Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kun elämääsi ja tekemisiäsi arvostellaan/kritisoidaan
27.10.2020 |
Miten kestät tämän?
Itseäni jää "kaivelemaan" kaikki negatiivinen mitä joku suoraan tai rivien välistä antaa ymmärtää. Elän ja toimin kuitenkin pelkästään oman tahdon mukaan, en muiden. Silti en voi väittää etteikö se jollain tapaa satuttaisi mitä mieltä joku muu on. Eli miten oppisin käsittelemään tätä? Tiedän että ei pitäisi välittää mitä muut ajattelevat tai ovat mieltä mutta se on vaikeaa jos tiedät olevasi tahtomatta arvostelun kohteena.
Kommentit (7)
Mikäli arvostelu on rakentavaa kritiikkiä, jään kuuntelemaan ja/ tai esitän vasta-argumentin.
Mikäli arvostelu on alentavaa ja loukkaavaa, en suostu edes kuuntelemaan. Haistatan p*skat!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On ollut pakko tottua ja hieman erakoitua.
Välillä leikittelen erakoitumisajatuksella itsekin.. En kuitenkaan halua paeta. Ap
Ei kiinnosta enää. Niin minusta itsestäni, kuin kaikista muistakin on tullut nobodeja. Puhumattakaan tekemisistä.
Riippuu kuka kritisoi ja mistä syystä. Jos joku minulle suht tuntematon ihminen alkaa jostain syystä kritisoimaan henkilökohtaisella tasolla, niin yritän olla välittämättä. Hyvä ohjenuore elämässä, jota koitan noudattaa on, että jollen ole tehnyt / sanonut kenellekään tahallaan mitään ilkeää, niin vika on vain henkilökohtaisuuksiin menevässä kritisoijassa.
Jos taas joku läheinen kokee tarpeelliseksi "antaa palautetta", niin yleensä puolustaudun refkesimäisesti heti, vaikka fiksuinta olisi miettiä ensin hiljaa onko palautteessa kenties jotakin perää. Mutta yleensä tämän jälkeen analysoin asiaa itsekseni ja mietin, onko palautteessa perää. Riippuu siis hyvin paljon siitä, kuka sanoo ja mitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen erakoitunut jokseenkin paljon juuri tuon takia. Jätin yhden kaveriporukan jossa oli yksi tunnelmanpilaaja. Hän ei pitänyt minusta alun alkaenkaan ja toi sitä kerta kerralta selkeämmin esiin. Jäin sitten kokonaan pois tapaamisista. Toinen porukka kenen seuraa välttelen nykyään on työkaverit, en enää halua mennä mukaan juorukerhoihin ollenkaan. Aivan järkkyä selkään puukottamista. Onneksi ollaan etätöissä niin etäisyys hoituu itsestään.
Ja hei surullinen yllätys, kaikki nämä ovat olleet samaa sukupuolta kuin minä eli naisia. Onneksi mulla on vielä ”oikeita” ystäviä eli sellaisia jotka olen tuntenut jo kauan.
Alue: Aihe vapaa
On ollut pakko tottua ja hieman erakoitua.