Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Sinä joka ajattelet että vela joskus katuu tai muuttaa mielensä, eikä ajattele tarpeeksi minkälaista elämä on vanhana
08.10.2020 |
En itse ymmärrä tällaista pelossa elämistä. Olen kohdannut elämässäni asioita, isojakin, joita kadun. Mutta mulla on täysin vieras ajatus, että se merkitsisi jotain ihan kamalan mullistavaa nykyelämässäni. Menneet on menneitä ja nyt on nyt. Teen aina onnen niistä aineksista joita minulla on, enkä vatvo jossain mitä minulla ei ole.
Koko perheen, lapsien ja aviomiehenkin jopa kuolemasta voi selvitä, ja kokea itsensä onnelliseksi. Terveet ihmiset voivat mielestäni surra ja katua jotain, mutta pääsevät kyllä yli ja elävät onnellista elämää.
En pelkää asioiden katumista. En pelkää mielen muuttumista. Mikä sinua siinä niin ahdistaa? Kannattaa myös muistaa, että velat suunnittelevat keski-ikää ja vanhuutta sellaisena, että siellä ei ole lapsia. Pitkän aikavälin kartta päässämme voi toki pikselöityä hormonien tms. vuoksi, mutta mulla on elämäni loppuuan asti vaan ja ainoastaan lapsivapaita suunnitelmia.
Te olette nähneet tulevaisuutenne perheen kautta. Ja nyt se ajatus lapsettomuudesta on tyhjyyttä, ja luulette että sama on meillä. Eikö ole hieman keskenkasvuista projisoida omia pelkojaan muihin ja rajattomuutta yrittää sovitella niitä meidän muiden ylle?
Ei muuta, kiitokset.
Kommentit (85)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon nähnyt niin monta kertaa miten vanhemmat jää yksin vanhuuteensa lapsista huolimatta että se on kyllä ihan se ja sama onko lapsia vai ei.
Lapsi tuottaa niin paljon iloa ja myös suvulle.
En tiedä mitä tekisin jos ei olisi lasta.
Tyhjää olisi.
Olen nähnyt miten ikääntyvistä huolenpitoa tarvitsevista ihmisistä tulee taakkoja lapsilleen.
En haluaisi olla taakka kenellekään.
En edes haluaisi elää kovin vanhaksi muuten kuin siinä tapauksessa, että toimintakyky on tarpeeksi hyvä järkevään itsenäiseen elämään.
Yleisesti arvostan kaikkea elämää, mutta omalle kohdalle en haluaisi sitä laitoksessa makaamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieluummin kadun sitä, etten hankkinut lapsia, kuin sitä, että hankin.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mitä tekisin jos ei olisi lasta.
Tyhjää olisi.
Juuri niinkuin ap sanoi. Mutta miksi luulet että lapsettomilla olisi sama?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä on jo viikon velaketju, älä ala toistamaan.
Mä taas en ymmärrä miksi VAUVA.fi sivustolle pitää tulla todistamaan olevansa vela ja aina oikeassa? Varsinkin kun samalla aliarvioi toisten valintoja. Se, jos mikä on keskenkasvuista.
Jännästi rinnastat pelon ja katumisen toisiinsa. Ei kai kukaan nyt tuollalailla pelkää tai "elä pelossa" sen vuoksi, että joku toinen on vaikka vela. Mutta kyllä kieltämättä päässä käy, että onkohan jonkun esim. päätös lapsettomuudesta oikeasti harkittu ja mietitty ja todella todettu itselle sopivaksi, vai onko ajauduttu vain ns. muodin mukana. Olen yli 40 ja kyllä ystävissäni on noitakin, jotka katuvat sitä että eivät tehneet lapsia silloin nuorena. Silloin eivät halunneet, osa ilmoitti olevansa velakin, mutta nyt kun alkaa olla jo liian myöhäistä, osalla on mieli muuttunut. Terve ja tasapainoinen ihminen tietenkin sopeutuu olosuhteisiin, mutta ei se tarkoita sitä etteikö voisi silti katua jotain menneitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksinkertaisten ihmisten on vaikea ymmärtää, että erilaiset ihmiset haluavat eri asioita kuin he itse. Koskee kaikkea muutakin kuin lapsia. Minut on esimerkiksi yritetty saada lopettamaan paljon aikaa vievä harrastukseni, koska eivät he itse jaksaisi/haluaisi. Pitäisi maata sohvalla katsomassa telkkaria kuulemma.
Vierailija kirjoitti:
Täällä on jo viikon velaketju, älä ala toistamaan.
Mä taas en ymmärrä miksi VAUVA.fi sivustolle pitää tulla todistamaan olevansa vela ja aina oikeassa? Varsinkin kun samalla aliarvioi toisten valintoja. Se, jos mikä on keskenkasvuista.
