Harrastustoiminta kuolee

On se kun harrastuskin vaatii rahat veronmaksajilta, että viitsii harrastaa.

Nyt voi alkaa harrastamaan vaikka lukemista, käsitöiden tekemistä ja vastaavia. Toki urheillakin voi turvallisesti ja lähes ilmaiseksi, tarvitsematta tehdä mitään talkootöitä.

Moni ei edes tajua, kuinka paljon esim. vapaaehtoinen urheilutoiminta vaatii rahaa pyöriäkseen. Monessa kunnassa tämä on nuorille paras tapa liikkua.

Nyt näyttää kyllä huonolta. Yhdistyksiä kaatuu kuin heinää. Parhaimmillaan vuosikymmenien työ kaatuu hetkessä.

Eiköhän talokootyö elvy jälleen koronan jälkeen. Saatte lepäillä muutaman kuukauden.

Lasten ja nuorten harrastustoiminta kyllä pöyrii entiseen malliin esim. Taiteen perusopetuksessa. Kuvataidekoulut, musiikkiopistot, sirkus- ja teatteriharrastus.

Vierailija kirjoitti:

Nyt voi alkaa harrastamaan vaikka lukemista, käsitöiden tekemistä ja vastaavia. Toki urheillakin voi turvallisesti ja lähes ilmaiseksi, tarvitsematta tehdä mitään talkootöitä.

Minäminäminä.

Ymmärrätkö lainkaan, miten paljon siomalaisten harrastusmahdollisuudet vähenevät, jos korona-vuosi tappaa yhdistystoiminnan?

Et.

Kunpa kuolisikin. Kelan kuntoutukset pyörivät yhä ja sairaita ihmisparkoja tuodaan sinne tartuttamaan toisiaan. Poikki vain kaikki toiminta.

Tästä maksetaan vielä kallis hinta. Uskon, että ihmispolot eivät vaan vielä kässää, mitä tuhoa tällä joukkopsykoosilla on saatu aikaan. 

Jos harrastajat ovat kadonneet, keitä varten harrastustoimintaa sitten pitäisi pyörittää?

Mihin se muka kuolee? Nyt ollaan tauolla, mutta kunhan tästä selvitään alkaa toiminta taas. Vai mikä estää?

Vierailija kirjoitti:

Jos harrastajat ovat kadonneet, keitä varten harrastustoimintaa sitten pitäisi pyörittää?

Harrastustoiminnan kulut jatkuvat, vaikka harrastajat ovat valtion huonon korona-hoidon takia kadonneet. Edullisimmillaankin harrastustoiminnan pyörittäminen maksaa tonnin pari vuodessa. Useimmiten huomattavasti enemmän. Kun rahantulo pysähtyy kuin seinään, ollaan nopeasti kusessa.

Moni ei tunnu myöskään tajuavan, että ei sitä harrastustoimintaa noin vain enää käynnistetä uudelleen jos se loppuu. Kaikki varusteet ovat menneet, tilat ovat menneet ja mikä ehkä pahinta, yhdistys on lopetettu. Uuden yhdistystoiminnan aloittaminen vie vuosia, ei se ole mitään toiminimen perustamista.

Vierailija kirjoitti:

Moni ei edes tajua, kuinka paljon esim. vapaaehtoinen urheilutoiminta vaatii rahaa pyöriäkseen. Monessa kunnassa tämä on nuorille paras tapa liikkua.

Nyt näyttää kyllä huonolta. Yhdistyksiä kaatuu kuin heinää. Parhaimmillaan vuosikymmenien työ kaatuu hetkessä.

Usein ajatellaan, että mitäs sitten vaikka seuratoiminta lakkaisi. Mutta jos se lakkaa, loppuu monelta lapselta oikeasti suurin osa liikunnasta. Ja jos liikkuminen loppuu, tällä on kansanterveydellisesti isot vaikutukset, ja kustannukset näkyvät sitten myöhemmin.

Joo, tiedän että tulen saamaan vastauksia, että lapset pitää saada liikkumaan sitten omaehtoisesti: pyöräilemään, ulkoilemaan, pelaamaan pihapelejä. Kyllä, totta, mutta käytännössä vain harva nykyään "jaksaa" lähteä itse ulos liikkumaan, jos se ei ole joltain taholta aikataulutettua. Erittäin valitettava suuntaus.

Vierailija kirjoitti:

Mihin se muka kuolee? Nyt ollaan tauolla, mutta kunhan tästä selvitään alkaa toiminta taas. Vai mikä estää?

