Tutkimus: raskausajan stressi vaikuttaa lapsen temperamenttiin

kolmanneksen aikana, jolloin aivokuoren synapsiyhteydet muodostuvat kiihkeimmin. Äidin raskausajan stressin on useissa muissakin tutkimuksissa kuin edellämainitussa Predo-tutkimuksessa todettu vaikuttavan lapsen fysiologiaan, mm. verenpaineeseen.



Neurologiset ominaisuudet ovat ainakin osittain geneettisiä, tosin ympäristöolosuhteet - myös kohdunsisäiset - vaikuttavat ihmisen neurologiseen kehitykseen ja siihen, miten ihminen reagoi ärsykkeisiin ja millainen temperamentti ihmisellä on.



Vaikka äiti olisi ollutkin voimakkaan stressin alainen raskausaikana pitää muistaa, että lapsen neurologia kehittyy voimakkaasti koko lapsuusiän, erityisesti ensimmäisen elinvuoden aikana. Jos lapsen elämä on turvallista ja rauhallista - ei liian stressaavaa - aivoissa vahvistuvat tietyn neuroniyhteydet mikä vaikuttaa lapsen herkkyyteen reagoida ärsykkeisiin. Kokonaanhan temperamentti ei tietenkään muutu toiseksi mitä se on, mutta kyllä erityisesti ensivuosien kokemukset muovaavat aivoja ja lapsen tapaa suhtautua asioihin ja ympäröivään maailmaan.

Samma Här!

stressaavat muutenkin, mm. sen lapsen kanssa. Lapsi saattaa aistia sen, ja tuntea olonsa tukalaksi ja ilmaista sen "temperamentilla". Toisaalta stressiherkkä äiti saattaa pitää pienempääkin kitinää kamalan "hankalana" käytöksenä. Tai sitten hänellä vain on heikompi hermorakenne ja lapsi perii sen.



Kannattaisin tosiaan uutta tutkimusta objektiivisemmin mittarein.

Esikoinen: Vaikea elämäntilanne, yllätysraskaus, vaikea synnytys, koliikki, nukahtamisongelmia, syömisongelmia...lapsi oli jatkuvasti tyytymätön ja kiukutteli PALJON ym. ym.



Toinen lapsi: Tasapainoinen elämäntilanne, helppo raskaus ja synnytys, vauva söi ja nukkui hyvin, ja oli suurimman osan ajasta hyväntuulinen.



(ps. vaikka esikoinen repi hermoni riekaleiksi, niin hänellä on silti on aivan erityinen paikka sydämessäni).

ja lapsi on rauhallinen viilipytty.