Auttakaa minua pääsemään eroon älypuhelimesta. Onko joku onnistunut?

Hyvä kysymys.

Moni olisi paremmassa tilanteessa, kun skippaisi nämä adhd dopamiinia tuottavat somet ja keskittyisi sen sijasta oikeiden kirjojen lukemiseen, ulkoiluun ja liikuntaan, kokkaukseen, ja jäisipä enemmän aikaa nukkua pitkät yöunetkin.

Täällä taas vain tuhlaa aikaansa, eikä siitä jää käteen mitään positiivista. Mitä nyt saat dopamiini sykäyksiä, mutta edelleen siitä ei ole mitään hyötyä.

Kirjahylly olisi täynnä kirjoja, olisi järkevämpää lukea niitä.

Jatkan vielä, että huomaan koko ajan miten puhelimen käyttö lisääntyy huomaamatta. On niin helppo vilkaista ensimmäiseksi aamulla säätiedotus ja vielä viimeiseksi illalla. Elin hemmetti sentään yli 30 vuotta katsomalla aamulla ikkunasta pihalle ja pärjäsin hienosti.

Ennen kun mentiin mökille, se oli ihanaa kun siellä ei ole sähköä. Ei siis tullut katsottua telkkaria tms. Nykyään huomaan seisovani kaivon kannella saadakseni whatsappit lähtemään...

Lisäksi älypuhelimet ovat esineinä erittäin epätyydyttäviä. Vanha peruskännykkäni maksoi 17 euroa ja sen olisi voinut upottaa suohon ja se olisi toiminut silti. Se oli pieni ja näppärä ja rumankaunis. Älypuhelimeen joutuu ostamaan panssarilasin ja jelly coverin ja silti se on herkkä särkymään. Vanha puhelin kesti seitsemän vuotta ja toimisi edelleen mutta näppäimistä kului tekstit ja akun joutui lataamaan melkein joka toinen päivä. Älypuhelin...

-ap-

Olen ratkaissut asian niin, että mulla on vanhanaikainen kännykkä puhelimena ja älypuhelin whatsappia ja yritysinstaa varten. Se toimii vaan wifissä. Ja voin viedä sen vaikka viikoksi kellariin.

Vielä edellinen: nuo peruskännykät ilman älyä ovat pieniä, söpöjä ja edullisia, kannattaa kokeilla.

Kiinteä kk lasku 19,90 rajaton netti ja puhelut, ei oo kallista

Kannattaa todellakin hankkia liittymä jossa ei ole dataa.

Sitten kotona käyttää sitä wifillä.

Googlen kartat voi muuten ladata valmiiksi offline katselua varten, erittäin hyödyllistä.

Vierailija kirjoitti:

Kiinteä kk lasku 19,90 rajaton netti ja puhelut, ei oo kallista

240 euroa vuodessa kankkulan kaivoon. Kun kotona on kumminkin netti käytössä.

Minä olin se ihminen, jolla ei pitkään ollut edes nettiä kotona, kun tuntui että töissä sai nettailla tarpeekseen. Jossain vaiheessa minulla ei ollut edes telkkaria, kun se vei niin paljon tilaa ja oli ruma ja lukeminen on kumminkin kivempaa. Tarkemmin ajateltuna ei minulla ole telkkaria nytkään, pöytäkoneessa on iso näyttö.

-ap-

Kaikkein oudoin piirre tästä älypuhelimesta on se, että jopa kuntosalilla todella iso prosentti vain tuijottaa hypnotisoituneena sitä puhelintaan istuen kuntosalilaitteissa ja sitten he yhtäkkiä säpsähtävät transsista ja tekevät yhden sarjan äkkinäisesti...että pääsevät takaisin puhelimen tuijotukseen.

Ei helvetti. Isolle osalle olisi hyvä jos salille mennessä puhelin unohdettaisiin kotiin, tai jos sitä käyttää samalla musiikinkuunteluun niin eipähän ota puhelinta esille treenin aikana muuten.

Sama ongelma. Luen uutisia ja selailen nettiä ja keskustelupalstoja. Jos mietin illalla mitä hyvää jäi kännykästä päähän, niin eipä oikeastaan mitään. Turhauttavia tapahtumia ja pöljiä keskusteluja. Vähän yhteydenpitoa, mikä on ok. Mutta max 5% älykännykällä käytetystä ajasta on hyvää ja huonoa on loput 95%. En tiedä miten pääsisi irti.

