Muistatteko miten jännää oli saada postia ulkomaisilta kirjeenvaihtokavereilta, onko harrastus enää elossakaan?
Nykyinen nettimaailma taitaa vaikuttaa siihen, että kirjefrendien hankkiminen ei ole enää "muodissa"? Minä ainakin ilahduin kuin aikoinaan sain esim postikortteja maasta, jossa en edes ollut päässyt käymään.
Jonnet ei vaan muista..
Kommentit (8)
Ennen muinoin harrastettiin kirjeenvaihtoa ja postimerkkeilyä ja muita kivoja puuhia. Netti on pilannut kyllä paljon tässä maailmassa.
Oli se muutaman ekan kerran ajan kivaa. Yleensä niissä kirjeissä ei ollut mitään sisältöä, eipä sitä itsekään osannut kovin kummoisia kirjoitella. Monet myös pyysivät lähettämään heille kameraa tai jotain muuta. En muista yhtään edes kaveruudeksi kehittynyttä kirjeenvaihtoa, saati sitten ystävyydeksi.
Nettimaailman myötä ulkomaisia ystäviä on enemmän ja heidän kanssaan jutellaan/kirjoitellaan joko päivittäin tai viikottain.
Näkyy englannin taidoissa, puhuminen ja kirjoittaminen on luontevaa.
Mä harrastin postcrossingia monta vuotta sitten. Siinä lähetettiin tuntemattomille ihmisille postikortteja ja joku toinen lähetti sinulle. Nettisivulla sai esimerkiksi toivoa jotain tiettyä aihetta korttiin.
On vielä voimissaan. Suurin osa harrastajista on naispuolisia milleniaaleja, joilla lapsena on ollut kirjekamu. Googlaa IPS, jos haluat luotettavan kirjekaverin ilman avioliittotarjouksia ja radiovinkumisia.
Minä vielä harrastan. Vuonna 2011 olin niin burnt out netistä (15 v käytön jälkeen) ja sähköpostista ja siitä että nettiystävät hävisivät ja kaikki tuli ja meni liian nopeasti että tahdoin parempaa yhteyttä ulkomaalaisten kanassa. Aluksi liityin postcrossingiin mikä oli mahtavaa ja sitä kautta sain selville että jotkut harrastaa vielä tavallista kirjeenvaihtoa. Nyt minulla on n 10 kirjeenvaihtokaveria eri maista Ja olen myös vieläkin yhteydessä kirjeenvaihtokavereihin jotka minulla on 70 luvun puolivälistä, mutta heihin sähköpostin kautta, mutta silti vieläkin lähetetään kortteja ja paketteja. Ei kaiken tarvitse muuttua netin takia!
Muistan! En ole mikään "ennen oli kaikki paremmin" -ihminen, mutta tuo on asia mitä olen jäänyt kaipaamaan.