TÄRKEÄ KYSMYS! Mies yksin reissuun tällaisessa tilanteessa...
Eli miehellä (poikaystävä 3 kk ajan) on pitkä ja rankka työputki takana ja olemme suunnitelleet pitkään jos yhteistä lomaa toukokuussa kun miehellä on lomaa 2 viikkoa (ensi ja sitä seuraava viikko). Nyt kuitenkin kävi viikko sitten ilmi, että olen raskaana ehkäisyn pettämisen seurauksena... Aborttiin on aika ensi viikolla ja oloni on aika kauhea, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Tiedän hyvin miehen todella olevan loman tarpeessa ja mielelläni hänet sinne reissuun päästäisinkin, mutta mietityttää silti... Olenko ihan kohtuuton kun jotenkin toivoisin ettei mies lähtisi reissuun lainkaan vaan olisi täällä tukenani sen ajan kun odotan aborttia ja kun yritän toipua siitä? Meillä on tähän saakka ollut todella hyvä ja läheinen suhde (näemme lähes joka päivä ja mies on sanonut rakastavansa minua todella paljon. Yhteisestä tulevaisuudesta olemme puhuneet myös paljon... Miehen lähteminen yksin viikon reissuun mietityttää silti. Mitä olette mieltä muut mammat?
Älkää PLEASE kommentoiko aborttipäätöstäni, siihen on omalla kohdallani olemassa terveydelliset syyt. Haluaisin kommentteja vain miehen käytökseen liittyen.
Kommentit (16)
luonteesta. Ono kyseessä joku jo maksettu ulkomaanmatka, josta rahoja ei saa takaisin? Tällöin olisi vähän kohtuutonta vaatia jättämään se väliin, jollei mies ole Kroisos Pennonen, holla on rahaa vastaavaan reissuun koska vaan.
Pitikö teidän siis lähteä yhdessä reissuun ja nyt sinun matkasi ainakin peruuntuu? Usein on niin, että matkakumppanin matkan peruuntumisen takia toinenkin saa rahat takaisin.
Sinänsä ymmärrän toiveen siitä, että mies olisi kanssasi.
Lääkärintodistus sairaudesta tai hoidostahan riittää matkarahojen takaisin saamiseen, ja kun kyseessä on pariskunnan loma ja RASKAUDENKESKEYTYS "sairautena", uskoisin, ettei mikään lentoyhtiö ala saivartelemaan toisen matkan rahojen palautuksen suhteen...Kannattaa soittaa matkatoimistoon ja selittää tilanne.
Lähtökohtaisesti minusta ainoa selkärankainen ja rakkautta osoittava teko olisi, ettei mieskään lähtisi matkalle, vaan jäisi tukemaan sinua. Sitten voisitte koettelemuksen jälkeen lähteä yhteiselle matkallenne.
3 kk on hurjan lyhyt aika seurustella, mies ei välttämättä pidä suhdettanne kovin vakavana...
Eikö aikuinen ihminen nyt pysty yhtä aborttia hoitamaan ilman kädestä pitämistä..Et ole tainnu paljon elämässäsi ikäviä asioita kokea..
saatte samalle etäisyyttä toisistanne ja voitte rauhassa miettiä, mitä haluatte tulevaisuudelta!
3kk on kuitenkin aika lyhyt aika... ja viikko lomalla vielä lyhyempi...
yksin rämpimään. Eikö sinun elämysmaailmaasi mahdu taju siitä, että toisille raskaudenkeskeyttäminen voi olla henkisesti suurikin kriisi, paljon suurempi, kuin jokin sinun kriisinä pitämäsi asia. Ja pitääkö sinulla olla suunnilleen mummo, veli ja paras ystävä kuollut samana päivänä kun syöpäsi diagnosoitiin ja kotitalonne paloi, jotta miehesi viitsii osoittaa vähän empatiaa?