Ai niin, tärkeä pointti unohtui:

Minulla on todella introvertti luonne, ja olen huomannut että kuormitun sosiaalisesti nykyään lähes tyhjästä. Mietin, mahtaako älypuhelin/some tehdä tuon? Että vaikka ei tosiasiassa ole ihmisten kanssa tekemisissä, face, WA, keskustelupalstat luovat kuitenkin saman sosiaalisen kuormituksen efektin ja sitten en jaksa ihmisiä IRL juuri lainkaan?

Jos näin on, kyseessä on todella vakava asia. Olen vaihtanut todellisen, introverteilläkin hyvinvointia edistävän vuorovaikutuksen Matrixiin, joka vaan tuhoaa uskoni ihmiskuntaan (koska kaikki ovat netissä idiootimpia kuin IRL.)

Tietysti aina välilllä keskustelupalstoillakin on oikeasti hyvää, fiksua keskustelua jollaista ei välttämättä IRL ole, koska ne samat ihmiset ei koskaan IRL kohtaisi.

-ap-

Hyvä ap! Olet jo oikeillä jäljillä ja pitkällä pohdinnoissasi. Seuraava askel on sitten ryhtyä tuumasta toimeen. :)

1. Watsappin voit vaan unohtaa, jos kerta pääasiallinen pointti siinä on sukulaisuussuhteet. Lähetä tekstiviestejä, sama asia! Harrastusryhmien infot voi varmaan löytää netistäkin tai vähintäänkin hommaa joku yhteyshenkilö, jolta voit kysyä tarvittavat muutokset tekstiviestillä tai pyytää häntä ilmoittamaan muissakin viestimissä kuin Whatsappissa.

2. 112-sovellus on varmasti hyvä juttu, mutta kyllä ihminen selviää ihan silläkin että on joku puhelin jossa on akkua.

3. Karttapalvelutkin on hyvä juttu, mutta on siellä metsässä suunnistettu jo satoja vuosia ilman älylaitteita, joten ehkä sinäkin keksit keinot. Esim. ihan tavallinen kartta. Lisää myös omanarvontuntoasi, kun huomaat että selviydyt erilaisista tianteista ihan omilla hoksottimilla ja pienillä avuilla (esim. paperikartta). Tuskin kuitenkaan valtaosaa elämästäsi siellä metsässä hortoillen vietät, joten veikkaan että karttapalvelujen häviäminen elämästäsi ei olisi mikään kynnyskysymys.

4. Kuvata voi muillakin vehkeillä kuin älypuhelimella. Älyluurin hinnalla saat jo ihan kelvollisen kameran, jolla ottaa satunnaisia luontokuvia. Ja voi myös miettiä, että tarvitseeko joka asiasta ehkä edes ottaa kuvaa. Jos vaan olisi ja eläisi siinä tilanteessa tietoisesti läsnä ja aktiivisesti tekisi muistoja.

Muista, että on sitä pärjätty ennenkin. Mitä teet älypuhelimellasi eniten? Tarvitsetko tai edes oikeastaan haluatko sitä asiaa elämääsi? Rutiinit luovat elämämme, joten jos on rutiini mennä vähän väliä facebookiin niin siitä se elämäsi sitten valitettavasti koostuu. Minusta ajatuksesi ja pohdintasi ovat sangen järkeviä.

Jätin itse älypuhelimen pois käytöstä kaksi vuotta sitten. Hoidan nettihommat läppärillä kotoa käsin ja yllätyksekseni en tuolla ulkona liikkuessaan tarvitse nettiä mihinkään. Ihan joka ikisen haluamani asian olen pystynyt hoitamaan eikä mitään ole jäänyt väliin. Kun taskussa oli se netti, niin sinne tuli toden totta mentyä aivan liian usein. Siis niin usein, että itseänikin ärsytti. Pari ensimmäistä viikkoa perusluurilla tuntui aluksi oudolta, vähän hiljaiselta kun ei ollut enää sitä plim-plim-ilmoitustykitystä, mutta uskomattoman rauhoittavaahan se on! Myöskin se, että akku kestää vaivatta viikon, tuntuu hyvältä. Ei ole enää niin riippuvainen töpselistäkään. Nyt kun elää tämän älyelämän ulkopuolella, niin ihan surettaa ihmiset kun ovat vaan ruutupäissään joka paikassa. Eivät edes syö ilman sitä. Puolen minuutin jonotusta ei kestetä ilman sitä. Keskustelut reaalimailmassa keskeytyvät pahoittelematta ja huomaamatta joka juupelin välissä, kun laite värähtää taskussa tai pöydällä. Kuvittele ihmisten käteen, myös omaasi, vaikka kirja aina kun siinä on älyluuri. Kohta huomaat, että sen esillä olemisen määrä on aivan naurettava. Kukaan ei tarvitse sellaista määrää nettiä kuin me käytämme. Mutta paljon muuta sen sijaan tarvitsisimme; luonnollisia katsekontakteja toisiin ihmisiin, keskeytyksetöntä ja toista arvostavaa läsnäoloa ja sympatiaa, mitä somettaminen valitettavasti nakertaa (tutkitusti).

