Agnostisuus, ateismi ja muut

Mitäpä tuohon sanoisi?

En usko, että mitään jumaluuksia on.

Siis lienen ateisti.

Erosin psri vuotta sitten kirkosta, mutta kaipa tapakulttuurin vuoksi voisin kuuluakin siihen edelleen.

No mitä?

Niin kauan kun kunnioitetaan jokaisen uskoa/uskomattomuutta, niin minun puolesta saa uskoa tai olla uskomatta. Kaikkein ärsyttävimpiä on ylimieliset aavikkosaduista vittuilevat tai jopa raivopäisellä asenteella uskontoihin suhtautuvat kahelit.

Minä olen uskovainen enkä voi sitä millään järjellä perustelemaan kenellekään, eikä minulla siihen ole velvollisuuttakaan. Uskoni ei vahingoita muita, päin vastoin sanoisinko, että selkärankaani iskostuneet lähimmäisyyden ja ihmisarvon kunnioituksen ja rakkauden aatteet jopa saa aikaiseksi paljon hyvää uskoni kautta.

Ja minä pystyn elämään sen tosiasian kanssa, että on olemassa muulla tavalla uskovia ja niitä, jotka ei usko. Tai jotka ovat jotain siltä väliltä. Ja se kaikki on ok. Minun ei tarvitse Jumalan puolesta raivota tämän maan päällä. Me kaikki voidaan täällä elää sovussa jos tahtoa riittää. Toisinaan törmää niihin, joilla sitä ei riitä. Pyrin nämä keskustelut aina lopettamaan osaltani pian. Jos jotain oikeasti kiinnostaa ja kysyy, kerron. Mutta jos tarkoitus on lähinnä vähätellä uskoani ja älykkyyttäni ja asettua yläpuolelleni pilkallisen tai säälivän asenteen kanssa, niin hui hai ja heipat sulle.

Olen agnostikko. En usko jumalolentoihin, vaan jonkilaiseen "henkisyyteen", jonka tavoittaa joskus vaikkapa hiljentyessä, luonnossa ym. ja lopullisesti kuolemassa. Silloin tosin kuvailisin sitä ehkä pikemminkin jonkinlaiseksi rauhaksi. Ja olen siis nimenomaan agnostikko enkä ateisti, sillä olisi absurdia väittää tietävänsä miten tämä asia on. Ei kukaan meistä tiedä varmuudella ja vain pöhkö väittää sellaista (niin uskovat kuin ateistitkin). Itse en siis usko, mutta tunnustan, etten minä tätä asiaa varmuudella tiedä, vaikka mikään ei viittaa eri uskontokuntien jumalien olemassaoloon, vaan tuntuu täysin hölmöltä ajatukselta. Luulen myös, että uskonnot ja niiden kertomukset ovat syntyneet juuri tuon kuvailemani "henkisyyden" kokemusten pohjalta. Saikohan tästä nyt mitään selvää, vähän vaikea yrittää selittää itä tarkoitan. Niin ja tämä on vaan mun näkemys asiasta eli ei tarvitse provosoitua, sillä suon muille täyden vapauden ajatella siten miltä itsestä tuntuu.

Minulle ihan sama mihin kukin uskoo tai on uskomatta niin kauan kun se ei vaikuta negatiivisesti muiden elämään. Fanaatikot ovat pahimpia, ihan sama mikä maailmankatsomus.

Vierailija kirjoitti:

Olen agnostikko. En usko jumalolentoihin, vaan jonkilaiseen "henkisyyteen", jonka tavoittaa joskus vaikkapa hiljentyessä, luonnossa ym. ja lopullisesti kuolemassa. Silloin tosin kuvailisin sitä ehkä pikemminkin jonkinlaiseksi rauhaksi. Ja olen siis nimenomaan agnostikko enkä ateisti, sillä olisi absurdia väittää tietävänsä miten tämä asia on. Ei kukaan meistä tiedä varmuudella ja vain pöhkö väittää sellaista (niin uskovat kuin ateistitkin). Itse en siis usko, mutta tunnustan, etten minä tätä asiaa varmuudella tiedä, vaikka mikään ei viittaa eri uskontokuntien jumalien olemassaoloon, vaan tuntuu täysin hölmöltä ajatukselta. Luulen myös, että uskonnot ja niiden kertomukset ovat syntyneet juuri tuon kuvailemani "henkisyyden" kokemusten pohjalta. Saikohan tästä nyt mitään selvää, vähän vaikea yrittää selittää itä tarkoitan. Niin ja tämä on vaan mun näkemys asiasta eli ei tarvitse provosoitua, sillä suon muille täyden vapauden ajatella siten miltä itsestä tuntuu.

