ja monimutkaista. Siinä piti 2 viikon välein merkkailla tuntemuksiaan tiettyjen kysymysten avulla, ja onhan se niin että jos edellinen ja se päivä jolloin vihkoseen kirjotti oli hyviä, sitä tuppas laittaan koko 2-viikon ajanjakson fiilikset hyviks, ja jos oli just sillon herne nenässä, koko 2 viikkoa tuli paljon negatiivisempi arvio

....

Varsinkin kun jotain omia fiilareita merkkaa, kuka muka osaa arvioida subjektiivisesti kokonaisia 2 viikon jaksoja...

ja kritisoin lomakevihkoa palauttaessani ihan samoja asioita ja vielä muutakin. Ihan käsittämätöntä oli välillä kun piti samassa yhteydessä vastata rastittamalla väitteisiin, parin kysymyksen päässä toisistaan esim. väitteet "tunnen itseni tyytyväiseksi" ja "minulla on tyytyväinen olo". Mitä ihmeen EROA näillä on? Ja jos on, kokevatko kaikki odottavat ne muka jotenkin samalla tavalla ja tietävätkö eron? Minä en ainakaan tuntenut tietäväni. Haastattelut (joissa kysymyksiä olisi voinut tarvittaessa tarkentaa) ja stressihormonimittaukset olisivat olleet jotenkin paljon vakuuttavamman oloisia.

kysymyksenasettelu oli niin hanurista, arviointi älyttömän hankalaa ja monimutkaista. Siinä piti 2 viikon välein merkkailla tuntemuksiaan tiettyjen kysymysten avulla, ja onhan se niin että jos edellinen ja se päivä jolloin vihkoseen kirjotti oli hyviä, sitä tuppas laittaan koko 2-viikon ajanjakson fiilikset hyviks, ja jos oli just sillon herne nenässä, koko 2 viikkoa tuli paljon negatiivisempi arvio .... Varsinkin kun jotain omia fiilareita merkkaa, kuka muka osaa arvioida subjektiivisesti kokonaisia 2 viikon jaksoja...

Ihan turhia! Pitäisi mitata ihan sitä oikeaa stressihormoonien tasoa (ei äidin arvioita siitä) ja saada asiantuntijan (ei äidin) arvio lapsen temperamentista, jotta noiden asioiden välille voitaisiin vetää mitään yhteyttä. Tuollaiset "musta tuntuu, että olen jonkin verran stressaantunut" -kyselytutkimukset eivät kerro yhtään mitään!

ovat tilastotieteellisistä syistä. Niillä mitataan lopulta käytetyn mittarin eli kyselyn validiteettia.



Ja sen verran vielä että itse olin raskausaikana masennuksen takia sairaalassakin ja sika stressaantunut ja ahdistunut (mies kuoli) mutta nyt tuo parivuotias neiti on aina ollut kuin ihmisen mieli!

kakkosen ja kolmosen kohdalla raskausaikoina, jos sulla on ollut haastavat lapset?

Joillekin haastava lapsi ei tee vielä elämästä stressaavaa vaan stressiin tarvitaan kuolemia, työttömyyttä, sairauksia jne jne

Kaikki kolme lastani ovat olleet ja ovat edelleen (7,6 ja 3v) todella haastavia, mutta raskaudet ja raskausajat ovat olleet elämäni parhainta ja tyyneintä aikaa. Sain olla kotona peräkanaa kaikista kolmesta lapsesta ilman työstressejä ja nautin elämästäni suunnattomasti. Jo syntyneitten lasteni haastavuus ei ole ollut minun elämässäni mikään ongelma tai stressi koskaan, mutta TIEDÄN, että he ovat noin keskimäärin todella rasittavia lapsia. Minulle, keski-ikäiselle äidille, vain äärettömän rakkaita.