 jatkuu 1/2

jatkuu 2/2

Ota vanha luuri käyttöön ja testaa miltä se tuntuisi. Voi olla että huomaat, että listaamasi asiat eivät olleet ollenkaan tärkeitä loppujen lopuksi ja että saat hyvin järjestettyä asiasi vaikka ei älykanavia jatkuvassa käytössä olekaan. Ehkä elämäsi tahti hieman hidastuu ja rauhoittuukin. Ehkä alat harrastaa jotain uutta. Alat nähdä ympäröivän yhteiskunnan eri silmin, koska sinusta tulee ulkopuolinen. Sellaisella tavalla, että et ehkä enää koskaan lähde villityksiin mukaan samoissa määrin tai ainakin kyseenalaistat sen paljon vahvemmin. Ei kaikki mitä tapahtuu ja mitä kauppiaat myyvät, ole positiivisen puolella. Rahan vuoksihan me siellä olemme, rahan vuoksi on nuo kanavat keksitty ja rahan vuoksi laitteita markkinoidaan. Valepukuna ihmisten yhdistäminen, jota se toki joissain määrin tekee. Mutta valtavasti erottaa myös.

Usko pois, että elämäsi tärkeät ihmiset ja asiat pysyvät kyllä aktiivissa kontakteissasi vaikka sinulla älypuhelinta ei olekaan. Kokeile edes. Uskallan väittää, että jos olet jo lähtökohtaisesti hieman älyttömän puhelimen kannalle kallistunut, niin tulet olemaan tyytyväinen muutoksiin. Koska saat jotain laadukkaampaa ja kestävämpää tilalle.

Vierailija kirjoitti:

Sama ongelma. Luen uutisia ja selailen nettiä ja keskustelupalstoja. Jos mietin illalla mitä hyvää jäi kännykästä päähän, niin eipä oikeastaan mitään. Turhauttavia tapahtumia ja pöljiä keskusteluja. Vähän yhteydenpitoa, mikä on ok. Mutta max 5% älykännykällä käytetystä ajasta on hyvää ja huonoa on loput 95%. En tiedä miten pääsisi irti.

Ihmiset tuhlaa tunteja päivästä kiistellen netissä politiikasta tuntemattomien ihmisten kanssa.

Sitten se samainen keskustelu poistuu, tietäen tämän palstan.

Mitä siitä jäi käteen? Ei yhtikäs mitään.

Vierailija kirjoitti:

jatkuu 2/2

Ota vanha luuri käyttöön ja testaa miltä se tuntuisi. Voi olla että huomaat, että listaamasi asiat eivät olleet ollenkaan tärkeitä loppujen lopuksi ja että saat hyvin järjestettyä asiasi vaikka ei älykanavia jatkuvassa käytössä olekaan. Ehkä elämäsi tahti hieman hidastuu ja rauhoittuukin. Ehkä alat harrastaa jotain uutta. Alat nähdä ympäröivän yhteiskunnan eri silmin, koska sinusta tulee ulkopuolinen. Sellaisella tavalla, että et ehkä enää koskaan lähde villityksiin mukaan samoissa määrin tai ainakin kyseenalaistat sen paljon vahvemmin. Ei kaikki mitä tapahtuu ja mitä kauppiaat myyvät, ole positiivisen puolella. Rahan vuoksihan me siellä olemme, rahan vuoksi on nuo kanavat keksitty ja rahan vuoksi laitteita markkinoidaan. Valepukuna ihmisten yhdistäminen, jota se toki joissain määrin tekee. Mutta valtavasti erottaa myös.

Usko pois, että elämäsi tärkeät ihmiset ja asiat pysyvät kyllä aktiivissa kontakteissasi vaikka sinulla älypuhelinta ei olekaan. Kokeile edes. Uskallan väittää, että jos olet jo lähtökohtaisesti hieman älyttömän puhelimen kannalle kallistunut, niin tulet olemaan tyytyväinen muutoksiin. Koska saat jotain laadukkaampaa ja kestävämpää tilalle.