Kyllä meillä ainakin seistään toisen rinnalla niin pienemmissä kuin isommissakin suruissa ja koettelemuksissa. Etenkin jos koettelemus on yhteinen. Ei minua ainakaan huvittaisi lähteä lomailemaan ilman miestäni yhteiseksi suunnitellulle lomamatkalle, jos samalla tietäisin mieheni olevan sairaalassa ronkittavana, kipuisena ja surullisena/ahdistuneena...vieläpä jonkin sellaisen takia, johon olemme molemmat olleet osallisena. Sitä kutsutaan välittämiseksi ja myötäelämiseksi. Kannattaa kokeilla!
Kyllähän aikuinen tuon yksinkin pystyy hoitamaan. Eo siihen mioestä tarvita.
Mihin siinä miestä tarvittaisiin? Eipä kädestäpitely tilannetta muuksi muuta.
Anna mennä jos on mennäkseen.
perhearjen, oikeastaan koko helevetin elämän. Mutta mikä järki silloin on parisuhteessa?
Mitä te "eikö aikuinen ihminen pysty yhtä aborttia itse hoitamaan" ihmiset ajattelette, jos vaikka miehenne lähtee lomareissuun lapsen lasketun ajan tienoilla? Kyllä varmaan yhden synnytyksenkin pystyy yksin hoitamaan, ei se miehen käden silittely siinä mitään vaikuta?
Tai jos olette kuolemassa syöpään? Kuolette kuitenkin, vaikka mies kuinka istuisi vieressä ja pitäisi kädestä..."Eikö aikuinen ihminen kuollakaan osaa itsekseen"?
Se kädensilittely ja tukena oleminen ei monessakaan kohdassa konkreettisesti vaikuta tapahtumiin, mutta se vaikuttaa HENKISESTI.
Tämä on käsittääkseni se perustavanlaatuinen juttu kaikissa ihmissuhteissa: parisuhteessa ja ystävyydessä ja perhesuhteissa. Ihmiset ovat läsnä ja heidän läsnäolollaan on henkinen merkitys erityisesti vaikeissa elämäntilanteissa.
perhearjen, oikeastaan koko helevetin elämän. Mutta mikä järki silloin on parisuhteessa?
Mitä te "eikö aikuinen ihminen pysty yhtä aborttia itse hoitamaan" ihmiset ajattelette, jos vaikka miehenne lähtee lomareissuun lapsen lasketun ajan tienoilla? Kyllä varmaan yhden synnytyksenkin pystyy yksin hoitamaan, ei se miehen käden silittely siinä mitään vaikuta?
Tai jos olette kuolemassa syöpään? Kuolette kuitenkin, vaikka mies kuinka istuisi vieressä ja pitäisi kädestä..."Eikö aikuinen ihminen kuollakaan osaa itsekseen"?Se kädensilittely ja tukena oleminen ei monessakaan kohdassa konkreettisesti vaikuta tapahtumiin, mutta se vaikuttaa HENKISESTI.
Tämä on käsittääkseni se perustavanlaatuinen juttu kaikissa ihmissuhteissa: parisuhteessa ja ystävyydessä ja perhesuhteissa. Ihmiset ovat läsnä ja heidän läsnäolollaan on henkinen merkitys erityisesti vaikeissa elämäntilanteissa.
itse päästin miehen työmatkalle viikonlopuksi ulkomaille vaik synnytyksen käynnistys oli varattu seuraavaksi arkipäiväksi.
La tosin oli 3viikonpäässä,mutta silti. Sattuma puutui peliin ja mies joutuikin jäämään kotiin kun lapsi päättikin syntyä ihan itse ennne kuin mies ehti lähteä reisuunsa. En minä kyllä mitenkään erityisesti ajatellut, että jos synnytys käynnistyykin miehen ollessa matkoilla,niin vpi kauhia nyt olen sitten ilman henkistä tukea...
Hoidinhan ihan yksin kaikki lapsettomuus hoito yms. käynnit.