Agnostikoksi kai joku minutkin määrittelisi tuolla perusteella.

En väitä tietäväni, etteikö Jumalaa olisi, mutta en usko.

Voin kuitenkin määritellä tämän ateismiksi: minulla ei ole syytä uskoa jumaluuksien olemassaoloon. En ole siis teisti.

Olen siis ateisti.

Joskus sanoin itseäni agnostikoksi, mutta sain kimppuuni käännyttäjiä, moni kun olettaa agnostikon olevan kannastaan epävarma.

En usko muuhunkaan tuonpuoleiseen, kuolema on loppu.

Minäkin olen agnostikko ja vielä siinä mielessä, ettei minua kiinnostakaan asia, en usko, mutten väitä tietäväni asiaa suuntaan tai toiseen. En vain ole kiinnostunutkaan. Minua ei ole koitettu koskaan käännyttää. 

Älyllisesti olen kai agnostikko, koska tiedollisesti minulla ei ole minkäänlaista varmaa käsitystä siitä, onko jonkinlaista Jumalaa, suurta kaikkialla läsnä olevaa henkeä tms olemassa. Aistien näyttämä todistusaineisto näyttäisi viittaavan siihen että ei, tai jos on niin se ei ole kovin kiinnostunut puuttumaan tämän maailmankaikkeuden toimintaan vaan antaa koneiston pyöriä kuten luonnonlakien mukaan menee. Eli oikeastaan ihmisen kannalta sama onko sitä jumalaa vai ei, jos sen vaikutusta ei näy missään.

Mutta jossain älyä alitajuisemmalla tasolla minulla on mystikko-puoleni, joka ilman mitään järjellisiä todisteita tai havaintoja kokee "energian" tai "hengen" virtauksen kaikessa ja kokee syvää ykseyttä kaiken olevaisen kanssa. Koen näin oikeastaan koko ajan jossain taustalla ja olen sen takia valtavan onnellinen. Mutta silti älyllisesti jos joku kysyy että uskonko Jumalaan, on pakko sanoa että en, koska en pysty älyllisessti perustelemaan asiaa edes itselleni niin että rationaalinen mieleni vakuuttuisi.

Vierailija kirjoitti:

Ja olen siis nimenomaan agnostikko enkä ateisti, sillä olisi absurdia väittää tietävänsä miten tämä asia on.

No ateismi ei olekaan kanta tietoon, agnostismi on sitä. Olet siis ateistinen agnostikko, kuten käytännössä kaikki muutkin ateistit. Et usko jumaliin, mutta asia ei ole sellaisenaan todistettavissa.

Aina missä tiedon ja järjen tilalle tuodaan satuihin perustuvia uskontoja tehdään suuri virhe. Siksi vittuilen estoitta juurikin aavikkosaduille tms järjettömyyksille.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen agnostikko ja vielä siinä mielessä, ettei minua kiinnostakaan asia, en usko, mutten väitä tietäväni asiaa suuntaan tai toiseen. En vain ole kiinnostunutkaan. Minua ei ole koitettu koskaan käännyttää. 

Agnostismi ei ole kanta uskoon eikä ateismi tietoon. Kyseessä on kahden eri akselin (usko/tieto) muodostama nelikenttä.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen agnostikko ja vielä siinä mielessä, ettei minua kiinnostakaan asia, en usko, mutten väitä tietäväni asiaa suuntaan tai toiseen. En vain ole kiinnostunutkaan. Minua ei ole koitettu koskaan käännyttää. 

