Lue keskustelun säännöt.
Kohta siirryn jo vanhuuteen eikä tullut yhtäkään onnellista hetkeä elämässä
Kommentit (22)
Onnellisia hetkiä on myös vanhuudessa. Olen perinyt äitini positiivisen mielenlaadun, ja minulla on onnellisia hetkiä joka päivä. Vaikkapa aamukahvi ja sen kanssa hyvä voileipä, olen onnellinen. Kaunis ilma ulkona, upea kuutamo, taas tunnen onnenhetken. Ei ole Rahaa, omaisuutta eikä puolisoa, yksin elän pienessä lähiöluukussa, mutta onnea tunnen tästäkin omasta pesästäni. Elämä on niinku sen ottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äläpäs nyt liioittele. Olet kertonut, että toisen liittosi alku oli ihanaa aikaa ja samoin voit mainiosti jälkimmäisen raskauden aikana, olet myös sanonut (tivattuna) että nuorempi lapsesi on tehnyt sinut onnelliseksi. Siitä ei ole montaakaan päivää.
Näitä vanhuksia on nähty "voi luoja ota minut jo nyt"...
Vierailija kirjoitti:
Äläpäs nyt liioittele. Olet kertonut, että toisen liittosi alku oli ihanaa aikaa ja samoin voit mainiosti jälkimmäisen raskauden aikana, olet myös sanonut (tivattuna) että nuorempi lapsesi on tehnyt sinut onnelliseksi. Siitä ei ole montaakaan päivää.
Ei ole minun ketjuni tämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin halunnut yhden joulun, missä olisi joulukuusi ja ympärilläni onnellisia ihmisiä eikä lainkaan alkoholia.
Olisin halunnut kuulla, kun joku sanoo minä rakastan sinua.
Mutta ehkä se oli liikaa. Ehkä olin itse huono, kun halusin itselleni jotain.
Annoin joululahjoja. Olin tekemässä jouluruokaa muille.
Sanoin aina, kun välitin.
Rutistin silloin, kun toinen sitä tarvitsi.
Pyyhin kyyneleet ja toimitin pyyhkeen virkaa, kun sitä tarvittiin.
Kuuntelin, kun joku halusi puhua.
Keräsin lattialta särkyneitä ihmisiä ja liimasin palasia yhteen.
Kun näin, mitä toinen tarvitsi, tein sen hänen taustallaan eikä hän tiennyt.
Käänsin posken, kun isku kävi ja sitten toisen. En itkenyt, en valittanut.
Lainasin lukemattomat kerrat, kun tiesin etten saisi sitä takaisin.
Välitin aina muista, tuntemattomista ja tuntemistani.
Annoin kaiken enkä kadu mitään. Jos olisin edes yhden kädenpuristuksen saanut ennen kuin lähden...
Vierailija kirjoitti:
Äläpäs nyt liioittele. Olet kertonut, että toisen liittosi alku oli ihanaa aikaa ja samoin voit mainiosti jälkimmäisen raskauden aikana, olet myös sanonut (tivattuna) että nuorempi lapsesi on tehnyt sinut onnelliseksi. Siitä ei ole montaakaan päivää.
Nyt taidat luulla joksikin toiseksi? Jos minulla olisikin joku...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisin halunnut yhden joulun, missä olisi joulukuusi ja ympärilläni onnellisia ihmisiä eikä lainkaan alkoholia.
Olisin halunnut kuulla, kun joku sanoo minä rakastan sinua.
Mutta ehkä se oli liikaa. Ehkä olin itse huono, kun halusin itselleni jotain.
Annoin joululahjoja. Olin tekemässä jouluruokaa muille.
Sanoin aina, kun välitin.
Rutistin silloin, kun toinen sitä tarvitsi.
Pyyhin kyyneleet ja toimitin pyyhkeen virkaa, kun sitä tarvittiin.
Kuuntelin, kun joku halusi puhua.
Keräsin lattialta särkyneitä ihmisiä ja liimasin palasia yhteen.
Kun näin, mitä toinen tarvitsi, tein sen hänen taustallaan eikä hän tiennyt.
Käänsin posken, kun isku kävi ja sitten toisen. En itkenyt, en valittanut.
Lainasin lukemattomat kerrat, kun tiesin etten saisi sitä takaisin.
Välitin aina muista, tuntemattomista ja tuntemistani.
Annoin kaiken enkä kadu mitään. Jos olisin edes yhden kädenpuristuksen saanut ennen kuin lähden...
Voi rakas, anna itsellesi kunnon hali, ja kirjoita paperille Rakastan sinua omanimi. Itse pitää ensin rakastaa, sitten muutkin uskaltaa.
Vierailija kirjoitti:
Onnellisia hetkiä on myös vanhuudessa. Olen perinyt äitini positiivisen mielenlaadun, ja minulla on onnellisia hetkiä joka päivä. Vaikkapa aamukahvi ja sen kanssa hyvä voileipä, olen onnellinen. Kaunis ilma ulkona, upea kuutamo, taas tunnen onnenhetken. Ei ole Rahaa, omaisuutta eikä puolisoa, yksin elän pienessä lähiöluukussa, mutta onnea tunnen tästäkin omasta pesästäni. Elämä on niinku sen ottaa.
Lässyn lässyn. Voi Jeesus 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisin halunnut yhden joulun, missä olisi joulukuusi ja ympärilläni onnellisia ihmisiä eikä lainkaan alkoholia.