Tässä näyttää olevan puhe laajemmin valintojen tekemisestä, niiden mahdollisesta katumisesta ja onko katumisen pelkääminen tarpeellista. Ihan aiheellinen näkökulma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enpä tiedä, voiko noin pitkän perspektiivin asioita yleistää. Jokaisella ihmisellä on oma tarinansa, olipa vela tai ei.
Olen itsekin ollut vela. Elin yksin ja olin suunnitellut jatkavani niin loppuikäni. Minulla oli kaikki, mitä tarvitsin. Ystäviä, mielekästä tekemistä, turvaa ja haaveita. Elämä päätti kuitenkin toisin, satuin tapaamaan ihmisen, joka halusi kanssani perheen, ja päätin mennä siihen mukaan, ja nyt on näin.
Kyllä muistan, että yksineläjäaikoinani mietin toisinaan, että millaista on sitten, kun olen vanha. Asuin yksin omakotitalossa maalla. Mietin sellaisia, että jos nyt saisin sairaskohtauksen ja kaatuisin maahan, kauanko kestäisi, että joku huomaisi. Huomasin, että vastaus riippui täysin siitä, koska oli seuraava sovittu työpalaveri. Tai jos omat vanhemmat sattuisivat soittamaan. Kukaan muu tuskin kovin pian olisi ruvennut minua sieltä asti etsimään.
Mietin kyllä sitä tunnetta, joka olisi silloin, kun kaikki omat perheenjäseneni olisivat jo kuolleet (olen ainoa lapsi), ja 20 vuotta vanhemmat ystäväni olisivat huonokuntoisia tai seniilejä. Ehkä olisin väsynyt itsekin järjestämään tapaamisia.
Pari iäkästä yksin asuvaa naapuria kuoli sinä aikana kun elin yksin. Heillä ei loppuaikoina käynyt vieraita, ehkä säännöllisin ihmiskontakti oli se kun postilaatikolla juteltiin hetki. Sitten kun loppu tuli, se näkyi vain siitä että talossa ei ollutkaan enää illalla valoja. Kyllä mietin, että noinko minäkin sitten menen.
Ei se ollut pelkoa, en ajatellut noita ahdistuneena. Se vain oli todellisuutta silloin. Ehkä niin käy vielä, kuka tietää.
Vierailija kirjoitti:
Mä oon nähnyt niin monta kertaa miten vanhemmat jää yksin vanhuuteensa lapsista huolimatta että se on kyllä ihan se ja sama onko lapsia vai ei.
Sanoisin, että tähän kyllä pystyy vaikuttamaan kasvatuksella erittäin paljon. Jos opettaa lapsia välittämään toisista, näyttää esimerkkiä huolenpidosta ja panostaa siihen hyvään perhearkeen, niin kyllä nämä asiat ovat lapsille tärkeitä aikuisenakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä on jo viikon velaketju, älä ala toistamaan.
Mä taas en ymmärrä miksi VAUVA.fi sivustolle pitää tulla todistamaan olevansa vela ja aina oikeassa? Varsinkin kun samalla aliarvioi toisten valintoja. Se, jos mikä on keskenkasvuista.
Eihän ap ole mitenkään kenenkään valintoja vähätellyt, ihmetellyt vain niitä, jotka eivät ymmärrä osan haluavan olla lapsettomia.
AIhe vapaalla on keskustelua ihan kaikesta maan ja taivaan välillä, tämähän on Suomen suosituin palsta. Ihan yhtä huonosti tänne sopii muuttokeskustelu tai ravintoloiden sulkemiset. Aika vähän niilläkään on VAUVOJEN kanssa tekemistä. :D
Vierailija kirjoitti:
Jännästi rinnastat pelon ja katumisen toisiinsa. Ei kai kukaan nyt tuollalailla pelkää tai "elä pelossa" sen vuoksi, että joku toinen on vaikka vela. Mutta kyllä kieltämättä päässä käy, että onkohan jonkun esim. päätös lapsettomuudesta oikeasti harkittu ja mietitty ja todella todettu itselle sopivaksi, vai onko ajauduttu vain ns. muodin mukana. Olen yli 40 ja kyllä ystävissäni on noitakin, jotka katuvat sitä että eivät tehneet lapsia silloin nuorena. Silloin eivät halunneet, osa ilmoitti olevansa velakin, mutta nyt kun alkaa olla jo liian myöhäistä, osalla on mieli muuttunut. Terve ja tasapainoinen ihminen tietenkin sopeutuu olosuhteisiin, mutta ei se tarkoita sitä etteikö voisi silti katua jotain menneitä.