Jos olisin kuolemassa ja toisen täytyis lähteä matkoille,niin sen kun menis vaan. Eihän se asiaa muuksi muuttaisi. Mitä henkistä tukea sitä nyt aikuinen tarvitsee.
hiukan ristiin tuntuvat menevän mielipiteet... itse jäisin ilman muuta miehen tueksi tänne vaikka lomasuunnitelmat menisivät pipariksi, jos hänellä olisi jokin henkisesti rankka operaatio tai muu asia tiedossa. Matkaa ei ole maksettu etukäteen, eli kyse ei ole siitä.
t. ap
hiukan ristiin tuntuvat menevän mielipiteet... itse jäisin ilman muuta miehen tueksi tänne vaikka lomasuunnitelmat menisivät pipariksi, jos hänellä olisi jokin henkisesti rankka operaatio tai muu asia tiedossa. Matkaa ei ole maksettu etukäteen, eli kyse ei ole siitä.
t. ap
Kohteliasta olisi jäädä kanssasi hoitamaan asia ja mielestäni todella rakastunut ja vakavasti yhteistä elämää suunnitteleva mies tekisikin niin. 3 kk on kuitenkin lyhyt aika, ja on varmaankin mahdollista, että mies ei ole suhteessa yhtä vakavalla mielellä kuin sinä. Itse varmaan tiedät parhaiten, missä suhteessa mennään.
Mies haluaa tuollaisessa tilanteessa LOMAILEMAAN? No kyllä se mielestäni kertoo aika paljon hänen tunteistaan sinua kohtaan, valitettavasti. Vaikka olisit vain katkaissut jalkasi ja makaisit kipsissä, voisihan mies silti lykätä lomaa että voisitte myöhemin viettää sen YHDESSÄ! Eikö se ollut tarkoitus? Miksi ihmeessä hän haluaisi mennä ilman sinua, ja vielä nyt kun sinulla on vaikea tilanne?
niin kunnioittaisitko häntä sen jälkeen ja jatkuisiko suhde entisellään?
mun kohdalla ei ainakaan, jos oisin tuossa tilanteessa...
Abortti on rankka juttu, ja kyllä siinä on miehelläkin ollut asiassa jotakin tekemistä, joten se kuuluu myös hänelle. Yhdessä toisianne tukien jaksatte eteenpäin!
Jos siis raukkautenne on aitoa.
Minusta on aika ihmeellistä, että mies edes harkitsee lähtevänsä ja jättävänsä sinut yksin tekemään aborttia. Tulee vaan mieleen, anteeksi vaan, että miten tärkeä oikeasti olet miehelle? Edellyttäen siis, että hän tietää sinun olostasi, että olet kertonut, että olosi on kauhea.
ihmistä?
Minusta mies (ihan yhtä hyvin tietysti nainen) voi parisuhteellisenakin matkustaa ihan yksikseenkin tai kavereiden kanssa, eikä kyse todella ole mistään "päästämisestä", joten ei sotketa sitä keskustelua nyt tähän...Eri asia on kuitenkin se, että oleTTE raskaana (sillä yhteinen asia ja odotushan se on, vaikka se jouduttaisiin keskeyttämäänkin) ja yhteiseksi suunniteltu matka peruuntuu tämän takia. Minusta on todella todella tunteetonta ja kummallista, jos miehesi lähtee lomailemaan teidän yhteiseksi sopimallenne reissulle, jolle sinä et siis nyt olosuhteiden takia pääse! Ihan kuin tässä tilanteessa ei sinulle luonnostaankin lankeaisi ikävämpi osa!
Totta kai rakastavan ihmisen kuuluisi jäädä tukemaan kumppaniaan, ei lähteä huvittelemaan, jos tämä joutuu johonkin hekisesti ja fyysisesti ikävään tilanteeseen...ETENKIN JOS ON KYSE IKÄÄN KUIN YHTEISESTÄ TILANTEESTA ELI RASKAUTEEN LIITTYVÄSTÄ ASIASTA!
Ja hei, kyllä elämässä on rankkoja jaksoja aina silloin tällöin, ei niiden jälkeen ole aina IHAN PAKKO päästä lomailemaan tms. Yksi erittäin rankka elämänjakso on epätoivotun raskauden läpikäyminen ja keskeyttäminen. Miksi ihmeessä ette voi vain lykätä yhteistä lomaanne?