Lue keskustelun säännöt.
Kokemuksia onnistuneesta ja pysyvästä laihdutuksesta
27.10.2020 |
Jaetaan kokemuksia onnistuneesta laihdutuksesta.
Itse laihdutin vuosina 2015-2016. Tein monia pieniä muutoksia pikkuhiljaa. Ensimmäinen oli liikunnan lisääminen, aloitin uusia mielekkäitä liikuntaharrastuksia. Pikkuhiljaa innostuin liikunnasta ja siitä tuli osa arkea. Käymme myös mieheni kanssa kävelyllä lähes joka päivä.
Samalla lisäsin arkiliikuntaa. Valitsin portaat yhä useammin ja kävelin jopa liukuportaat. Parkkeerasin kauas ovesta, jos menin vaikka kauppakeskukseen. Aloin kävellä kauppaan, vaikka aluksi raskaiden ostosten raahaaminen tuntui inhottavalta. Nykyään en edes mieti autolla kauppaan menoa, vaan olen mennyt kävellen jo monta vuotta. Tosin meillä on 2 aikuisen talous.
Ruoka tietysti on tärkein osa laihdutusta. Minusta herkuttelu on ok, kunhan se on kohtuullista ja ruokavalio on enimmäkseen terveellistä. Aloin 2015 tutkia ravintosisältöjä ja opin pikkuhiljaa, tuote tuotteelta, valitsemaan terveellisempiä vaihtoehtoja. Esim. myslissä katson sokerin ja kuidun määrän. Jogurtissa katson sokerin määrää, maustamaton on tietysti paras. Leivässä ja pastoissa tumma ja kokojyvä. Lämpimien aterioiden koot tulee olla kohtuullisia (lautasmalli toimii usein) ja niissä olisi hyvä olla paljon kasviksia. Leipää ei kannata päivässä syödä montaa palaa. Proteiinia tulee saada tarpeeksi, mutta ei liikaa.
Koin, että terveellisen ruokavalion opettelu oli erinomainen ajallinen sijoitus itseeni. Kalorien laskeminen vie aikaa, mutta sitä tarvitse tehdä kuin hetken ja sitten oppii minkä verran oikeasti tarvitsee ravintoa. Esim. keskipituinen hieman pyöreä istumatyötä tekevä nainen pärjää luultavasti 1500-1800 kalorilla päivässä. Jos tähän lisää vaikka puolen tunnin juoksulenkin, niin kulutus lisääntyy 300-350 kalorilla.
Ehkä kaikista tärkein juttu on kuitenkin yleinen tyytyväisyys elämään. Nuku tarpeeksi, tee kivoja juttuja äläkä vain tuijota ruutua sohvalla, pyri tekemään elämästäsi mukavaa, ettei tarvitse syödä tylsyyteen ja tyhjyyden tunteeseen.
Kommentit (13)
Kun löytyi oma liikuntalaji ja lopetin herkkujen ostamisen kotiin. Siinäpä se. Nykyään on sitten kuntonyrkkeilytreenit kolme kertaa viikossa ja herkuteltua tulee vain viikonloppuisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laihduttaminen ei kannata. Ruokavalion muuttaminen terveelliseksi ja vähäkalorisemmaksi koko loppuelämäksi on se juttu. Ja liikunnallisuuden lisääminen, arkiliikunta kunniaan.
Vhh-ruokavalio ja liikkumista ulkona päivittäin.
Minua auttoi vain muutaman viikon atkinsin induktio ja sitä seuraavat ketoilukuukaudet. Sokerikoukku oli niin paha ja pilasi kaikki aiemmat painonpudotusyritykset.
Paino tipahti nopeasti parikymmentä kiloa, sitten pystyi taas jatkamaan ruisleivän syöntiä ja aloittelemaan liikuntaharrastusta. Sokerinhimo ei tullut koskaan takaisin.
Leila Koo kirjoitti:
Laihduttaminen ei kannata. Ruokavalion muuttaminen terveelliseksi ja vähäkalorisemmaksi koko loppuelämäksi on se juttu. Ja liikunnallisuuden lisääminen, arkiliikunta kunniaan.
Ruuan ei suinkaan tarvitse olla vähäkalorista, ei vähäkalorisuus ole terveellisyyden mittari. Kun ruuassa on tarpeeksi kaloreita, ruuan määrä pysyy kohtuudessa automaattisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun onnistumisen avaimet oli laihduttamisen lopettaminen ja uusien terveellisten ruokailutottumusten omaksuminen. sekä sen tosiasian hyväksyminen että jos ne kilot on 10 vuodessa tulleet, eivät lähde muutamassa kuukaudessa.
Minä tammikuussa-2009 noin 88 kg, just nyt 72 kg. Tässä painossa olen ollut vuodesta-2010.
Hienoja muutoksia! Tosiaan ei ole mitään yhtä oikeaa kaavaa, eri asiat toimivat eri ihmisille. Pitää tuntea itsensä. Itselleni vähähiilarinen ei toimisi, koska olen kasvissyöjä. Syönkin leipää ja pastaa päivittäin, mutta annoskoot pysyvät kohtuullisena ja paino on ollut 55-60 kg nyt viisi vuotta.
- Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
LIhot vielä takaisin. Omalla kohdallani se kesti seitsemän vuotta, mutta takaisin se kaikki tulee. Onnistuminen on elintarviketeollisuuden ylläpitämä myytti. Opettele hyväksymään itsesi.
Minä tein kuten täällä palstalla sanotaan ettei saisi tehdä eli rysäytin v. 2013 painon Cambridge-kuurilla nopeasti 106 kilosta 63 kiloon. Nykyään painan 58 kg.
