Lue keskustelun säännöt.
Mikä vaivaa pessimistisesti minuun suhtautuvaa sukulaisnaista?
05.10.2020 |
Ihmisestä on jäänyt aiemminkin outo, lannistettu olo. Olen yrittänyt järkeillä, mistä on kyse. Käymme tämän tädin luona vierailulla suht usein, lapset tykkäävät hänestä ja hän on yleisellä mittapuulla tosi ystävällinen, huomaavainen ja fiksukin. Miehenikään ei tunnista, mistä puhun. Pessimismi tulee usein sivulauseessa. Tässä koottuja esimerkkejä.
- "Sinähän et Jenna pysty tekemään töitäsi etätöinä. Kun lapset tulevat koulusta kotiin, niin he häiritsevät sinua koko ajan." Puolustauduin kertomalla, että selviän ihan hyvin, isommat jo teini-ikäisiä ja voivat tarvittaessa auttaa nuorimmaista läksyissä, eivätkä lapseni ole luonteeltaan mitään "häiriköitä". Täti jatkaa, etten voi selvitä ainakaan kovin hyvin, ja se näkyy työni tuloksissa. (Ei ole näkynyt koko korona-aikana.)
- Täti tarjoaa lapsille jäätelöt, niitä on riittävästi heille, aikuiset minä mukaan lukien eivät niitä ota ja siitä sovitaan ennen syömistä. Syömisen jälkeen täti toteaa puoli-ivallisesti, miten Jenna-parka jäi nyt ilman jäätelöä, Jennan elämä on kovaa kun joutuu katsomaan vierestä miten lapset syö. Wtf?
- Kuljetamme sovitusti tädin vanhan sohvakaluston kierrätysasemalla. Hän tulee voivottelemaan minulle, miten emme nyt pääse mieheni kanssa ravintolaan, kun tuli tämä tärkeä sohvakeikka. Hämmentyneenä vastaan, ettemme olleet puhuneet sellaisesta mitään. Hän jatkaa, miten surkeaa on, kun en pääse rentoutumaan puolison kanssa.
- Aloitin juoksuharrastuksen, lapset puhuivat siitä tädille. Täti on surullinen puolestani, kun minä en pysty sitoutumaan kuntosalilla käyntiin ja se jäsenyyskin on niin kallis. Että voi Jenna-raukkaa. :( En ole koskaan ollut kiinnostunut kuntosalilla käymisestä.
- Ylipäätään kaikki harrastukset. "Eihän sinulla Jenna ole aikaa harrastaa kun lapset vievät illat, oi voi, voi voi, aikuisella olisi niin tärkeää olla omaa aikaa." Minulla on siis useampi harrastus.
- Lähtiessä täti toteaa vielä säälinsekaisella, äidillisellä äänellä, että yritä Jenna nyt pärjätä. :(
Minulla jää tapaamisista olo, että kuka on tuo ihminen josta täti puhuu. Olenko se minä vai en, tuollaisena ressukkanako ihmiset minut näkevät? Tajusin, että olen alkanut epäillä itseäni ja kyvykkyyttäni, asia vaivaa monta päivää tapaamisen jälkeenkin. Luin narsismista ja muista mielenterveysongelmista, mutta tämä on niin hienovaraista, että sitä on vaikea määritellä. Täti saattaa olla minuakin kohtaan tosi rakkaudellinen, kunnes yhtäkkiä tulee taas pieni piikki. Piikit on naamioitu empatiaan, huoleen, johonkin outoon mutta hyvää tarkoittavaan verhoon. Jos puhuisin jollekin ulkopuoliselle, hän sanoisi että täti on vaan aidosti huolissaan jaksamisestasi ruuhkavuosina. En vain tiedä miksi hänen pitäisi olla noin kauhean huolissaan, eivätkä uhkakuvat pidä edes paikkaansa.
Kommentit (26)
Mulla on just tuota yhden sukulaiseni kanssa. Vaikka en valita, elämässäni on hänen mielestään aina jotain säälittävää. Hän kääntää hyväntuulisenkin sanomani negatiiviseksi ja etsii pessimistisen puolen kaikista asioista. Jotenkin koen sen alistamisena, tilanteeni on aina paljonpaljon pahempi kuin hänen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kunhan höpöttelee ja ilmaisee ystävällisyyttään sinua kohtaan tuolla tavalla.
Voi myös toivoa, että hänelle itselleen puhuttaisiin samaan tyyliin: voi voi kun sinulta nyt meni pakastimesta kaikki jäätelöt meidän lasten takia.
