Lukio loppui ja täydellinen erakoituminen alkoi.
Ei käy teini missään, ei lukioaikanakaan, mutta silloin edes siellä koulussa. Nyt vain kotona ellei päivittäistä n.1h lenkkeilyä lasketa, yksin tosin sekin.
Töitä ei ole myöskään. Tälläistäkö nuoren pitäisi jaksaa, kotona lorvimista ja eri laitteilla istumista, päivästä ja viikosta ja kuukaudesta toiseen.
Armeija kai alkaisi ensivuonna ja opiskelemaan haku siinä samalla, se alkaisi sitten 8/21.
Huolestuttaa 😩
Kommentit (9)
No valtio ei niitä kavereita järjestä; kaiken muunhan se jo järjestääkin, kuten hedelmättömyyshoitoja yms ei omin avuin lapsia haluaville tai työväenopiston pitsinnäpläyskurssit yms.
Avuttomuutta. Tosin ei kaikkien tarvitse olla laumasieluja, jotka eivät pärjää hetkeäkään yksin. Ne vasta hirveän rasittavia ovat. Omilla aivoillaan ajatteleva, henkisesti kypsä, pystyy kyllä muutaman vuoden olemaan vähilläkin kontakteilla. Laatua vaativat ihmiset eivät hyväksy ketä tahansa ystävikseen eivätkä kerjää seuraa. Sitä tulee, jos on tullakseen ihan normaalissa elämässä. Eihän nyt voi koronan takia edes mitään harrastaa.
Kirjat ja musiikki ovat parhaat ystävät.
No kai se meinaa johonkin opiskelemaan mennä? Hyvä lukea pääsykokeisiin nyt.
Nuori elää koronaikaa. Juuri noin kaikkien pitäisi elää, erakkoina ilman kontakteja ulkopuolisiin. Tätä kansa haluaa ja lapsesi näyttää vain esimerkkiä, jota sinunkin pitäisi seurata.
Eikö sillä jatko-opinto suunnitelmia? Valmistautumista pääsykokeisiin jos ei töitä löydy.
Laita nuori opiskelemaan jotakin nyt ennen armeijan alkua. Lukion opolta saa vinkkejä tarvittaessa. Nuori voi esim. käydä avoimen yliopiston kursseja, niin kertyy opintopisteitä jatkokoulutusta varten. Jos koulu ei maistu, laita hänet etsimään töitä.
Elämässä kannattaa ylläpitää rytmiä, ettei syrjäydy yhteiskunnasta kokonaan. Itse lähdin lukiosta ammattikouluun, kun sinne pääsi helposti ja iski korkeakoulujen kanssa hirveä valinnanvaikeus. Olisin muuten pitänyt välivuoden, mutta onneksi pääsin opiskelemaan mieluiselle alalle. :)
Ei kannata mennä armeijaan ilman opiskelupaikkaa ellei sitten aio jäädä sinne duuniin.
Miksi et puuttunut silloin jo lukioaikana? Silloin tilanteen olisi voinut vielä korjata. Voi se nytkin vielä korjata, ei hätää! Silloin se olisi ollut helpompaa. Nuoresi kokee nyt olevansa arvoton. Se, mitä nyt kannattaisi oikeasti tehdä niin olisi istua nuoren kanssa alas ja Puhua. Jos sitä ei ole koskaan tehty, kuten viesti antaa ilmi niin voi olla hieman vaivaantunutta alkuun. Mutta se on yksinkertaisesti sitä, että kysyt mitä kuuluu, mitä ajattelit tehdä ilman minkäänlaista syyllistämistä tai omien oikeiden arvojen tuputtamista. Sinun tehtäväsi vanhempana on tukea nuorta, missä tahansa.