Miten järjesti elämän eron jälkeen yhdessä lasten kanssa?

Muutin lähelle, että lasten on ollut helppo liikkua kotien välillä.

Jos lapset ovat jo riittävän isoja, heitä kannattaa asiassa kuunnella. Jos lapsi ei halua asua erossa toisesta vanhemmasta, ei häntä pidä pakottaa. Tietenkin molempien vanhempien pitää saada lastensa kanssa olla, jos on turvalliset vanhemmat.

Ostin exältä hänen puolikkaansa kodistamme, ja jäin lapsen kanssa siihen. Se levitti lapsen pelkoja, koska niin moni asia pysyi samana. Tämä oli meille hyvä, koska lapsi on niin koti-ihminen, hän viettää suurimman osan ajastaan kotona, ja hänelle olla huone ja pysyvyys on tärkeää.

Muuten olisi varmaan ollut helpompi aloittaa puhtaalta pöydältä uudessa kodissa, jonka kulut eivät olisi olleet minulle niin kovat. Tämä olisi kannattanut tehdä, jos lapsi olisi ollut esim max 3 v, ja hänen elämänsä muutenkin aika symbioottista äidin kanssa.

Exä muutti 3 km päähän, lähelle koulua, mikä oli tosi hyvä. Lapsi pystyi näkemään isäänsä vaikka joka päivä, jos halusi. Koska emme exän kanssa olleet kauhean lämpimissä väleissä, helpotti, kun lapsi voi itse mennä sinne suoraan koulusta, eikä meidän tarvinnut nähdä kuukausimääriin. Tekstarilla hoitui pakolliset.

Kannatti esittää sopuisaa vanhempainilloissa ja lapsen juhlissa ja joulujuhlissa, se oli lapselle tärkeää nähdä meidät yhdessä normaaleissa väleissä. Vaikka se vaatikin hampaiden kiristelyä.

Toivon, etten olisi alkanut seurustella vuosi eron jälkeen. Seurustelun sotkeminen kaikkeen muuhun teki arjen hallinnasta vielä monimutkaisempaa. Muutenkin toivon, että olisin keskittynyt vain rakentamaan mukavaa rutiiniarkea lapsen kanssa. Ymmärrän miksi en osannut, kun olin aina tottunut olemaan osa pariskuntaa, en osannut muuta. Nyt tiedän että parissa vuodessa se olisi ollut ihan normaalia ja kivaa.

Me olemme eroamassa ja haluaisin muuttaa lapsuudenkaupunkiin, onko väärin muuttaa lasten kanssa?

Nosto

Vierailija kirjoitti:

Me olemme eroamassa ja haluaisin muuttaa lapsuudenkaupunkiin, onko väärin muuttaa lasten kanssa?

On jos lapsilla on kaveripiirit nykyisessä kaupungissa.

Vierailija kirjoitti:

Me olemme Ieroamassa ja haluaisin muuttaa lapsuudenkaupunkiin, onko väärin muuttaa lasten kanssa?

No, se riippuu. Kuinka kauas? Miksi haluaisit?

Minä asun lapsuudenkaupungissani eron jälkeen. Minusta se on lapsille ollut oikein hyvästä, koska heille on syntynyt tänne juuret, ja heillä on toinen suku täällä lähellä. He ovat serkkujen, setien ja tätien ja isovanhempien kanssa arjessa luontevasti. Päiväkoti-ikäisenä mummo saattoi hakea aikaisemmin. Koululaisena serkut voivat mennä koulun jälkeen mummolle välipalalle, ja hän vei harrastukseen. Joulut vietämme koko suku yhdessä, ym. Ym. Tämän lisäksi minä olen saanut muuta apua suvultani, polttopuita, talkoita, renkaanvaihtoa, joulukuusta, sohvankuljetusta ym ym.

Minun mielestä siinä on valtavia etuja. Lisäksi minulla on kotipaikkakunnalla hyviä ystäviä jo kouluajoilta, teineille on hyvä kun minullakin on elämä.

Kaikki on lähellä, joten jo ekaluokkalaiset voivat itse kulkea kouluun, kaverille ja lähiharrastukseen. Minun oli helpompi jos jouduin aikaisin tai myöhään töihin, aina oli joko kaverin perhe tai serkkula apuna.

Tämä sitten vähän riippuu, kuinka kauas isä jäisi. 250 km on ehkä sellainen raja, mikä minusta tuntuisi vähän maksimilta, siinä pystyy vielä joka toinen viikonloppu olemaan isällä, niin että hän hakee pienempinä, ja isompana lapset menee julkisella.

Riippuu myös isästä, jos hän ei aio lapsia nähdä kuin kerran ja jouluna, ei kannata suunnitella kaikkien muiden elämää hänestä lähtien.

Sama, jos hän on liikkuvaa sorttia, vaihtaa usein työtä, paikkakuntaa ja tyttöystävää. Sitä tärkeämpi on että lasten muu elämä on tosi turvallista.

Sama, jos isä on paljon reissuhommissa, ehkä kuukausia komennuksella. Ei hän ole paikalla silloinkaan, mutta voi sitten vaikka ottaa lomalla viikoksi vaikka asuisi vähän kauempanakin.

Pitkä viikonloppukaan silloin tällöin ei ole pikku koululaiselle paha pyytää koulusta vapaata, tai ylimääräinen viikkokin. Vasta lukiossa on huonompi ottaa ekstravapaita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me olemme eroamassa ja haluaisin muuttaa lapsuudenkaupunkiin, onko väärin muuttaa lasten kanssa?

On jos lapsilla on kaveripiirit nykyisessä kaupungissa.

Jopa jo kolmasluokkalainen suree menetettyjä kavereita. Lapsen kaveri joutui muuttamaan siinä kohtaa, ja hänen äitinsä kertoi, että suri pitkään, siis varmaan vuoden. Eikä heillä ollut edes eroa! Isän työn perässä muuttivat, tosi kauniiseen paikkaan ja kaikkea, hienot harrastukset, enemmän rahaa. Hän oli suorastaan masentunut.

Muutin neljän kilometrin päähän. Lapset jäi isälleen. Isästä ei ollut huolehtimaan lapsista, vaikka kaikki olivat jo teinejä. Yksitellen lapset muuttivat luokseni. Vuoden kuluttua kaikki kolme asui minun kanssa. Isä häipyi muualle eikä juuri lasten ja elämässässä ole.

Nosto

Nosto

Nosto