Vierailija kirjoitti:
Ei häntä mikään välttämättä vaivaa, hän voi olla aivan tyytyväinen itseensä ja käytökseensä. Miksi edes ajattelet, että häntä vaivaa jokin?
No ajattelen, ettei tuo ole ihan normaalia vuorovaikutusta, ja hänellä on jokin ongelma minun kanssani. Olisi miellyttävämpää vierailla siellä, kun ei tarvitsisi olla koko ajan varpaillaan. Mutta olet aivan oikeassa, että minuahan tässä vaivaa. Täti lienee täysin tyytyväinen itseensä ja kokee tekevänsä oikein.
Leila Koo kirjoitti:
Kunhan höpöttelee ja ilmaisee ystävällisyyttään sinua kohtaan tuolla tavalla.
Voi myös toivoa, että hänelle itselleen puhuttaisiin samaan tyyliin: voi voi kun sinulta nyt meni pakastimesta kaikki jäätelöt meidän lasten takia.
Tätäpä en tullut ajatelleeksi! Pitää varmaan kokeilla. Tämä voivottelevuus ja negatiivisuus olisi siis kokonainen elämäntapa, ja minultakin toivotaan vastaavaa käytöstä. Itselleni ihan vieras konsepti mässäillä kielteisyydellä, kiitos ajatuksesta! Ap.
Jos täti onkin oikeasti setä ja turvautuu turhautuneena passiivipessimismiin sinua kohtaan? Todellisuudessa hän käyttää hajoita ja hallitse periaatetta saadakseen rikottua teidän perheidyllin. Muut ovat tyytyväisiä eivätkä ymmärrä miksi et pidä suvun suosikkitädistä kuten kaikki muut. Sinulle tulee riidankylväjän maine.
Ovela täti !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa isosiskoltani. Aina pakko kääntää kaikki negatiivikseksi. Ihan jumalaton kusipää. Hymyilevällä naamalla saa toisen tuntemaan itsensä surkeaksi olennoksi. En ole hänen kanssaan enää missään tekemisissä, muu perhe saa kärsiä edelleen.
Toisesta korvasta sisään, toisesta ulos. Se on ainoa keino, jos haluat olla edelleen väleissä. Sinun ei kuitenkaan tarvitse ilmeisesti olla koko ajan hänen kanssaan tekemisissä, niin se voi toimia.
Mun täti on samanlainen.
Maalailee kaikkia ongelmia ja kauheuksia ja "säälii" todella hyvin elämässä pärjääviä ihmisiä kuten minua ja veljeäni. (Olemme kumpikin korkeasti koulutettuja ja hyvin tienaavia).
Täti nauttii salaa toisten vastoinkäymisistä, puhuu meille tuttavien vastoinkäymisistä mehustellen, ja vastaavasti maalailee varmasti muille kuvaa meistä jonain "kovan onnen lapsina".
En tajua, miksi hän toimii noin.
🇺🇦🇮🇱
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei häntä mikään välttämättä vaivaa, hän voi olla aivan tyytyväinen itseensä ja käytökseensä. Miksi edes ajattelet, että häntä vaivaa jokin?
No ajattelen, ettei tuo ole ihan normaalia vuorovaikutusta, ja hänellä on jokin ongelma minun kanssani. Olisi miellyttävämpää vierailla siellä, kun ei tarvitsisi olla koko ajan varpaillaan. Mutta olet aivan oikeassa, että minuahan tässä vaivaa. Täti lienee täysin tyytyväinen itseensä ja kokee tekevänsä oikein.
Ikäväähän tuollainen käytös kieltämättä on, en minäkään siitä pitäisi omalla kohdalla.
Joko tuo on vain hänen tapansa puhua eikä tajua itse miten omituiselta ja ärsyttävältä kuulostaa, tai sitten täti on pettynyt kun hankit lapsia ja on aina salaa toivonut susta jotain ihan muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa isosiskoltani. Aina pakko kääntää kaikki negatiivikseksi. Ihan jumalaton kusipää. Hymyilevällä naamalla saa toisen tuntemaan itsensä surkeaksi olennoksi. En ole hänen kanssaan enää missään tekemisissä, muu perhe saa kärsiä edelleen.
Toisesta korvasta sisään, toisesta ulos. Se on ainoa keino, jos haluat olla edelleen väleissä. Sinun ei kuitenkaan tarvitse ilmeisesti olla koko ajan hänen kanssaan tekemisissä, niin se voi toimia.
