Kun rakkaus loppui - Mitä havaintoja teitte tai opitte? Sokaisiko rakkaus totuuden?
Onko sinulle käynyt niin, että parisuhteen loputtua olette huomanneet exänne huonot puolet näkyvämmin ja ehkä nähneet ongelmat silmienne alla, mutta silti rakkaus on sokaissut ne? Huomasitko muita ikäviä ilmiöitä, luonteenpiirteitä ym. kun erositte? Huomasitko kentie jotain ihanaa, jota jäit kaipaamaan?
Oma kokemus on vierestä katsominen. Meillä on tätinin kanssa vain 10v. ikäeroa ja ollaan oltu lähempiä kuin serkusten kanssa. Tätini rakastui päätä pahkaa nuorena itseään 15v. vanhempaan mieheen. Me muut sukulaiset paheksuttiin tätä alussa ja ajan saatossa hiljaa hyväksyttiin olemassaolo, muttei ystävystytty kukaan tähän mieheen. Mihessä oli aina ollut jotain, josta emme pitäneet. He ostivat yhteisen asunnon ja tekivät testamentin turvaksi tulevaisuutta varten tai ainakin niin tätini luuli. Miehen kuoltua suht aikaisin 65v. sairauteen tätini koki melkoisen yllätyksen. Miehellä olikin nuoruudesta lapsi, joka nyt omisti testamentista huolimatta puolikkaan yhteisestä omaisuudesta. Tätini, joka oli laittanut elämänsä aikana huomattavia summia remontteihin ja omaisuuden hoitoon menikin nyt osittain tuolle lapselle. Laskelmoitua vai ei, mutta tätini avautui nyt meidän kommenteille. "Miksen kuunnellut". Tätini uhrasi lapsihaaveensa rakkaudelle, koska mies ei halunnut. Lisäksi mies oli valehdellout tuosta lapsesta. Tiesi hänen olemassaolon, muttei koskaan maininnut tätä.
Tätini on nyt 50v. luullut saavansa elää loppuelämän unelmien talossaan ja vanheta siellä miehensä kanssa. Koko elämä on hänellä mennyt nyt uusiksi. Hänelle selvisi myös, että mies oli salannut todellisen sairautensa ja tiesi kuolevansa aiemmin. Noh, aina tiedettiin, että mies on itsekäs ja käytti tätiämme hyväksi. Maksatti paljon hänellä ja varsinkin heti "sairauden ilmaantumisen" jälkeen. Nyt selvitellään onko testamentti ollut edes lainvoimainen. Mies kun hoiti tätä asiaa ja pyysi vain luettavaksi ja allekirjoitettavaksi paperit. Surettaa tätini puolesta.
Kommentit (6)
Olin 6 vuotta yhdessä miehen kanssa, jonka kanssa kuvittelin meneväni naimisiin. Suhteen aikana koin suuren menetyksen ja tein abortin miehen halusta. Oireilin noita aika merkittävästi, mutta jäin asioiden kanssa ihan yksin. Kerran vedin yliannostuksen rauhoittavia, ja sen sijaan, että mies olisi soittanut esimerkiksi hätäkeskukseen, hän kuvasi tokkuraista sekoiluani ja näytti videon kavereilleen. Kerran saatuani paniikkikohtauksen, mies kuristi minua "jotta rauhoittuisin".
Olin ihan silmittömän rakastunut tuohon ihmiseen ja vasta nyt, 10 vuotta myöhemmin, olen tajunnut kuinka häiriintynyt suhde se oli. En ole sittemmin kyennyt solmimaan pitkäkestoisia parisuhteita.
Minä erosin pitkästä suhteesta kun tunsin koko ajan oloni surulliseksi, mutten pystynyt selittämään syytä. Ajattelin, että mies ansaitsee parempaa kuin olla minun lohduttajana. Meni siinä pari kuukautta itsetutkiskelua yms, kunnes tajusin, että olin surullinen miehen takia. Vaikka mies oli muuten ihana, niin ainoat parisuhteeseen kuuluvat hempeilyt tulivat silloin, kun mies halusi seksiä. Muuna aikana en edes halia tai pusua saanut ellen itse ollut aloitteellinen. Kyllähän se pikku hiljaa syö itsetuntoa kun on yksin suhteessa, vaikkei sitä välttämättä tiedostakkaan.
