Miksi nykyään ryhmahaastattelut on niin yleisiä?

rysäytetään kaikki kerralla.

en ole koskaan törmännyt, tosin viimeksi kävin vuonna 2001 :))) olen tradenomi.

millä alalla noi on yleisiä?

ku oon kans vähä sellanen jännitäjä tuun kyllä toimeen ihmisten kanssa mutta silti jännittää..Mulla on nyt viikon päästä kans valintakokeet joihin kuuluu tuo ryhmähaastattelu...

terveydenhoito alalle

T: 6

ja osaan olla heidän kanssaan. Pidän tärkeimpänä asiana, että heillä olisi turvallinen olo hoidossa.

Mutta en kyllä saa vakipaikkaa, jos ryhmähaastattelu sen ratkaisee. Viimeksi pari tyttöä siellä "nuoleskeli" ja sanoivat, miten tärkeää on olla joustava ja hyppiä ryhmästä toiseen, jos on sairastapauksia henkilökunnassa. Työnantaja rakastaa tuonkaltaista puhetta, itse mokasin ja sanoin tärkeäksi kriteeriksi lapsen hyvinvoinnille henkilökunnan riittävyyden. Olin muutenkin ihan jäykkä enkä saanut sanotuksi sitä mitä halusin.

tiimipeluri ihminen. Tänä päivänä missään ammatissa ei sovi sooloilla.

kuin seipään nielleitä, ei hymyn häivettä kasvoilla. Miksi ihmeessä? Miksi tilanne ei olisi voinut olla kevyempi ja oltaisiin rupateltu niitä näitä. Sekin olisi kertonut meistä jotain, mutta nyt tunnelma oli ahdistavuudessaan jotain käsittämätöntä.

että saa suunsa auki. Nykyään on vaan hyvä omata jonkinlaisia sosiaalisia suhteita. Ja se että on joustava on myös hyvä asia työnanatajalle. Ja työnantajan tarpeet on myös muistettava haastattelussa. Minulla ainakin nousee karvat pystyy jos jokin ihminen on ehdoton ja vahva mielipiteissään. Yksi kunnalle rekrytoiva...

siksi seipään niellyt...

Ei kukaan halua töihin sellaista oman tien kulkijaa, joka aiheuttaa työyhteisössä kaikenlaista. Ei siis ihme, että ryhmähaastattelut ovat lisääntyneet. Siinähän on oiva paikka tarkkailla henkilöiden välistä vuorovaikutusta. Yksilöhaastattelussahan jokainen kyllä älyää sanoa, että on yhteistyökykyinen, mutta ei työnantaja saa siitä mitään todistetta.



Ja ap:n ei kannata välittää muiden nuoleskelusta. Ei sulta paikka jää saamatta sen takia, että muut osaavat nuoleskella. Sun paikka jää saamatta, koska sinä ärsyynnyt muiden nuoleskelusta ja se näkyy haastattelutilanteessa. Mutta siinä vika ei ole nuoleskelijoissa vaan sun reaktiossa.

Kukaan hoitaja ei voi olla sitä mieltä, että joustavuus on hänen tärkein ominaisuus. Joustavuus tarkoittaa, että juuri kun olis aikaa olla niiden lasten kanssa kunnolla, rennosti, sylitellä ja hassutella, tulee käsky mennä paikkaamaan toisen ryhman vajetta. Eli se ihana rento hetki meni taas..Mun tärkein ominaisuus on kyky luoda turvallinen ja välittävä ilmapiiri ja suoda lapselle mahdollisimman otollinen ympäristö kasvulle. Mulla on myös omia lapsia ja kaikista eniten toivoisin, että heillä olisi rauha ja turvallisuus siellä hoidossa vallitsevana asiana.

Joku ihminen kun ei hermostu siitä, että tulee siirto, vaan ajattelee, että ai, tähän päivään tulikin tällainen suola. Ja sitten sanoo lapsille hymyillen, että oli kiva sylitellä, nyt teidän on aika mennä jatkamaan leikkiä ja minun on aika lähteä tuonne toiseen ryhmään. Eikä tätä ihmistä haittaa tämä mitenkään.