Rahat loppuvat. Harrastustoimintamme nojaa kunnan nuoriin. Oma kuntamme katkaisi tuet kokonaan. Tämä yhdistettynä harrastajien vähentämiseen aiheuttaa täydellisen katastrofin yhdistyksellemme.

Vierailija kirjoitti:

Jos harrastajat ovat kadonneet, keitä varten harrastustoimintaa sitten pitäisi pyörittää?

Seura-aktiiveja tietenkin!

Et arvaakaan, miten moni lasten harrastus pyörii ihan vaan sen takia, että muutamat tietyt aikuiset tahtovat tuntea itsensä tärkeiksi ja merkittäviksi. Lapsilla ei niin ole väliä, mutta kun saa pitää kokouksia, esitellä itsensä joukkueenjohtajana ja kertoilla kahvipöydissä kymmenistä omista äärimmäisen tärkeistä titteleistään ja tehtävistään, niin siinä on sitä jotain.

Nyt iskee paniikki, kun lapsia ei voi enää pakottaa harrastamaan ja monet tajuavat, että pakko-virikkeiden tuputtaminen onkin ollut aivopesua ja lapset voivat aivan hyvin ilman jatkuvaa harrastusrumbaakin, eikä näille seura-aktiiveille löydy enää paikkaa.

Paradoksaalisesti tästä kärsivät eniten ne lajit ja harrastukset, jotka on hinnoiteltu harrastajilleen edullisimmiksi. Esim. jääkiekko porskuttaa eteenpäin älyttömien kausimaksujensa takia, vaikka periaatteessa kalleimmasta päästä olevan lajin pitäisi olla ensimmäinen kärsijä.

Käytännössä siis rikkaat jatkavat kuten ennenkin, ja vähänkin värävaraisemmat maksavat tämänkin homman.

Vierailija kirjoitti:

Nyt voi alkaa harrastamaan vaikka lukemista, käsitöiden tekemistä ja vastaavia. Toki urheillakin voi turvallisesti ja lähes ilmaiseksi, tarvitsematta tehdä mitään talkootöitä.

Harrastukseksi luetaan vain tavoitteellinen kilpaurheilu, maksulliset musiikkitunnit jne.

Mikään omaehtoinen ja edullinen ei kuulu nimikkeen "harrastus" alle enää.

Vierailija kirjoitti:

Paradoksaalisesti tästä kärsivät eniten ne lajit ja harrastukset, jotka on hinnoiteltu harrastajilleen edullisimmiksi. Esim. jääkiekko porskuttaa eteenpäin älyttömien kausimaksujensa takia, vaikka periaatteessa kalleimmasta päästä olevan lajin pitäisi olla ensimmäinen kärsijä.

Käytännössä siis rikkaat jatkavat kuten ennenkin, ja vähänkin värävaraisemmat maksavat tämänkin homman.

Tämä on muuten totta.

Omassa judo-seurassammeon normaalisti noin 25 harjoittelijaa per harjoituspäivä. Tällä hetkellä harjoittelijoita on noin 4. Lienee sanomattakin selvää, että jos maksuja tulee alle kymmeneltä, niin liemessä ollaan.

Pelkästään tilojen maksuihin menee satoja euroja per kuukausi. Jos menettäisimme tilat, menettäisimme myös tatamit ja harjoitusvarusteet, koska ne menisivät myyntiin.

Ei hyvältä näytä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos harrastajat ovat kadonneet, keitä varten harrastustoimintaa sitten pitäisi pyörittää?

Harrastustoiminnan kulut jatkuvat, vaikka harrastajat ovat valtion huonon korona-hoidon takia kadonneet. Edullisimmillaankin harrastustoiminnan pyörittäminen maksaa tonnin pari vuodessa. Useimmiten huomattavasti enemmän. Kun rahantulo pysähtyy kuin seinään, ollaan nopeasti kusessa.

Moni ei tunnu myöskään tajuavan, että ei sitä harrastustoimintaa noin vain enää käynnistetä uudelleen jos se loppuu. Kaikki varusteet ovat menneet, tilat ovat menneet ja mikä ehkä pahinta, yhdistys on lopetettu. Uuden yhdistystoiminnan aloittaminen vie vuosia, ei se ole mitään toiminimen perustamista.

