Kaduttaa että tein nuorena lapset ihastukseni kanssa koska se osoittautui vastuunpakoilijaksi, mielenterveyspotilaaksi ja omanapaiseksi mieslapseksi
Lapset kärsivät asiasta eniten.
Ei pidä yhteyttä lapsiinsa eikä kanna taloudellista vastuutaan. Olin hölmö nuorena, ei ikinä olisi pitänyt perustaa perhettä mieslapsen kanssa.
Onneksi lapset ovat jo isoja, lähes täysi-ikäisiä. Isäänsä kypsempiä ihmisiä.
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Onneksi heillä on kuitenkin fiksu äiti.
Fiksusta en tiedä, mutta leivän olen tuonut pöytään ja huolehtinut niin fyysisistä kuin emotionaalisistakin tarpeistaan.
Kylllähän nuo uusioperheet ovat tänäpäivänä melko suosittuja ja varmaaan paljon sitten paremmin alkaa asiat rullaamaankin. ELämä on jatkuvaa uuden oppimista sekä virheiistä oppimista ja vanhetessa sitä ehkä jotkut sanoo tyhmistyy ja jotkut sanoo etttä viisastuu.
Vierailija kirjoitti:
Eli taas sai jännä mies nuorena pimbs ja sitten joku kilttis maksaa ruokot.
En todellakaan ole päästänyt toista miestä lasteni elämää pilaamaan, mikäli sitä vihjaat. Jännä tai kiltti, sejasama.
On suuri riski hankkia lapsia lyhyen seurustelun jälkeen varsinkin jos ei ole ehtinyt asua avoliitossa pitkään.
Varsinkin jos on nuori tai ainakin alle 35-vuotias niin ei kannata hankkia lapsia hätäpäissään kenen tahansa kanssa just siksi, kun ei tiedä millaiset geenit sieltä toiselta puolesta tulee.
Esimerkiksi mun naisserkku hankki lyhyen seurustelun jälkeen lapsen miehen kanssa, joka paljastui:
-alkoholistiksi
-sairasti ADHD:TA
- lähisuvussa bipolaaritautia
- ei pidä yhteyttä lapseensa
Kerro vielä ehdottomasti lisää kuinka hyvä ja hieno ihminen itse olet. Ehkä miehes tajusi lähteä karkuun kun vielä voi. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi heillä on kuitenkin fiksu äiti.
Fiksusta en tiedä, mutta leivän olen tuonut pöytään ja huolehtinut niin fyysisistä kuin emotionaalisistakin tarpeistaan.
Onko kukaan huolehtinut sinun tarpeistasi? Ja millä lailla ja mihin asti?
Kysyy hopeakettu.
Samassa veneessä ap:n kans. Lasta en kadu, mutta kadun sitä, että liian kauan annoin sikamiehen pilata elämääni enkä viskannut sitä heti ensimmäisen kuprun jälkeen kiertoon.
Olin nuori, tyhmä ja hyväuskoinen ja tuntenut kyseisen tapauksen liian vähän aikaa.
Mietin välillä itsekin miten onnistuin tekemään niin huonon isävalinnan lapsille. Mies vakituisessa työssä, jossa menestyi hyvin. Miehellä oli järkeviä harrastuksia. Mies kävi keikoilla, mutta ei muuten viihtynyt baareissa. Mies teki osansa kotitöistä ilman valitusta. Mies halusi lapsia, talon ym. Seurustelimme ennen ensimäistä lasta kuusi vuotta, josta olimme viisi vuotta asuneet yhdessä. Yhdeksän vuotta myöhemmin erosin henkistä väkivaltaa käyttävästä juoposta, joka ei lastenhoitoon osallistunut. Nyt elelen lasten kanssa ja exän kanssa saa tapella aivan kaikesta. Hänelle ei tunnu kuuluvan edelleenkään lasten elatus eikä hoito. Usein mietin, että miten tämä meni näin pieleen.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi heillä on kuitenkin fiksu äiti.
Jopajoo, tosi fiksu akka kun se sekaantui tyypilliseen jännä mieheen. Eikä tietenkään riittänyt pyöräyttää yksi äpäris sille vaan piti kaksi.
Ap on yks iso oksennus!!!!! Hyi helvetti tuollaiset ämmät!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi heillä on kuitenkin fiksu äiti.
Fiksusta en tiedä, mutta leivän olen tuonut pöytään ja huolehtinut niin fyysisistä kuin emotionaalisistakin tarpeistaan.
Paljoko on tukia tullu nostettua yhteensä? Mutta kai se kelan hakemuksen täyttökin käy leivän tuomisesta pöytään
Noinhan se yleensä menee. Ne hyvät miehet kelpaavat sitten toisella tai kolmannella kierroksella, vaikka paljon mitään annettavaa ei rikkinäisellä naisella enää siinä vaiheessa ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi heillä on kuitenkin fiksu äiti.
Jopajoo, tosi fiksu akka kun se sekaantui tyypilliseen jännä mieheen. Eikä tietenkään riittänyt pyöräyttää yksi äpäris sille vaan piti kaksi.
Ap on yks iso oksennus!!!!! Hyi helvetti tuollaiset ämmät!!!
Sinä taas olet yksi iso paska.
