Vinkkejä lapsen ja äidin väliseen vuorovaikutukseen äidille

Tää on nyt tällanen asia jonka olen huomannut pitkältä ajalta, mutta en ole ajatellut tätä ongelmaa syvällisesti. Lapsi on poika, nyt jo esiteini.

Poika on todella ajattelevainen ja hellä ja hauska ja ihana ja fiksu silloin kun on siinä sellaisessa rauhallisessa läsnäolevassa mielentilassa. Erittäin hyvää palautetta koulusta, on rauhallinen, hyvä kaveri ja käyttäytyy hienosti.

Sitten taas välillä, inhimillisesti ihan ymmärrettävästi ja lapsi kun on ja näin pois päin mutta silti, muuttuu etäiseksi ja alkaa vetää roolia, pelleilee, ölisee, velttoilee, härkkii pienempiä sisaruksia ilman mitään syytä tai mitä nyt vaan.

Yleensä ei ole ihan holtiton eikä mitenkään vaarallinen, mutta on ikäisekseen isokokoinen. Ölinä tai lattialle valuminen tai mitä ihmettä muuta saattaa keksiä, huomionhakuna tai tylsistymisestä, on omituista näin isolta ihmiseltä, mikä tietysti on vähän surullista ajatellen että on kuitenkin fyysisestä koostaan huolimatta aika pieni ja on myös pikkulapsesta asti ollut ikäistään isompi -> olen varmasti odottanut ikätasoa kypsempää käyttäytymistä aina, vaikken ole tajunnut. Jos hänen pienikokoisemmat luokkakaverit vaikka puuhaisi jotain samanlaista, en nyt osaa sanoa tapahtuuko sitä minun nähden mutta jos tapahtuisi, niin en varmaan ärsyyntyisi siitä niin paljon, Toisten lasten tekemänä en myöskään toki ottaisi sitä henkilökohtaisesti, että "MINUN lapsi käyttäytyy TÄLLÄ TAVALLA".

En osaa puuttua tähän muuta kuin suuttumalla ja komentamalla lopettamaan ja olemaan kunnolla. Tykkään niin paljon siitä kun hän on rehellinen ja suora oma itsensä, katsoo silmiin ja on avoin, että se ärsyttävä käytös on siihen nähden erityisen ärsyttävää.

Olen alkanut nyt miettiä enemmän että tällaisessa on varmasti osaltaan kyse epävarmuudesta ja siitä että ei usko olevansa hyväksytty omana itsenään, niin mieluummin vetää överiroolia joka ottaa sen negatiivisen palautteen. Teini-iän tullen epävarmuus varmasti vain monimutkaistuu. Hän varmasti jossain määrin tekee tätä kaverienkin kanssa, mutta varmaan silti eniten minulle.

Niin miten voisin itse käyttäytyä, että en lietso tätä pahemmaksi vaan kannustaisin kaikissa tilanteissa olemaan oma itsensä. Mitä minun pitäisi ajatella, että en reagoisi siihen mitä näen (se käytös) vaan pystyisin muistamaan että alla on herkkä lapsi ja ei se niin vakavaa ole ja vetämään häntä hyvällä takaisin vuorovaikutukseen. Siis jos hän ei ole mitään oikeasti väärää tehnyt, on vain huono asenne tms.

Tämä ei ole sitä että haluaisin 100% kontrolloida lasta, vaan haluaisin vinkkejä miten näissä pienissä hetkissä toimisin rakentavammin omalta osaltani, jotta en siirtäisi lapselle turhaa taakkaa.