Sitten ei voi muuta kuin lopettaa toiminta. Niinhän se on yrityksilläkin, jos asiakkaat kaikkoavat eikä heitä tai uusia asiakkaita saa houkuteltua takaisin. Ymmärrän kyllä, että jos koko toiminta on perustunut kuntien antamaan rahaan ja nyt rahantulo loppuu, ollaan pulassa. Mutta silloin kunta on päättänyt, ettei ko harrastustoimintaa tarvita. Kannattaa kuitenkin ennen lopettamista kysellä paikallisilta yrityksiltä ja muilta mahdollisilta tahoilta (esim Lions club) apurahaa toiminnan ylläpitämiseksi. Pari tonnia luulisi luulisi löytyvän moneltakin taholta. Tai sitten kokeilla, jos yhdistys saisi rahankeräysluvan, jonka tuotoilla voidaan maksaa nuo juoksevat kulut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni ei edes tajua, kuinka paljon esim. vapaaehtoinen urheilutoiminta vaatii rahaa pyöriäkseen. Monessa kunnassa tämä on nuorille paras tapa liikkua.

Nyt näyttää kyllä huonolta. Yhdistyksiä kaatuu kuin heinää. Parhaimmillaan vuosikymmenien työ kaatuu hetkessä.

Usein ajatellaan, että mitäs sitten vaikka seuratoiminta lakkaisi. Mutta jos se lakkaa, loppuu monelta lapselta oikeasti suurin osa liikunnasta. Ja jos liikkuminen loppuu, tällä on kansanterveydellisesti isot vaikutukset, ja kustannukset näkyvät sitten myöhemmin.

Joo, tiedän että tulen saamaan vastauksia, että lapset pitää saada liikkumaan sitten omaehtoisesti: pyöräilemään, ulkoilemaan, pelaamaan pihapelejä. Kyllä, totta, mutta käytännössä vain harva nykyään "jaksaa" lähteä itse ulos liikkumaan, jos se ei ole joltain taholta aikataulutettua. Erittäin valitettava suuntaus.

Hölynpölyä.

Lapset eivät ole ikinä olleet yhtä huonokuntoisia kuin nykyään, ohjatun toiminnan aikana.

Pihalla ei ole porukoita leikkimässä siitä yksinkertaisesta syystä, että vanhemmat ovat aikatauluttaneet lastensa elämän niin, etteivät he EHDI leikkimään vapaasti. Valtaosa vapaa-ajasta menee harrastuksiin, ja etenkin harrastuksiin valmistautumiseen ja siirtymiseen.

Viimeksi tässä kuussa olen kuunnellut yhden pojan luokkakaverin valitusta siitä, kun hän ei pääse koskaan leikkimään eikä hänellä ole kunnolla kavereita, koska hän on joka päivä harrastuksissa.

Harrastukset pois, pelikoneet ja vempeleet pois ja kappas; lapset ovat taas pihoilla juoksemassa!

Vierailija kirjoitti:

Paradoksaalisesti tästä kärsivät eniten ne lajit ja harrastukset, jotka on hinnoiteltu harrastajilleen edullisimmiksi. Esim. jääkiekko porskuttaa eteenpäin älyttömien kausimaksujensa takia, vaikka periaatteessa kalleimmasta päästä olevan lajin pitäisi olla ensimmäinen kärsijä.

Käytännössä siis rikkaat jatkavat kuten ennenkin, ja vähänkin värävaraisemmat maksavat tämänkin homman.

Eikä välttämättä mene edes lajikohtaisesti. Jääkiekosta tai jalkapallosta jne. "kalliista lajeista" voi hyvinkin tippua pois ne "perähikiän palloseurat", jotka pelaavat alimmilla sarjatasoilla harrastemielessä. Eli juuri se seuratoiminta, joka tekee kansanterveydellisesti tärkeää työtä aktivoidessaan "ei-niin-liikunnallisia-ja-motivoituneita" lapsia liikkumaan.

Tässä on isoja riskejä, mutta myös tervehtymisen mahdollisuus. On annettu osan toimijoista pöhöttyä aivan turhaan.

Penskat voivat pompotella koripalloa koulun jumppasalissa ja kunnalla on vara antaa se sali heille veronmaksajien rahoilla käyttöön. Syke nousee, hiki virtaa, kunto kohoaa. Miksi siihen tarvitaan kalliit valmentajat, bussi- ja hotellimatkat eri paikkakunnalle pelaamaan, kalliit ruokailut ja näitä rahoittamaan pääsylipputuloja, vanhempien työkavereiden kiusaamista karkkimyynnillä ja erilaista turhaa talkoostressiä.

Back to the basic, please.