No kyllähän kaikki joskus ajattelee, että onko tuon ihmisen päätös joka on täysin minun päätökseni vastainen, nyt tarkkaan mietitty. Silloin kun itse olin nuori, niin en edes tajunnut että lapsi voisi olla muuta kuin vahinko. Niin mustavalkoisesti ajattelin, että muut jakaa pohjimmaisen mielenmaisemani, kun se oli niin vahva. En usko hetkeäkään, etteikö joku perheellinen voisi olla samanlainen, että ajattelisi että oman päätöksen vastaisuus perustuu jollain tavalla vähempiarvoiseen tietoon/tunteeseen/tekoon.
Siinä nostaa itsensä aika isosti muiden yläpuolelle, jonkun totuuden haltijaksi, johon pääsee vaan kun tarpeeksi pohtii. Ikään kuin lapsettomuus olisi aina joko tyhmyyttä tai ajattelemattomuutta.
Ja entäs jos se olisikin? Kuten sanottua, niin mitä sitten? Minulla on ystävä, joka lisääntyi 22 vuotiaana. Hän on sanonut, että se oli tyhmyyttä ja ajattelemattomuutta. Mutta hänkin löysi valinnastaan onnen ja sopeutui.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on jo viikon velaketju, älä ala toistamaan.
Mä taas en ymmärrä miksi VAUVA.fi sivustolle pitää tulla todistamaan olevansa vela ja aina oikeassa? Varsinkin kun samalla aliarvioi toisten valintoja. Se, jos mikä on keskenkasvuista.
Tässä näyttää olevan puhe laajemmin valintojen tekemisestä, niiden mahdollisesta katumisesta ja onko katumisen pelkääminen tarpeellista. Ihan aiheellinen näkökulma.
Ai että on vain otettu esimerkiksi vapaaehtoinen lapsettomuus ja yritetään laajentaa sitä käsitettä kaikkeen tekemiseen. Enpä oikein usko, ihan pelkkää puhdasta provosointia pitkän väittelykeskustelun veluudesta aikaansaamiseksi.
Olen perheeni vanhin lapsi. Kun pikkusisko syntyi, tuntui että kaikki huomio kiinnittyi häneen. Silloin syntyi ajatus että hankin ikioman perheen kun olen iso. Olen ajatellut onko veloilla monesti sitten vaan parempi turvallisuudentunne tai jotain, ei kaivata ketään ympärille tai huomiota, eikä just pelätä sitä että olisikin yksin, on hyvä olla?
Tulin äidiksi 24-vuotiaana ja nyt vasta alkanut ymmärtää että olen ollut kateellinen "paremmille" perheille ja siskolle jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon nähnyt niin monta kertaa miten vanhemmat jää yksin vanhuuteensa lapsista huolimatta että se on kyllä ihan se ja sama onko lapsia vai ei.
Sanoisin, että tähän kyllä pystyy vaikuttamaan kasvatuksella erittäin paljon. Jos opettaa lapsia välittämään toisista, näyttää esimerkkiä huolenpidosta ja panostaa siihen hyvään perhearkeen, niin kyllä nämä asiat ovat lapsille tärkeitä aikuisenakin.
Se ei vaan ole aina siitä halusta kiinni, varsinkaan nykypäivänä. Työn perässä täytyy muuttaa ja työelämä on myös kuluttavampaa kuin menneinä vuosikymmeninä. Vaikka kuinka haluaisi huolehtia omista, ikääntyvistä vanhemmista, ei se kovin hyvin onnistu monen sadan kilometrin päästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on jo viikon velaketju, älä ala toistamaan.
Mä taas en ymmärrä miksi VAUVA.fi sivustolle pitää tulla todistamaan olevansa vela ja aina oikeassa? Varsinkin kun samalla aliarvioi toisten valintoja. Se, jos mikä on keskenkasvuista.
Tässä näyttää olevan puhe laajemmin valintojen tekemisestä, niiden mahdollisesta katumisesta ja onko katumisen pelkääminen tarpeellista. Ihan aiheellinen näkökulma.
Ai että on vain otettu esimerkiksi vapaaehtoinen lapsettomuus ja yritetään laajentaa sitä käsitettä kaikkeen tekemiseen. Enpä oikein usko, ihan pelkkää puhdasta provosointia pitkän väittelykeskustelun veluudesta aikaansaamiseksi.
Ei mun tarvitse todistaa olevani oikeassa siinä, että olen vela. Tietenkin olen oikeassa valinnoissani, aivan absurdi ajatushimmeli sinulta. Ole hyvä ja poistu keskustelusta, jos et näe siinä mieltä etkä ymmärrä sitä. Mikä estää?
ap
Alue: Aihe vapaa
en jaxa lukee