Lue keskustelun säännöt.
Oikeastiko 60-luvulla ei ollut minkäänlaisia leluja, millä leikkiä? Äiti aina sanoo, että piti mennä metsään leikkimään käpylehmillä.
23.10.2020 |
No toisaalta se oli varmasti hyväksi mielikuvitukselke, jos ei ollut silmien edessä sitä viriketulvaa, mikä nykyaikana jo ihan pienten lasten silmien eteen puskee.
Mutta eikö oikeasti ollut muuta leikkejä kuin jotain metsäleikkejä ja ulkoleikkejä?
Kommentit (142)
Tietenkin oli leluja, mutta köyhien perheiden lasten piti ehkä tehdä ne itse, jos ei ollut kaupan leluihin varaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta kai oli leluja, aivan upeitakin. Jo 1800-luvulla oli.
Mutta 1960-luvulla elintaso oli aivan toinen kuin nykyisin. Köyhimmissä perheissä ei tosiaan ostoleluja juuri nähty.
Kyllä mulla ainakin on edelleen tallessa 50-luvun alussa syntyneen äitini Barbie- ja Skipper-nuket.
Meidän perhe oli aika köyhä. Silti joululahjaksi tuli aina kauniita nukkeja, vauvanukelle kehto, mekaanisia peltisiä leluja (yleensä vieterivetoisia), metallinen sähköjuna ja -rata. Nämä kuuskytluvulla.
Tuli mieleen, että pehmoleluja ei ollut, ei ainakaan tuommoisia kuin nyt. Nallekarhut olivat kovia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meidän perhe oli aika köyhä. Silti joululahjaksi tuli aina kauniita nukkeja, vauvanukelle kehto, mekaanisia peltisiä leluja (yleensä vieterivetoisia), metallinen sähköjuna ja -rata. Nämä kuuskytluvulla.
Tuli mieleen, että pehmoleluja ei ollut, ei ainakaan tuommoisia kuin nyt. Nallekarhut olivat kovia!
Meillä on mökillä pari tällaista kovaa nallea tallessa, taisivat olla jollain hakkeella/sahanpurulla täytettyjä?
Mulla oli ainakin leluja, oli kauniita nukkeja ja barbeja oli mulla ja luokkakavereilla vaikka kuinka paljon. Niillä leikittiin yhdessä niin, että kaikkien barbit oli mukana ja hauskaa oli. Erilaisia muovieläimiä oli myös ja ylipäätään muovista paljon. Ja mollamaijoja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
60-luvulla lapsena selattiin innolla Anttilan postimyyntiluetteloa ja unelmoitiin luettelon tuotteista. Leluista ja vaatteista.
Loppuvuodesta luettelo oli selattu aivan koira korville ja resuiseksi. Jouluaattona olikin sitten suuri riemu, kun joulupukki toi uuden, kiiltävän Anttilan postimyyntiluettelon.
On ollut kyllä ankea lapsuus jos käpylehmilläkin on pitänyt leikkiä metsässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mulla oli 60-luvulla nukkeja, nukenrattaat, nuken kehto, legoja, peikkoja, barbeja, eläinfiguureja ja niille farmi, nukkekoti, pehmoleluja ja vaikka mitä. Kiiltokuvat oli silloin iso juttu ja niitä ostettiin ja vaihdettiin paljon.
Meillä oli nuket. Vähän vanhempana 70-luvun alussa tein nukeille vaatteita kun opin neulaa käyttämään ja sain äidiltä kangaspaloja. Se oli kivaa. Pehmoleluista muistan siskon ruskean luppakorvakoiran. Sitten oli muovinen polkutraktori.
Leluja oli mutta vähemmän. Asuin maalla ja rahaa oli kohtuullisesti mutta emme olleet varakkaita. Näin jälkeenpäin ajatellen se oli hyvin luovaa ja leikimme todella paljon, kotileikkejä ja itse tehtyjä majoja. Isä teki meille puupyssyt ja leikimme sotaa ja inkkareita siskoporukalla. Muistan kun väijyin toisia perunamaan vaossa. :)
En muista että olisin hirveästi haikaillut muuta kuin rattikelkkaa. Sen hankin sitten pojalleni ja otin vahingon takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli paljon nukkeja. Nallet on tallessa edelleen, mulla oli niitä neljä. Ne olivat tosiaan aika kovia, mutta mulla lempileluja tykkäsin enemmän kuin nukeista. Pehmeitä leluja minulla oli pari Molla-maijaa, niistä tykkäsin enemmän kuin kovista nukeista. Mulla oli myös muita leluja: leikkiompelukone, isän tekemä nukkekoti, johon mahtui barbi, joka mulla myös oli, leikkikitara ja veljillä oli paljon muovisia pikkuautoja, joilla itsekin leikin. Meillä oli myös autorata ja jääkiekkopeli, kyllä ne mielestäni jo 60-luvun puolella olivat. Itse olen syntynyt 1964 ja perheen nuorin.