Ja kyllä se vaan työnantajalle on tärkeää, että kun käsketään toiseen ryhmään, niin työntekijä ei ala murjottamaan ja pyörittelemään silmiään, vaan tekee niin kuin on sanottu ja niin kuin on kokonaisuuden kannalta tarpeellisinta.

eikä se todellakaan tarkoita sitä, että

juuri kun olis aikaa olla niiden lasten kanssa kunnolla, rennosti, sylitellä ja hassutella, tulee käsky mennä paikkaamaan toisen ryhman vajetta

vaan sitä että pystyy luomaan niitä rentoja ihania hetkiä vähä nsinne tänne aikataulusta ja siitä, "onko tämä nyt mun oma ryhmä" riippumatta.

Vaikka hoitajia olisi 1:1 lasten kanssa eli jokaiselle oma, siitä ei synny turvallista ja välittävää ilmapiiriä, jos hoitajat ovat jäykkiä sääntöjensä ja ennakkoluulojensa vankeja.

Toki paras tilanne olisi, että olisi tarpeeksi tarpeeksi joustavaa henkilökuntaa.

henkilökuntaa on liian vähän, sijaisia ei tarvita kun työntekijät pomppivat sinne minne käsky käy. Näin se menee, ei kannata yrittää pitää siitä väkimäärästä kiinni, mikä on suunniteltu, ei vaan ole kiltti tyttö ja tee niinkuin sanotaan. Kärsijöinä on lapset.

työssä joustavuus on todella tärkeä ominaisuus, eikä vain työnantajan kannalta, vaan myös työn teon kannalta. Vanhempia on erilaisia, ja lapsia, samoin työkavereita jne. Joustava ihminen sopeutuu erilaisiin ihmisiin, ja oppii pitämään heistä, ja osaa tehdä hyvää työtä silloinkin, kun sitä pitää tehdä erilaisten ihmisten kanssa.



Nimenomaan lapsen etu on se, että hoitaja on luonteeltaan joustava, eikä mene jumiin tilanteessa, missä yhteistyötä pitäisikin tehdä vanhempien kanssa, joiden ajatusmaailma poikkeaa vahvasti omasta.



Itse opettajana pidän joustavuutta yhtenä parhaimmista ominaisuuksistani opettajana, eikä se liity mihinkään sijaisuusjärjestelyihin mitenkään.

jotka eivät kuulu hänen vastuualueeseensa. Ja toisaalta tehtävien priorisoiminenkin on vähän hukassa. Eli jos puhut työpaikkahaastattelussa näitä samoja juttuja kuin tässä ketjussa, niin työnantaja voi päätellä siitä nuo em. asiat.



Ap:n halu luoda turvallisuutta lapsille ei auta siihen mitkä ovat työpaikan resurssit. Vaikka ap kuinka haluaa istua lasten kanssa sylikkäin, niin se ei mitenkään lisää niitä resursseja tai vähennä sijaistamistarvetta. Ap:n toive riittävistä resursseista on kyllä tärkeä, mutta haastattelu ei ole alkuunkaan oikea paikka ja aika esittää sitä toivetta, sillä haastattelija ei päätä resursseista. Oikea osoite olisi kaupunginvaltuutetut ja lautakuntajäsenet, jotka oikeasti päättävät rahojen jaosta.



Toiseksi, kun ap korostaa, kuinka tärkeää se kiireetön aika lasten kanssa on, niin pitää muistaa myös kertoa, miten sitä aikaa luodaan ilman, että muut työt jää tekemättä. Nyt ap antaa vähän sellaista kuvaa, että hän vain istuskelee lasten kanssa, koska se on hänelle tärkeää, ja samaan aikaan muut hoitajat saa tehdä kaiken muun homman, kun pyyhkimisiä, järjestelyjä, siivoiluja, pukemisia ym. töitä ei niitäkään voi jättää tekemättä.

jossa oli 4 haastattelijaa. Yksi haastatteli ja puhui minulle, yksi heistä katseli vain hiljaa pitkin seiniä ja kaksi keskusteli keskenään jostain omasta menneestä kokouksesta koko haastattelun ajan, supattelivat ja höröttivät. Tosi outo tilanne ja ihmiset olisivat olleet sellaisia, joiden kanssa olisi täytynyt työskennellä. Vastailin sitten sopivasti niin, etten enää vaikuttanutkaan kovin kiinnostuneelta koko paikasta, ettei vain olisi vahingossa valittu...

esim. osuuspankissa