Olet siis ignostikko.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ignostismi

wikipedia kirjoitti:

Ignostismi on näkemys, jonka mukaan kysymys jumalan olemassaolosta on merkityksetön

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen agnostikko ja vielä siinä mielessä, ettei minua kiinnostakaan asia, en usko, mutten väitä tietäväni asiaa suuntaan tai toiseen. En vain ole kiinnostunutkaan. Minua ei ole koitettu koskaan käännyttää. 

Olet siis ignostikko.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ignostismi

wikipedia kirjoitti:

Ignostismi on näkemys, jonka mukaan kysymys jumalan olemassaolosta on merkityksetön

Teistille asia ei kuitenkaan ole merkityksetön. Voit sanoa olevasi vaikka ossobucco, mutta ateismista tuossakin on kyse.

Montako gnostikkoo täällä on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen agnostikko ja vielä siinä mielessä, ettei minua kiinnostakaan asia, en usko, mutten väitä tietäväni asiaa suuntaan tai toiseen. En vain ole kiinnostunutkaan. Minua ei ole koitettu koskaan käännyttää. 

Olet siis ignostikko.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ignostismi

wikipedia kirjoitti:

Ignostismi on näkemys, jonka mukaan kysymys jumalan olemassaolosta on merkityksetön

Teistille asia ei kuitenkaan ole merkityksetön. Voit sanoa olevasi vaikka ossobucco, mutta ateismista tuossakin on kyse.

Periaatteessa kaikki määrittyy akselilla teisti - ateisti, koska yleensä agnostikkokin on enemmän kallellaan jompaan  kumpaan suuntaan. Lopulta nämä muut määritteet ovat saivartelua.

En tiedä mikä olen näissä luokitteluissa. En varsinaisesti usko Jumalaan, toivon vain että hän on.

Uskon sieluun ja siihen, että kuoleman jälkeen on jotain.

Mutta olen allerginen uskonnoille. Ajatuskin siitä, että olisi jokin yliluonnollinen olento, joka määräisi meidän kohtalomme, on kuvottava.

Uskomukseni on se, että olemme kuolematonta energiaa. Mutta uskon, että se on luonnonlaki, eikä liity mihinkään uskontoon millään lailla.

Vierailija kirjoitti:

Aina missä tiedon ja järjen tilalle tuodaan satuihin perustuvia uskontoja tehdään suuri virhe. Siksi vittuilen estoitta juurikin aavikkosaduille tms järjettömyyksille.

Kaltaisesi antavat ateismille pahan leiman.

Vittuilu tulee kyseeseen silloin, kun satuja tuputetaan totena väkisin.

Esimerkiksi fundamentalistinen käännytystyö.

Vierailija kirjoitti:

Uskon sieluun ja siihen, että kuoleman jälkeen on jotain.

Mutta olen allerginen uskonnoille. Ajatuskin siitä, että olisi jokin yliluonnollinen olento, joka määräisi meidän kohtalomme, on kuvottava.

Uskomukseni on se, että olemme kuolematonta energiaa. Mutta uskon, että se on luonnonlaki, eikä liity mihinkään uskontoon millään lailla.

No, nimität yhtä uskomusta kuvottavaksi ja uskot toiseen faktoilka perustelemattomaan uskomukseen.

Sinulla on kahdet punnukset, toiset ostamista, toiset myymistä varten, mooseksenkirjaa lainaten.

Assburger kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskon sieluun ja siihen, että kuoleman jälkeen on jotain.

Mutta olen allerginen uskonnoille. Ajatuskin siitä, että olisi jokin yliluonnollinen olento, joka määräisi meidän kohtalomme, on kuvottava.

Uskomukseni on se, että olemme kuolematonta energiaa. Mutta uskon, että se on luonnonlaki, eikä liity mihinkään uskontoon millään lailla.

No, nimität yhtä uskomusta kuvottavaksi ja uskot toiseen faktoilka perustelemattomaan uskomukseen.

Sinulla on kahdet punnukset, toiset ostamista, toiset myymistä varten, mooseksenkirjaa lainaten.

Kaikki on uskomuksia, ja tämä on minun. Sano sitä kuvottavaksi, ei haittaa.

Mutta ajatus jumalolennosta, joka laittaa ihmiset kärsimään on kuvottava, eikä mitenkään uskottava. Jumalolennolla luulisi olevan älyä ja myötätuntoa.