Minulla ei ehkä noin dramaattista taustaa. Itse heräsin yhden mökkiviikonlopun aikana siihen, miten paljon miestä piti hoivata. Hän oli 13v. minua vanhempi. Vähän väliä tuli lista fyysysistä ongelmista, joihin hän ei hakenut apua ja minä jouduin hoivaamaan häntä ja ramppaamaan apteekissa. Hän halusi mökillä auttaa ja lämmittää saunan, mutta todellisuudessa minä kannoin puut kiukaan viereen, hain tulitikut, siivosin kylppärin, tein iltaruoat ja haimpa lähihuoltamolta ukolle sixpäkin, koska oli selkävaivaa, jalkapuutumaa, nivelkipua ym. Olin viikonlopusta aivan uupunut vaikka mies koki olonsa levolliseksi. Se taisi olla viimeinen yhteinen viikonloppu. Hiljalleen aloin viettää ystävien kanssa aikaa ja jätin miehen viikonloppuisin yksin kotiin. Siitä hän sitten suuttui ja se taisi olla se hetki, kun tajusin, että rakkaus loppui ja aika aloittaa oma elämä.
Kun rakkaus loppui uhriuduin ja syyttelin miestä suhteen päättymisestä. Vasta puoli vuotta myöhemmin kykenin analysoimaan omaa osuuttani ja näkemään tekemäni virheet, jotka lähinnä toistivat koko elämäni jatkunutta teemaa.
Mitään vastauksia et ikinä tule löytämään muista ihmisistä. Jälkeenpäin ajateltuna suoritin itse parisuhdetta niin sokeana, etten lopulta edes tiedä, kuka tai millainen kumppanini pohjimmiltaan oli.
Mulla takana narsistin kanssa suhde ja on ottanut koville myöntää oma sinisilmäisyys. Näin pitkiä aikoja vaivaa suhteen eteen. Puhuin ongelmista ystäville, mutta eihän he nähneet miehessä mitään vikaa. Hänhän oli mitä hurmaavin yksilö ja jokanaisen unelmavävy. Ovien sulkeuduttua alkoi se manipulointi ja alistaminen. Loppuvaiheessa sitä alistamista tapahtui jo ystävienkin nähden ja muutama onneksi tietää, millainen hän oikeasti on. Lisäksi hän pyöritti toista naista aina välillä ja minä tyhmänä uskottelin, että hän vain kaipaa välillä omaa aikaa. Omalla kohdalla rakkaus oli todella sokeaa. Velkaannuin miehen vuoksi, mutta pääsin nyt hyväpalkkaisena uusille raiteille. Ne velathan oli kuulemma ihan oma syy, vaikkakin sitä otettiin miehen hankintoihin. En tule ikinä näkemään niitä euroja. Vielä vuosi maksamista, mutta sen jälkeen voin vasta hengittää. Velkoja ja oikeus onneksi on katsonut, että viestien perusteella velat on otettu miehen hankintoihin ja mies velkaa ne minulle, mutta tiedän, että niiden takaisin saamiseksi menee vielä pitkä tovi.
Minun neuvo kaikille, on, että lainaa ensin pieni summa ja katso miten isolla viiveellä maksetaan takaisin. Jos hän pyytää lisälainaa, niin pyydä ensin maksamaan edellinen laina pois. Pikku asioista se laina kertyy ja huomaat sen vasta, kun velkaa on niin paljon, että se alkaa haitata omaa taloutta. Opin myös sen, että joskus on ihan hyvä tallentaa joitain keskusteluja siltä varalta, ettei muut usko puheitasi vaikka se tuntuisi kuinka typerältä.
Ihastuin mieheen päätä pahkaa. Ei asuttu yhdessä, mutta tapailimme tiiviisti. Vähitellen silmäni avautuivat. Hän oli aina humalassa. Ylipainoinenkin oli. Heti, kun silmä vältti, hän meni pubiin taivuttelemaan keskivartaloaan. Hänen piti kuulemma nähdä välillä niitä alempia ihmisiä. Hänhän oli insinööri. Lopulta katkaisin suhteemme. Aluksi tuntui oudolta, mutta ratkaisu oli hyvä. Sen jälkeen minunkin alemman ihmisen arvo on noussut.