Avioituminen - 2 ei kaunista sukunimeä, kumman ottaisit?

a) Ihan vaan siksi, että en pidä siitä tavasta, että nainen ottaa miehen nimen. Ja jos kerran olet jo tehnyt uraa omalla nimelläsi, niin ihan turha vaihtaa uuteen nimeen, josta ei saa mitään lisähyötyä mihinkään, mutta vaan mahdollisesti lisäsäätöä.

B. Haluan että minulla on sama sukunimi kuin lapsillani.

Sinä voit ottaa myös minkä tahansa nimen suvustasi viiden sukupolven ajalta.

Miksei joku muu sukunimi? Esim. äitisi tyttönimi? Muutenhan tuo on ihan oma asiasi, ihan mielipidekysymys. Olisi helpompi sanoa, jos kertoisit ne nimet. Kumpi on rumempi?

Itse pidin oman sukunimeni, mikä on suht harvinainen, lyhyt ja "raikas". Lapsille laitettiin miehen sukunimi, mikä on pitkä, ihan kivan kuuloinen ja harvinainen. Nyt vähän kaduttaa, ettei otettu lapsille lyhyempää sukunimeä, joka olisi aakkosissakin alkupäässä.

Ehdottaisin vaihtoehtoa c: keksitte itsellenne täysin uuden, yhteisen sukunimen. 

Nykyisin nimenvaihto täysin uuteen on melko helppoa ja maksaa vähän yli 100e.

Miehelle on tärkeää, että hän saa pitää oman sukunimensä. Nimi on harvinainen ja hän on perheensä ainoa lapsi. Mies toivoo, että sukunimensä jatkuisi ja ymmärrän tämän hyvin.

Äitinikään tyttönimi ei ole kaunis ja tuntuisi oudolta vaihtaa avioituessa ihan muuhun sukunimeen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Nyt vähän kaduttaa, ettei otettu lapsille lyhyempää sukunimeä, joka olisi aakkosissakin alkupäässä.

Miksi on tärkeää, että nimi on aakkosten alussa? Tuota kuulee paljon, mutta perusteluja en ole nähnyt. 

Minä en oikein usko, että ap:n mies haluaa kokonaan uuden nimen, jos kerran nykyisen nimen antaminen lapselle on tärkeää. 

Minä otin mummoni tyttönimen.

Jos kumpikaan sukunimistä ei ole erityisen kaunis, niin mitä väliä? Eri juttu, jos oma sukunimesi olisi joku Aarnilehto ja miehesi olisi joku Lihavainen.

C) Uusi sukunimi molemmille ja näin koko perheelle sama.

Riippuu varmaan "urasta". Se, että on jossain firmassa töissä (vaikka olisi toimitusjohtaja), ei vielä ole sellaisen uran tekemistä, jossa nimellä olisi väliä. 

Pitäisin oman nimeni, tietenkin.

En ole koskaan käsittänyt, miksi ihminen vaihtaisi oman nimensä pois sen takia, että menee naimisiin.

Jos kokeilisit kotona jonkin aikaa harjoitella "uutta" nimeä? Siis miltä tuntuisi esitellä itsensä miehen sukunimellä? Jos ajatus vaihtamisesta tuntuu vaikealta, älä vaihda.

Jos haluat kunnioittaa suomalaisia traditioita ja historiaa, pidät oman sukunimesi. Niin Suomessa naiset ovat perinteisesti tehneet.

(Se oli vain lyhytikäinen 1900-luvun outo muoti, että nainen luopui nimestään avioituessaan. Onneksi se muoti on nyt aika passe.)

Molemmissa nimissä näyttää olevan miinuspuolensa. 

Mitä intuitiosi sanoo? Pitääkö oma vai ottaako miehen sukunimi?

mä otin aikanaan mieheni sukunimen vaikkei se mikään "hieno" nimi ollut. nimi oli tosi harvinainen, omaani taas löytyi suomesta yli 3000 kpl. oli hauska saada vähän erikoisempi nimi, erottuupahan paremmin joukosta.

Vierailija kirjoitti:

Ei kaikki halua vaihtaa sukunimeä ensisijaisesti avioitumisen takia, vaan esim. lasten takia. Aika usein sukunimi vaan vaihdetaan avioitumisen yhteydessä niin, että koko perhe on samalla nimellä.

Lapset saavat Suomessa äidin sukunimen.

Mielestäni on tärkeää että nainen pitää oman nimensä.

Serkun päätös oli uusi sukunimi koko perheelle, omansa eli meidän suvun sukunimi on yksi suomen yleisimpiä, miehen taas todella outo. Mielestäni ihan hyvä päätös.

Olen sillä lailla romantikko, että kiva jos on yhteinen nimi, etenkin jos on lapsia. Miehen ehdoton kieltäytyminen vaihtaa omaa nimeä tökkäisi myös vähän...