Kiitos pitkistä, pohdiskelevista vastauksista!

Kun nyt tätä asiaa mietin, huomaan että olen hyvin turvallisuushakuinen ihminen ja siksi se teoreettinen mahdollisuus tarkistaa sijaintinsa netistä kun hortoilen metsässä tuntuu tärkeältä. Tämähän on pelkkää valheellista turvallisuudentunnetta, jokainen tietää että oikeasti metsässä ei pidä koskaan luottaa älylaitteisiin kun kenttää ei välttämättä ole.

Luulen, että älypuhelin ja some luo illuusion joukkoon kuulumisesta ja yhteydestä muihin ihmisiin. Minä olen aina ollut ulkopuolinen ja vastustin älypuhelintakin viimeiseen saakka (nykyinen on ensimmäiseni ja kohta 3 v vanha). Olin tosiaan pakotettu ottamaan älypuhelimen, koska vanhat vanhempani haluavat viestiä WA:n kautta. Toisaalta koko WA on jonkilaista epäviestintää, kaikki laittaa vaan omia kuviaan. Välillä tuntuu että koko maailma hukkuu turhanaikaisiin kuviin.

-ap-

No nyt on asiallinen ketju! Itse luovuin älypuhelimettomasta elämästä muutama kuukausi sitten, kun joka suunnasta painostettiin "eikö sulla ole wotsäppiä?" whaat whaat, pankki kiristi ottamaan tunnuslukusovellusta käyttöön jne.

Lopputuloksena olen hermostuneempi, ärtyneempi ja kaikin puolin hankalampi ihminen kuin aiemmin.

Jos on tietokone ja siinä netti, voi ottaa Skypen ja olla yhteydessä toisiin Skypen kautta. Tietysti toisella osapuolellakin pitää Skype olla käytössään. Puhelinta ei tuohon tarvita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinteä kk lasku 19,90 rajaton netti ja puhelut, ei oo kallista

240 euroa vuodessa kankkulan kaivoon. Kun kotona on kumminkin netti käytössä.

Minä olin se ihminen, jolla ei pitkään ollut edes nettiä kotona, kun tuntui että töissä sai nettailla tarpeekseen. Jossain vaiheessa minulla ei ollut edes telkkaria, kun se vei niin paljon tilaa ja oli ruma ja lukeminen on kumminkin kivempaa. Tarkemmin ajateltuna ei minulla ole telkkaria nytkään, pöytäkoneessa on iso näyttö.

-ap-

Vähennät veroista ne kännykkäkulut.

Nyt kun asia keriytyy auki mielessäni, alan ymmärtää että pelkään ensisijaisesti sitä, että menetän sen vähän yhteyden ihmisiin, mikä minulla on. Ihan älytöntä. Näen esim. vanhempiani ja sisaruksiani säännöllisesti, joten vaikka ei koskaan soiteltaisi (inhoan sitä) ei se yhteys mihinkään katkeaisi. Vain loputon merkityksetön kuvatulva loppuisi.

Kaipaan niin jotain Hercule Poirot -aikakautta, jolloin saattoi (samassa kaupungissa) sopia kirjeitse tapaamisen seuraavalle päivälle ja vaan todella tärkeät asiat soitettiin puhelimella. Nykyään tosin kirjeiden lähettäminenkin on niin kallista ettei siihen kannata ruveta.

Luulen, että tosiaan vaihdan liittymän hetimiten "tyhmäksi", ja kun nykyinen puhelin tulee elinikänsä päähän, vaihdan senkin "tyhmään". Huomaan nimittäin että tämä kohta kolme vuotta vanha puhelin alkaa osoittaa suunnitellun ikääntymisen merkkejä, näytönohjain alkaa reistailla.

-ap-

Älypuhelin. Tuo ihmiskunnan idiotismin huipentuma.

Vierailija kirjoitti:

No nyt on asiallinen ketju! Itse luovuin älypuhelimettomasta elämästä muutama kuukausi sitten, kun joka suunnasta painostettiin "eikö sulla ole wotsäppiä?" whaat whaat, pankki kiristi ottamaan tunnuslukusovellusta käyttöön jne.

Lopputuloksena olen hermostuneempi, ärtyneempi ja kaikin puolin hankalampi ihminen kuin aiemmin.

Minä olen myös hermostunut ja ärtynyt koko ajan ja vain kännykällä rauhoitun. Eli olen sitten vissiin huomaamattani tullut riippuvaiseksi tästä laitteesta. Melko kamalaa.