Lue keskustelun säännöt.
Mikä vaivaa pessimistisesti minuun suhtautuvaa sukulaisnaista?
05.10.2020 |
Ihmisestä on jäänyt aiemminkin outo, lannistettu olo. Olen yrittänyt järkeillä, mistä on kyse. Käymme tämän tädin luona vierailulla suht usein, lapset tykkäävät hänestä ja hän on yleisellä mittapuulla tosi ystävällinen, huomaavainen ja fiksukin. Miehenikään ei tunnista, mistä puhun. Pessimismi tulee usein sivulauseessa. Tässä koottuja esimerkkejä.
- "Sinähän et Jenna pysty tekemään töitäsi etätöinä. Kun lapset tulevat koulusta kotiin, niin he häiritsevät sinua koko ajan." Puolustauduin kertomalla, että selviän ihan hyvin, isommat jo teini-ikäisiä ja voivat tarvittaessa auttaa nuorimmaista läksyissä, eivätkä lapseni ole luonteeltaan mitään "häiriköitä". Täti jatkaa, etten voi selvitä ainakaan kovin hyvin, ja se näkyy työni tuloksissa. (Ei ole näkynyt koko korona-aikana.)
- Täti tarjoaa lapsille jäätelöt, niitä on riittävästi heille, aikuiset minä mukaan lukien eivät niitä ota ja siitä sovitaan ennen syömistä. Syömisen jälkeen täti toteaa puoli-ivallisesti, miten Jenna-parka jäi nyt ilman jäätelöä, Jennan elämä on kovaa kun joutuu katsomaan vierestä miten lapset syö. Wtf?
- Kuljetamme sovitusti tädin vanhan sohvakaluston kierrätysasemalla. Hän tulee voivottelemaan minulle, miten emme nyt pääse mieheni kanssa ravintolaan, kun tuli tämä tärkeä sohvakeikka. Hämmentyneenä vastaan, ettemme olleet puhuneet sellaisesta mitään. Hän jatkaa, miten surkeaa on, kun en pääse rentoutumaan puolison kanssa.
- Aloitin juoksuharrastuksen, lapset puhuivat siitä tädille. Täti on surullinen puolestani, kun minä en pysty sitoutumaan kuntosalilla käyntiin ja se jäsenyyskin on niin kallis. Että voi Jenna-raukkaa. :( En ole koskaan ollut kiinnostunut kuntosalilla käymisestä.
- Ylipäätään kaikki harrastukset. "Eihän sinulla Jenna ole aikaa harrastaa kun lapset vievät illat, oi voi, voi voi, aikuisella olisi niin tärkeää olla omaa aikaa." Minulla on siis useampi harrastus.
- Lähtiessä täti toteaa vielä säälinsekaisella, äidillisellä äänellä, että yritä Jenna nyt pärjätä. :(
Minulla jää tapaamisista olo, että kuka on tuo ihminen josta täti puhuu. Olenko se minä vai en, tuollaisena ressukkanako ihmiset minut näkevät? Tajusin, että olen alkanut epäillä itseäni ja kyvykkyyttäni, asia vaivaa monta päivää tapaamisen jälkeenkin. Luin narsismista ja muista mielenterveysongelmista, mutta tämä on niin hienovaraista, että sitä on vaikea määritellä. Täti saattaa olla minuakin kohtaan tosi rakkaudellinen, kunnes yhtäkkiä tulee taas pieni piikki. Piikit on naamioitu empatiaan, huoleen, johonkin outoon mutta hyvää tarkoittavaan verhoon. Jos puhuisin jollekin ulkopuoliselle, hän sanoisi että täti on vaan aidosti huolissaan jaksamisestasi ruuhkavuosina. En vain tiedä miksi hänen pitäisi olla noin kauhean huolissaan, eivätkä uhkakuvat pidä edes paikkaansa.
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä? Ei voi muuta kuin silmiä pyöritellä näille jutuille. Ei vissiin ole tädillä tarpeeksi oikeita ongelmia.
Tädillä nimenomaan on oikeita ongelmia. On vieraantunut omasta lapsestaan jolla päihdeongelmaa, hänen lapsenlapsensa ovat sijaiskodissa ym. Eli niitä ongelmia ja pohdittavaa piisaisi ihan omissakin asioissa, mutta hyökkii jostain syystä mun kimppuun. Näin koen asian. Ap.
Siinähän se syy tulikin. Tätiä harmittaa kun hänen lapsensa on holtiton ja sulla taas on kiva perhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monet ihmiset ovat emotionaaliseltä älykkyydeltään ja sosiaalisilta taidoiltaan jääneet lapsen tasolle. Olen huomannut sen olevan todella yleistä minkä takia olen tietoisesti eristäytynyt ihmisistä ja tapaan vain niitä jotka ovat tasapainoisia ja järkeviä kuin empaattisiakin. Tätisi on yksi niistä ihmisistä jotka tietoisesti käyttävät tuollaista kieltä, hän kokee jotain sinua vastaan. Jos ihminen on emotionaalisesti normaalisti kehittynyt tai emotionaalisesti älykäs hän kyllä huomaa mitkä asiat sanottuna vahingoittavat toista. Itse pysyn pois tuollaisten läheltä, oli sitten sukua tai ei. Usein he myös vihastuvat eivätkä halua kuulla tai myöntää huonoa käytöstä vaikka asiallisesti sanoisit että tuntuu pahalta kun puhuvat sinulle pahasti. Tuo ei ole normaalin ihmisen käytöstä. Jos joku täällä sanoo että AP on liian herkkä, he kuuluvat samaan kastiin kuin muut emotionaalisesti vajavaiset :) Aika yleistä suomen kulttuurissa paljon näkee näitä kylmiä kovia ihmisiä jota muiden tunteet ei paina.
Noista kertomistasi esimerkeistä minulle tuli mieleen, että hän haluaa maalata elämästäsi ja suhtautumisestasi asioihin kielteisemmän. Ehkä se on ihan tietoista piikittelyä, eli olet myönteinen ihminen, ja häntä harmittaa se, joten hän haluaa maalata todellisuuden sellaiseksi, että muka olisit kielteinen sisimmässäsi ja sitten hän vain sanoo ääneen sen, mitä sinä muka ajattelet?
Tai sitten hän on vain vilpittömästi ihan pihalla. Tarkastelee itse asioita pessimistisesti ja olettaa, että muitakin koko ajan harmittaa jokin.
Tuo "kyllä äitiä nyt harmittaa, kun joutuu katselemaan vierestä jäätelönsyöntiä" tms. kuulostaa kyllä huumorilta. Siinäkin on vain tuo kielteinen näkökulma.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä? Ei voi muuta kuin silmiä pyöritellä näille jutuille. Ei vissiin ole tädillä tarpeeksi oikeita ongelmia.
Tädillä nimenomaan on oikeita ongelmia. On vieraantunut omasta lapsestaan jolla päihdeongelmaa, hänen lapsenlapsensa ovat sijaiskodissa ym. Eli niitä ongelmia ja pohdittavaa piisaisi ihan omissakin asioissa, mutta hyökkii jostain syystä mun kimppuun. Näin koen asian. Ap.
Siinähän se syy tulikin. Tätiä harmittaa kun hänen lapsensa on holtiton ja sulla taas on kiva perhe.
Ehkä täti purkaa omaa ahdistustaan puhumalla ap:lle. Ei väliä kuka keskustelu kumppani on.