Lue keskustelun säännöt.
Olin köyhä
21.10.2020 |
vuonna 2002.
Siivosin äsken varastoon unohtuneita vaatteita kiertoon ja löysin takin tuolta ajalta. Todennäköisesti en ole takkia tuon ajan jälkeen käyttänyt. Taskusta löytyi 50 € seteli vm. 2002!
Vaikka olinkin köyhä, niin minulla oli tapana pitää rahaa mukanani taskussa yleensä jopa 50 €. Löytö ei siis sikäli ole yllättävä. En ole ottanut koskaan kulutusluottoja, mutta vuonna 2002 jouduin toistaiseksi ainoan kerran ostamaan ruokaa maksuajalla. Maksoin ruokalaskun pois ennen kuin siitä meni korkoja. Jos olisin muistanut 50 € taskussani, niin olisin varmasti käyttänyt sen vai olisikohan ollut, että tahdoin pitää silloinkin 50 € varalla? Tätä en muista.
Köyhänä kuulin miten muillakin on talous tiukilla. Mietin aina, että täytyy silti vain pitää hätävaraa, jotta selviäisin pulmista ilman lainaa. Raha oli minulle sillä lailla merkityksetöntä, että vaikka olinkin siitä tarkka, niin monet kerrat ilahduin kun löysin toisenkin takkini taskusta hätävaran ja hätävaraa olikin kertynyt tuplaten!
Kommentit (4)
Vieläkö pystyt eläytymään tunteeseen täysin vai onko haalistunut muisto? Pystytkö vertaamaan nykyiseen, onko jotain jäänyt päälle ja oletko menettänyt mitään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pystyn eläytymään. Suhtautumiseni rahaan ei ole muuttunut paljoakaan. Syy miksi minulle ylipäätänsä on kertynyt varallisuutta on pienet menot, harkittu kuluttaminen. Jos tulisi henkilökohtainen taloudellinen kriisi, niin osaisin edelleen elää hyvin säästeliäästi ja alottaisin sen heti, kun tulot pienentyisivät. Nykyisin ostan ruokaa vapaammin ja jotain muuta mieleistä, laadukasta ja hintavaa pitkään harkittuani, mutta esim tämän koronan aikana en ole ostanut mitään muuta kuin ruokaa. Olen kuluttanut vanhoja vaatteitani pois, korjannut ja jatkanut niiden käyttöikää.
ap
Mitä sanot siihen Markku Pölösen kommenttiin, että köyhyys ja vapaaehtoinen niukkuus vertautuvat kuin hukkuminen ja sukeltaminen?
Jes hienoa.