Minun salaisuuteni on tylsästi itsekuri. En vaan suostu käyttämään ruokaa esim. tunteideni helpottamiseen, vaan jos stressaa tai ahdistaa, niin antaa tulla sitten, mutta syömään en ala olon helpottamiseksi. Ohi ne tunteet muutenkin menee ajallaan, enkä enää pelkää kielteisiä tunteita ja kuvittele että niistä pitää jotenkin heti päästä eroon.
Lasken myös varmasti loppuikäni arkisin kalorit syömisistäni ja seuraan liikuntamääriäni aktiivisuusrannekkeella. Viikonlopppuna yhtenä päivänä käy pieni herkuttelu, mutta kun on vaihdevuosi-ikäinen istumatyöläinen niin ei siinäkään voi kohtuuttomuuksiin mennä jos ei halua lihoa.
Eli syön 1600 kcal päivässä, 3 kertaa päivässä ilman välipaloja, 16/8 pätkäpaastotyyliin (syöminen välillä klo 13-21), kävelylenkki kolmesti viikossa ja kotona jumppaa kahdesti viikossa, niin näillä pysyy paino normaalin rajoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä tein kuten täällä palstalla sanotaan ettei saisi tehdä eli rysäytin v. 2013 painon Cambridge-kuurilla nopeasti 106 kilosta 63 kiloon. Nykyään painan 58 kg.
Minun salaisuuteni on tylsästi itsekuri. En vaan suostu käyttämään ruokaa esim. tunteideni helpottamiseen, vaan jos stressaa tai ahdistaa, niin antaa tulla sitten, mutta syömään en ala olon helpottamiseksi. Ohi ne tunteet muutenkin menee ajallaan, enkä enää pelkää kielteisiä tunteita ja kuvittele että niistä pitää jotenkin heti päästä eroon.
Lasken myös varmasti loppuikäni arkisin kalorit syömisistäni ja seuraan liikuntamääriäni aktiivisuusrannekkeella. Viikonlopppuna yhtenä päivänä käy pieni herkuttelu, mutta kun on vaihdevuosi-ikäinen istumatyöläinen niin ei siinäkään voi kohtuuttomuuksiin mennä jos ei halua lihoa.
Eli syön 1600 kcal päivässä, 3 kertaa päivässä ilman välipaloja, 16/8 pätkäpaastotyyliin (syöminen välillä klo 13-21), kävelylenkki kolmesti viikossa ja kotona jumppaa kahdesti viikossa, niin näillä pysyy paino normaalin rajoissa.
Voihan sitä painoa noinkin hallita. Kovin vaikeaa ja tylsää on sinun tapasi.
Terv. maukasta ruokaa syövä ja liikunnasta nauttiva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tein kuten täällä palstalla sanotaan ettei saisi tehdä eli rysäytin v. 2013 painon Cambridge-kuurilla nopeasti 106 kilosta 63 kiloon. Nykyään painan 58 kg.
Minun salaisuuteni on tylsästi itsekuri. En vaan suostu käyttämään ruokaa esim. tunteideni helpottamiseen, vaan jos stressaa tai ahdistaa, niin antaa tulla sitten, mutta syömään en ala olon helpottamiseksi. Ohi ne tunteet muutenkin menee ajallaan, enkä enää pelkää kielteisiä tunteita ja kuvittele että niistä pitää jotenkin heti päästä eroon.
Lasken myös varmasti loppuikäni arkisin kalorit syömisistäni ja seuraan liikuntamääriäni aktiivisuusrannekkeella. Viikonlopppuna yhtenä päivänä käy pieni herkuttelu, mutta kun on vaihdevuosi-ikäinen istumatyöläinen niin ei siinäkään voi kohtuuttomuuksiin mennä jos ei halua lihoa.
Eli syön 1600 kcal päivässä, 3 kertaa päivässä ilman välipaloja, 16/8 pätkäpaastotyyliin (syöminen välillä klo 13-21), kävelylenkki kolmesti viikossa ja kotona jumppaa kahdesti viikossa, niin näillä pysyy paino normaalin rajoissa.Voihan sitä painoa noinkin hallita. Kovin vaikeaa ja tylsää on sinun tapasi.
Terv. maukasta ruokaa syövä ja liikunnasta nauttiva.
Ehkä, mutta elämäni koen silti onnelliseksi ja hyväksi. Painonhallinta ei mitenkään hallitse ajatteluani eikä ole taisteluja mielihaluja vastaan, koska tavoistani on muodostunut jo ajat sitten rutiineja joita noudatan automaatiolla. Lisäksi olen oppinut nauttimaan itsessään siitä tietynlaisesta askeettisuudeta ja spartalaisen itsekurin tunteesta. Itsekuri on laajentunut painoasioista muuallekin, esim. entinen sottapytty olin ja olen oppinut pitämään kotini moitteettoman siistinä, en enää hukkaile avaimia ja kännyköitä, laskut olen oppinut maksamaan ajallaan, työssä en enää vitkastele. Minulla lihavana oli kyse koko elämää hallitsevasta "vetelyydestä" ja saamattomuudesta, jonka vain yksi seuraus oli sairaalloinen ylipaino.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Leila Koo kirjoitti:
Laihduttaminen ei kannata. Ruokavalion muuttaminen terveelliseksi ja vähäkalorisemmaksi koko loppuelämäksi on se juttu. Ja liikunnallisuuden lisääminen, arkiliikunta kunniaan.
Ruuan ei suinkaan tarvitse olla vähäkalorista, ei vähäkalorisuus ole terveellisyyden mittari. Kun ruuassa on tarpeeksi kaloreita, ruuan määrä pysyy kohtuudessa automaattisesti.
Tarkoitin kalorimäärän vähentämistä ja ne kalorit kannattaa saada terveellisestä ruuasta.
up