Hyvin kiteytetty tuo "hymyilevällä naamalla saa toisen tuntemaan itsensä surkeaksi olennoksi"! Minulla on ihan samat fiilikset.
Kiva vierailu tädin luona hän hemmottelee lapsia ja me autamme vastavuoroisesti häntä askareissa. Kaikki muut, paitsi minä, lähtevät iloisina ja rentoutuneina jatkamaan arkeaan. Minun ajatukseni harhailevat vielä työpäivänkin ajan siinä, olenko todella noin säälittävä ihmisraunio, kuin millaista täti minusta maalailee. Entä jos hän onkin oikeassa, mutta en itse tajua sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa isosiskoltani. Aina pakko kääntää kaikki negatiivikseksi. Ihan jumalaton kusipää. Hymyilevällä naamalla saa toisen tuntemaan itsensä surkeaksi olennoksi. En ole hänen kanssaan enää missään tekemisissä, muu perhe saa kärsiä edelleen.
Toisesta korvasta sisään, toisesta ulos. Se on ainoa keino, jos haluat olla edelleen väleissä. Sinun ei kuitenkaan tarvitse ilmeisesti olla koko ajan hänen kanssaan tekemisissä, niin se voi toimia.
Hyvin kiteytetty tuo "hymyilevällä naamalla saa toisen tuntemaan itsensä surkeaksi olennoksi"! Minulla on ihan samat fiilikset.
Kiva vierailu tädin luona hän hemmottelee lapsia ja me autamme vastavuoroisesti häntä askareissa. Kaikki muut, paitsi minä, lähtevät iloisina ja rentoutuneina jatkamaan arkeaan. Minun ajatukseni harhailevat vielä työpäivänkin ajan siinä, olenko todella noin säälittävä ihmisraunio, kuin millaista täti minusta maalailee. Entä jos hän onkin oikeassa, mutta en itse tajua sitä.
Muistuttaako hän millään muotoa sun äidiltä? Jos se tuleekin sitä kautta ympäri sinuun, se tunne vaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Leila Koo kirjoitti:
Kunhan höpöttelee ja ilmaisee ystävällisyyttään sinua kohtaan tuolla tavalla.
Voi myös toivoa, että hänelle itselleen puhuttaisiin samaan tyyliin: voi voi kun sinulta nyt meni pakastimesta kaikki jäätelöt meidän lasten takia.
Tätäpä en tullut ajatelleeksi! Pitää varmaan kokeilla. Tämä voivottelevuus ja negatiivisuus olisi siis kokonainen elämäntapa, ja minultakin toivotaan vastaavaa käytöstä. Itselleni ihan vieras konsepti mässäillä kielteisyydellä, kiitos ajatuksesta! Ap.
Täti noudattaa vain Raamatun kehotusta: tee toisille samoin kuin toivot itsellesi tehtävän. Otan tämän tahallani ihan kirjaimellisesti.
Jos joku esimerkiksi jatkuvasti toistaa puheessaan "hei kuule, Leila" alan tehdä hänelle samaa keskustelussa: "hei kuule, Hilkka".
Jos henkilö on fiksu, hän lopettaa - tai sitten nauttii oman nimensä jatkuvasta kuulemisesta. Yleensä eivät nauti :)
Luultavasti puhuu kaikille samalla tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yliherkkä ja ylianalysoiva, siis ap
Mitä ihmettä? Ei voi muuta kuin silmiä pyöritellä näille jutuille. Ei vissiin ole tädillä tarpeeksi oikeita ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä? Ei voi muuta kuin silmiä pyöritellä näille jutuille. Ei vissiin ole tädillä tarpeeksi oikeita ongelmia.
Tädillä nimenomaan on oikeita ongelmia. On vieraantunut omasta lapsestaan jolla päihdeongelmaa, hänen lapsenlapsensa ovat sijaiskodissa ym. Eli niitä ongelmia ja pohdittavaa piisaisi ihan omissakin asioissa, mutta hyökkii jostain syystä mun kimppuun. Näin koen asian. Ap.
Ja ap:hen menee kuin häkä. Tätiä varmaan ärsyttää tämä säikky pupu eli ap. Jutustelee niitä näitä ja jos huomaa, että ap säikkyy, jutustelee lisää.
En haluaisi olla ap:n kaveri, liian rasittavaa seuraa.
Ei häntä mikään välttämättä vaivaa, hän voi olla aivan tyytyväinen itseensä ja käytökseensä. Miksi edes ajattelet, että häntä vaivaa jokin?