Olin vähävaraisesta perheestä, mutta toisessa suvussa ainoa pikkutyttö. Täti ja mummo kantoivat mulle tyttöleluja. Toisessa suvussa ainoa tyttö oli 15 vuotta minua vanhempi - toinen mummo oli kyllä tasapuolisempi ja osti aina lahjaksi jokaiselle meille, sekä veljille että minulle, yhden suunnilleen samanarvoisen lelun.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli paljon nukkeja. Nallet on tallessa edelleen, mulla oli niitä neljä. Ne olivat tosiaan aika kovia, mutta mulla lempileluja tykkäsin enemmän kuin nukeista. Pehmeitä leluja minulla oli pari Molla-maijaa, niistä tykkäsin enemmän kuin kovista nukeista. Mulla oli myös muita leluja: leikkiompelukone, isän tekemä nukkekoti, johon mahtui barbi, joka mulla myös oli, leikkikitara ja veljillä oli paljon muovisia pikkuautoja, joilla itsekin leikin. Meillä oli myös autorata ja jääkiekkopeli, kyllä ne mielestäni jo 60-luvun puolella olivat. Itse olen syntynyt 1964 ja perheen nuorin.
Olin vähävaraisesta perheestä, mutta toisessa suvussa ainoa pikkutyttö. Täti ja mummo kantoivat mulle tyttöleluja. Toisessa suvussa ainoa tyttö oli 15 vuotta minua vanhempi - toinen mummo oli kyllä tasapuolisempi ja osti aina lahjaksi jokaiselle meille, sekä veljille että minulle, yhden suunnilleen samanarvoisen lelun.
Ajatusvirhe, ei tietenkään ainoa tyttö, vaan toinen tyttö, muut serkut poikia ja minulla on vain veljiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän perheessä kolme poikaa 50- 60 -lukujen vaihteessa syntyneitä. Leluja saatiin muistaakseni perinteisinä lahjapäivinä tai joskus tuliaisina tai muista syistä. Mm. Hiekkalaatikolla erilausia muoviautoja. Sisällä mm. Peltiautoja, joissa friction"moottori", samoin peltilentokoneita ja moottoripyöriä. Sähköjunarata, nallipistooleja, intiaanipäähineet, jääkiekkopeli., legoja, Matchboxautoja. Airfix rakennettavia pienoismalleja.
Auto- ja Märklinratoja ei meillä ollut, mutta oma ikäisten perheissä jollain oli.
Isäni oli opettaja ja äitini pienipalkkaisempi "virkamies ".
Televisio meille ostettiin 1962 tai 1963. Käytettynä ostetun Mossen tilalle uusi länsiauto v. 1963.
Asuttiin 50- luvulla ison koulun pihapiiriin rakennetussa opettajien asuintalossa.
Lomalla ulkomailla saatettiin köydä autoillen Norjassa. Muutoin joskus Haaparannassa, josta mm. Marabousuklaata ja Oboy kaakaojauhetta sekä Önösmehua.
Ei koettu, että olisi puuttunut mitään. Johtajaopettajien perheissä oli mm. Isommat autot ja esim. magnetofonit ostivat.
Käpylehmäjuttuja pidettiin jo tuolloin vanhempiemme vaatimattomampaan lapsuuteen kuuluvina
Meillä ei ollut varaa käpyihin, joten tehtiin sonnasta lehmiä.
Aloitus on provo. Vastaan silti.
Meillä on paljon 1920-luvun ja 1930-luvun leluja vanhempieni lapsuudesta.
Olin tuohon aikaan leluja, olen syntynyt 1963. Itselläni oli Legopakkauksia, lasten pieni piano, mollamaija, barbinukkeja, nukenvaunut, lasten astioita. Ap, äitisi valehtelee.
Vierailija kirjoitti:
Olin tuohon aikaan leluja, olen syntynyt 1963. Itselläni oli Legopakkauksia, lasten pieni piano, mollamaija, barbinukkeja, nukenvaunut, lasten astioita. Ap, äitisi valehtelee.
Ei välttämättä valehtele. Kaikista lapsista ei välitetty samallatavoin kuin nykyään on velvollisuus.
Mulla oli yksi nalle, yksi nukke ja yksi barbie. Loput keksittiin ja tehtiin itse.
Olen talousneuvoksen tytär ja tuolloin kaupungin varakkaimmista perheistä.
T. 1960 syntynyt
Ei ollut mitään.
Meillä ei ollut edes käpyjä, koska asuimme kaupungissa.