Voiko vauvan "opettaa" siihen, että tarvitsee koko ajan viihdytystä

niin, niin kyllähän se lapsi siihen tottuu ja sitten kun äiti haluaiskin tehdä esim. jotain kotihommia, niin se ei onnistukaan...osittain on kiinni varmaan lapsen temperamentistakin.

Onhan aikuisiakin superseurallisia ja erakoita ja paljon siltä väliltä. Toiset ovat rauhaa rakastavia ja toiset kaipaavat menoa ja meininkiä.

tai heijaamasta vauvanvaunuja kun vauvan oli nukahtamassa. En halunnut totuttaa vauvaa siihen että nukahtaa vain heijaamiseen.

Vaunut olivat liikkeessä vain kun oltiin muutenkin liikkeellä.

Enkä muutenkaan kanniskellut tai heijannut vauvaa sylissäkään.

Istuessani itse sängyllä tai sohvalla saatoin antaa vauvan nukahtaa syliin, mutta en varsinaisesti opettanut syliinkään nukkumaan.

tai heijaamasta vauvanvaunuja kun vauvan oli nukahtamassa. En halunnut totuttaa vauvaa siihen että nukahtaa vain heijaamiseen. Vaunut olivat liikkeessä vain kun oltiin muutenkin liikkeellä. Enkä muutenkaan kanniskellut tai heijannut vauvaa sylissäkään. Istuessani itse sängyllä tai sohvalla saatoin antaa vauvan nukahtaa syliin, mutta en varsinaisesti opettanut syliinkään nukkumaan.

Meillä vauvaa ei erityisesti viihdytetä, mutta on mukana seuraamassa arjen hommia. Esim. äidin ja isin hampaidenpesu on todella hauskaa :)

vaunuissa tai sylissä heijata. Jos ei muuten rauhoitu, niin kyllä mulla korvat kestää huutamista.

vaunuissa tai sylissä heijata. Jos ei muuten rauhoitu, niin kyllä mulla korvat kestää huutamista.

mitä tahansa vauvan rauhoittamiseksi, kun sitä huutoa on kuunnellut yhtäsoittoon 4 tuntiakin.

Eiköhän se vanhemmilta periydy.

jonka naapurissa hoilataan täysillä karaokeravintolassa, eikä ollut edes univelkaa pohjalla.

En usko että vauvan huuto pitää mua yhtään pahemmin hereillä, varsinkin jos on univelkaa yösyötöistä.

Naapureilla voi mennä hermo ennemmin kuin mulla.

Meidän molemmat lapset olivat vauvoina varsin helppoja ja mukavia sosiaalisuutensa takia, mutta vanhempi oli sellainen, että tarvitsi paljon enemmän viihdytystä ja oppi vasta 8 kk vanhana ryömimään. Nuorempi taas viihtyi ihan pienestä pitäen hyvin lattiallakin lelujen kanssa ja oppi tosi aikaisin liikkumaan ja viihtyi sitten entistä paremmin omissa puuhissaan. Isompana molemmat ovat olleet sellaisia, että ei ole tarvinnut koko aikaa viihdyttää.

jonka naapurissa hoilataan täysillä karaokeravintolassa, eikä ollut edes univelkaa pohjalla. En usko että vauvan huuto pitää mua yhtään pahemmin hereillä, varsinkin jos on univelkaa yösyötöistä. Naapureilla voi mennä hermo ennemmin kuin mulla.

todella helloa ja vähään tyytyväistä lasta!

lasta, eli annan huutaa vaan jos vauva tykkää huutaa siitäkin huolimatta että on saanut ruokaa ja kuivan vaipan.

Niin ainakin meillä on jokaikisellä, kun me vanhemmatkin ollaan hyviä nukkumaan. (Äläkä yhtään välitä, vaikka joku tästäkin keksi sinua haukkua)

jonka naapurissa hoilataan täysillä karaokeravintolassa, eikä ollut edes univelkaa pohjalla.

En usko että vauvan huuto pitää mua yhtään pahemmin hereillä, varsinkin jos on univelkaa yösyötöistä.

Naapureilla voi mennä hermo ennemmin kuin mulla.

lasta, eli annan huutaa vaan jos vauva tykkää huutaa siitäkin huolimatta että on saanut ruokaa ja kuivan vaipan.

hätä tuntuu pahalle.

Jos on hyvä nukkumaan, ei ole kylmä eikä välttämättä mitään muutakaan negatiivista.

No hopsis taas kun tuli kirjoitettua asiattomia... huomasitkos?

annan huutaa vaan jos vauva tykkää huutaa

että vauvat "tykkää huutaa". Olisin voinut vannoa, että nuo meidänkin ovat ihan sydämensä pohjasta pyytäneet apua ja läheisyyttä. Hitto soikoon, kun meninkin heitä silloin paapomaan ja auttamaan. Senkin ajan olisin voinut vaikka viilailla kynsiäni tai värjätä kulmakarvoja.

Koliikkilapsestahan sanotaan että huuto ei vahingoita lasta, eli annan huutaa vaan jos vauva tykkää huutaa siitäkin huolimatta että on saanut ruokaa ja kuivan vaipan.

Hieman sitä huutamaan jättämistä haittasi se että lapsi usein jo parin minuutin silmittömän itkun jälkeen oksensi ja sitten kuulosti siltä että tukehtuu siihen oksennukseensa. Olisi se varmaan sinne oksennukseena lopulta nukahtanut.

Myös affektikohtaukset (jossa lapsi siis menee tajuttomaksi ja lopettaa hengittämisen) pitkän itkun lopuksi olivat hieman ärsyttäviä, mutta ei kai niistäkään olisi tarvinnut välittää kun eiväthän nekään ole vaarallisia, hurjan näköisiä vain.

vauva iloonsa vaan huus ja sä menit väliin? Huono äiti, oot paaponu vauvas pilalle :(



Ei vaan, kun on useamman kuin kaksi vauvaa nähnyt niin tietää, että temperamentteja mahtuu samaan perheeseen vaikka millaisia. Harvoin ne "helpot" vauvat on kuulkaa teidän äitien ansiota.



Sitä paitsi ootte te nyt vähän idiootteja jos ette halua olla lapsenne lähellä ja seurustella sen kanssa ettei se vaan tottuis siihen ettette saa rauhassa kattoo telkkaria päivät pitkät...