Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Kysymys miehille sekä naisille.Miksi jätit lapsesi?

Isätön
25.10.2020 |

Mitkä syyt ajoivat sinut siihen, että jätit/ hylkäsit lapsesi? Kadutko sitä koskaan? Mietitkö yhtään miten paljon lapsesi on saattanut kärsiä kasvamalla ilman toista vanhempaa?

Kysyjän kohta 36-vuotias nainen, jonka on ”kasvattanut” alkoholisti yh-äiti. Itselläni meni useita vuosia ennen kuin löysin turvallisen luotettavan miehen rinnalleni. Nuoruus ja varhainen aikuisuus meni pelätessä. Pelkäsin miehiä ja pelkään edelleen. Etenkin humalaisia miehiä, menen ihan lukkoon humalaisen kohdatessa. Näin oman isäni viimeksi vilaukselta kaupassa, kun olin 14-vuotias. Isä lähti, kun olin 6kk ikäinen.

Kommentit (6)

Vierailija
1/6 |
25.10.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Nostan!

Vierailija
2/6 |
25.10.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

En ole jättänyt.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/6 |
25.10.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

"Itselläni meni useita vuosia ennen kuin löysin turvallisen luotettavan miehen rinnalleni."

Luuletko oikeesti, että hyvän kumppanin löytäminen on kellekään helppoa? Jotkut ei löydä sitä koskaan.

Vierailija
4/6 |
25.10.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

En koskaan halunnut lapsia, ja koetin kaikin keinoin saada naisen aborttiin. Tein täysin selväksi, etten tulisi lapsen elämässä olemaan mukana, ja synnytykseenkin toivoin komplikaatiota, joka säästäisi lapsen elämältä.

Sen verran nainen kunnioitti toivettani, ettei vaatinut isyyden tunnistamista tai rahaa. Emme ole olleet vuosikausiin missään tekemisissä, enkä pidä tuota lasta omanani millään tapaa. Asia ei ole minulla mielessä oikeastaan koskaan.

En tiedä, onko vastauksestani mitään hyötyä, mutta en usko tilanteeni olevan täysin ainutlaatuinen.

Vierailija
5/6 |
25.10.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

En koskaan halunnut lapsia, ja koetin kaikin keinoin saada naisen aborttiin. Tein täysin selväksi, etten tulisi lapsen elämässä olemaan mukana, ja synnytykseenkin toivoin komplikaatiota, joka säästäisi lapsen elämältä.

Sen verran nainen kunnioitti toivettani, ettei vaatinut isyyden tunnistamista tai rahaa. Emme ole olleet vuosikausiin missään tekemisissä, enkä pidä tuota lasta omanani millään tapaa. Asia ei ole minulla mielessä oikeastaan koskaan.

En tiedä, onko vastauksestani mitään hyötyä, mutta en usko tilanteeni olevan täysin ainutlaatuinen.

Varmasti kipeä aihe. Kiitos rohkeudestasi.

Vierailija
6/6 |
25.10.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

nosto

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: neljä kaksi seitsemän