Älkää menkö terapiaan. Voi tulla lisää huonoa oloa
Avautukaa ystäväpiirissä. Lisäksi ottakaa itseänne niskasta kiinni.
Kommentit (10)
No eipä mullekaan kovin hyvä olo tullut kun kävin psyk. sh:n juttusilla. Se asioiden pohtiminen ääneen jollekin vieraalle oli aika ahdistava ja turhauttava kokemus. Etenkin kun se sh ei osannut sanoa mulle mitään neuvoja tai ratkaisuja tilanteeseeni. Ehkei niiden pidäkään sanoa mutta mä koin sen turhauttavana. Miks avautua kenellekään jos siitä ei ole mitään hyötyä? Itsensä kanssa voi keskustella ääneen kotonakin.
Ei todellakaan kannata avautua ystäväpiirissä. Se on hyvin nopeasti entinen ystäväpiiri - etenkin nykyisen kermapersesukupolven aikana. Eivät ihmiset kestä/halua kuulla muiden ongelmia. Vain pinnallinen kivaa-kivaa-kulttuuri kiinnostaa.
Vierailija kirjoitti:
No eipä mullekaan kovin hyvä olo tullut kun kävin psyk. sh:n juttusilla. Se asioiden pohtiminen ääneen jollekin vieraalle oli aika ahdistava ja turhauttava kokemus. Etenkin kun se sh ei osannut sanoa mulle mitään neuvoja tai ratkaisuja tilanteeseeni. Ehkei niiden pidäkään sanoa mutta mä koin sen turhauttavana. Miks avautua kenellekään jos siitä ei ole mitään hyötyä? Itsensä kanssa voi keskustella ääneen kotonakin.
Et ole selvästikkään terapian kohderyhmää, koska kyseenalaistat terapian.
Ei läheisiä voi pitää terapeuttina, ne alkaa pikkuhiljaa välttämään seuraa, jos mitään muuta ei tehdä ku jauhetaan vaan yhden ongelmista. Joko käy terapiassa tai opettelee käsittelemään myös niitä ahdistavia ja pelottavia ajatuksia ja kokemuksia itse. Voi olla turvallisempaa tehdä sitä terapeutin läsnäollessa, jos asiat ovat kovin kipeitä.
Toki on tervettä kertoa läheisille jos ahdistaa, sillä sen ahdistuksen peittely tekee kaikesta vielä vaikeampaa. Mutta ei toisia voi pitää likaämpäreinä joihin suoltaa vaan sitä omaa ahdistuspskaansa.
Tassuterapeutit parhaita, oma koira, kissa tms. Nuo ammatilaisethan tekee sitä vain rahan takia eli työkseen.
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan kannata avautua ystäväpiirissä. Se on hyvin nopeasti entinen ystäväpiiri - etenkin nykyisen kermapersesukupolven aikana. Eivät ihmiset kestä/halua kuulla muiden ongelmia. Vain pinnallinen kivaa-kivaa-kulttuuri kiinnostaa.
Sain tarpeekseni yhdestä ystäväpiiristä, kun yksi selvästi kärsi synnytyksen jälkeisestä masennuksesta ja viisi muuta esittivät, että eivät huomaa mitään.
Onhan se nähty, että melkoisen yllättävänkin moni alkaa vierastamaan, häpeämään tai jopa hylkää mt-ongelmistaan puhuvat ystävänsä.
Vierailija kirjoitti:
Se on terapian tarkoitus, että asiat nousee pintaan. Se paha olo helpottaa kyllä. Olen itse käynyt 2krt/vko. Ja kesti 2v.
Oliko tuosta oikeasti apua?
Itse suhtaudun todella skeptisesti terapian tuloksiin. Tuohonkin on kulunut rahaa tuhansia euroja, onko ollut sen arvoista? Toki jos elämänlaatu merkittävästi paranee, niin tietenkin silloin on rahallisen panostuksen arvoinen, mutta tuntuu että monella apu on hyvin pientä.
Pari tuttua on käynyt terapiassa jo vuosikausia ja samat ongelmat jatkuu edelleen, toinen ”pääsi” nyt työkyvyttömyyseläkkeelle. Mutta eipä tuo terapia todellakaan mikään autuaaksi tekevä asia ole.
Se on terapian tarkoitus, että asiat nousee pintaan. Se paha olo helpottaa kyllä. Olen itse käynyt 2krt/vko. Ja kesti 2v.