Vierailija kirjoitti:
Noinhan se yleensä menee. Ne hyvät miehet kelpaavat sitten toisella tai kolmannella kierroksella, vaikka paljon mitään annettavaa ei rikkinäisellä naisella enää siinä vaiheessa ole.
Missä niin sanottiin?
Kristiina xx kirjoitti:
On suuri riski hankkia lapsia lyhyen seurustelun jälkeen varsinkin jos ei ole ehtinyt asua avoliitossa pitkään.
Varsinkin jos on nuori tai ainakin alle 35-vuotias niin ei kannata hankkia lapsia hätäpäissään kenen tahansa kanssa just siksi, kun ei tiedä millaiset geenit sieltä toiselta puolesta tulee.
Esimerkiksi mun naisserkku hankki lyhyen seurustelun jälkeen lapsen miehen kanssa, joka paljastui:
-alkoholistiksi
-sairasti ADHD:TA
- lähisuvussa bipolaaritautia
- ei pidä yhteyttä lapseensa
Juu kaikessa on riskinsä, toiset hahmottaa ne paremmin kuin toiset ja toisilla käy myös tuuri, toisilla ei. Että sillä lailla paha lähteä neuvomaan kun sillä harkitsemattomalla voi käydä tuuri ja tarkoin harkinneella ei.
Sukulaispariskunta oli ollut naimisissa 8 vuotta kun viimein saivat erikoisensa. Oli rakennettu talo, vakituiset työt.. muutaman vuoden sisällä mies "paljastui" alkoholistiksi, sairastui psykoosiin, menetti työnsä...
Toisen tuttavapariskunnan miespuoliso sairastui syöpään kun perhe oli perustettu. Oli talot ja lainat. Mies kuoli pian diagnoosin jälkeen.
Kolmannessa perheellä oli kaksi lasta, kaikki kunnossa. Sekin mies kuoli.
Neljäs pariskunta teki lapset nuorena. Kyllä, sekin isä kuoli. Näitä on sattunut tällä suunnalla liian paljon.
Viidennessä nuori nainen teki lapsa eri isille. No tietenkään kaikki ei ole kunnossa, kouluttamaton js työtön äiti.
Kuudennessa ja seitsemännessä vasta 20-vuotta ja hieman yli sen ikäiset nuoret perustivat perheen. Toiset vahingossa ja toiset tarkoitukselle tekivät useammankin. Molemmat parit yhdessä ja elämänhallinta kunnossa, lapsista ei ulospäin näe, että "selvästi nuorten vanhempien lapsia"
Kahdeksannessa lapsi tehtiin harkiten ja vuosien jälkeen syntyi kehitysvammainen sisarus iäkkäille vanhemmille. Mutta kaikki näyttää olevan ihan hyvin..
Jatkanko vielä?
Ap:n tapaukseen en voi muuta kommentoida kuin, että tehtyä ei saa tekemättömäksi ja jos saisi, menettäisit olemassa olevat lapsesi. Kannattaisiko miettiä asiaa vähän eri asenteella?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noinhan se yleensä menee. Ne hyvät miehet kelpaavat sitten toisella tai kolmannella kierroksella, vaikka paljon mitään annettavaa ei rikkinäisellä naisella enää siinä vaiheessa ole.
Missä niin sanottiin?
Yleisen elämänkokemuksen perusteella lausuttua.
M48
Mä menin naimisiin urheilullisen, työssäkäyvän ja tasapainoisen miehen kanssa ja erosin juoposta ja masentuneesta miehestä, joka on ollut viimeisen vuoden sairiksella.
Elämä on.
Ei muutaku uutta miestä (lompsaa) kehiin.
Ja sitte kolmas, neljäs
Vierailija kirjoitti:
Mä menin naimisiin urheilullisen, työssäkäyvän ja tasapainoisen miehen kanssa ja erosin juoposta ja masentuneesta miehestä, joka on ollut viimeisen vuoden sairiksella.
Elämä on.
Raukkamista hylätä puoliso kun hänellä on ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Mietin välillä itsekin miten onnistuin tekemään niin huonon isävalinnan lapsille. Mies vakituisessa työssä, jossa menestyi hyvin. Miehellä oli järkeviä harrastuksia. Mies kävi keikoilla, mutta ei muuten viihtynyt baareissa. Mies teki osansa kotitöistä ilman valitusta. Mies halusi lapsia, talon ym. Seurustelimme ennen ensimäistä lasta kuusi vuotta, josta olimme viisi vuotta asuneet yhdessä. Yhdeksän vuotta myöhemmin erosin henkistä väkivaltaa käyttävästä juoposta, joka ei lastenhoitoon osallistunut. Nyt elelen lasten kanssa ja exän kanssa saa tapella aivan kaikesta. Hänelle ei tunnu kuuluvan edelleenkään lasten elatus eikä hoito. Usein mietin, että miten tämä meni näin pieleen.
Mun ystävälle kävi melkein näin. Jännä miten persoonallisuushäiriöiset miehet jaksavat esittää valheellista roolia vuosikaudet, ja sitten kun kuvioon tulee vauva niin todellinen persoona tulee esiin.
Onneksi heillä on kuitenkin fiksu äiti.