Olisin halunnut kuulla, kun joku sanoo minä rakastan sinua.
Mutta ehkä se oli liikaa. Ehkä olin itse huono, kun halusin itselleni jotain.
Annoin joululahjoja. Olin tekemässä jouluruokaa muille.
Sanoin aina, kun välitin.
Rutistin silloin, kun toinen sitä tarvitsi.
Pyyhin kyyneleet ja toimitin pyyhkeen virkaa, kun sitä tarvittiin.
Kuuntelin, kun joku halusi puhua.
Keräsin lattialta särkyneitä ihmisiä ja liimasin palasia yhteen.
Kun näin, mitä toinen tarvitsi, tein sen hänen taustallaan eikä hän tiennyt.
Käänsin posken, kun isku kävi ja sitten toisen. En itkenyt, en valittanut.
Lainasin lukemattomat kerrat, kun tiesin etten saisi sitä takaisin.
Välitin aina muista, tuntemattomista ja tuntemistani.
Annoin kaiken enkä kadu mitään. Jos olisin edes yhden kädenpuristuksen saanut ennen kuin lähden...
Minä olen sinä :( Tosin ikää vasta 33. Tuntuu että nyt on askel raskaampi, mutta vielä jaksan puristaa itsestäni jotain muille. Ne kuuluisat viimeiset mehut, luulisin.
Minä tulisin puristamaan kättäsi jo ihan siksi että kirjoitit tämän viestin. Tuli hetkeksi hieman vähemmän ypöyksinäinen olo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äläpäs nyt liioittele. Olet kertonut, että toisen liittosi alku oli ihanaa aikaa ja samoin voit mainiosti jälkimmäisen raskauden aikana, olet myös sanonut (tivattuna) että nuorempi lapsesi on tehnyt sinut onnelliseksi. Siitä ei ole montaakaan päivää.
Ei ollut mun ketjuni enkä mä ole vanha, vasta 47v ja eka raskauteni oli helppo, toka vaikea.
Ap. Minkälaiseksi kuvittelet onnelliset hetket. Minä olen ollut onnellisin ensin, kun sain oman pojan, sitten tytön. Mies on kaapannut kainaloon ja olen saanut heittäytyä hervottomasti rakastelemaan. Ystävien kanssa nauraminen. Lekotteleminen auringon paisteessa. Hiihtäminen kevättalven säteilevillä hangilla. Ihana koti. Paljon tilaa. Hulluinta on ettei yksikään luettelemistani asioista ole rahasta kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnellisia hetkiä on myös vanhuudessa. Olen perinyt äitini positiivisen mielenlaadun, ja minulla on onnellisia hetkiä joka päivä. Vaikkapa aamukahvi ja sen kanssa hyvä voileipä, olen onnellinen. Kaunis ilma ulkona, upea kuutamo, taas tunnen onnenhetken. Ei ole Rahaa, omaisuutta eikä puolisoa, yksin elän pienessä lähiöluukussa, mutta onnea tunnen tästäkin omasta pesästäni. Elämä on niinku sen ottaa.
Lässyn lässyn. Voi Jeesus 😂
Olen samanlainen ihminen kuin tuo jota pilkkaat eli koen joka päivä onnea tavallisessa arjessa lähiöluukussani. Ja kyllä sanoisin että jos joku väittää ettei ole koskaan kokenut onnea niin sitten määrittelee onnen jotenkin hankalasti juuri niiksi asioiksi joita ei ole saanut, ja päättää jättää huomiotta arjen pienet onnet.
Nyt on kyllä pateettista menoa. Onni rakennetaan omassa päässä, sitä ei voi ulkoistaa kenestäkään muusta riippuvaksi.
Sä olet saanut onnen toisia auttamalla. Etkö vain? Kenellekään et voi asettaa vaatimuksia oman onnesi suhteen, paitsi itsellesi.
Vierailija kirjoitti:
Ap. Minkälaiseksi kuvittelet onnelliset hetket. Minä olen ollut onnellisin ensin, kun sain oman pojan, sitten tytön. Mies on kaapannut kainaloon ja olen saanut heittäytyä hervottomasti rakastelemaan. Ystävien kanssa nauraminen. Lekotteleminen auringon paisteessa. Hiihtäminen kevättalven säteilevillä hangilla. Ihana koti. Paljon tilaa. Hulluinta on ettei yksikään luettelemistani asioista ole rahasta kiinni.
Aika samanlaiseksi näköjään kuin sinäkin :/ Ei ole rahasta kiinni, sen olen huomannut.
Vierailija kirjoitti:
Nyt on kyllä pateettista menoa. Onni rakennetaan omassa päässä, sitä ei voi ulkoistaa kenestäkään muusta riippuvaksi.
Kyllä minä sen voin myöntää. Minä en ole onnellinen yksin. Olisin kuinka hienossa talossa tahansa, tilillä kuinka paljon rahaa tahansa, vapaa tekemään mitä tahansa... Ei se ole mitään yksin. Olisin tarvinnut toisen ihmisen.
Vanhempien ikäluokassa on paljon sitä edellisten sukupolvien taakkaa. Vanhemmat teki vain töitä eikä tunteista puhuttu. Tuli näitä vaillejäämisen tunteita, jonka takia itse jäi onnen kerjäläiseksi, miellyttäjäksi. Nykyään nuorillekin opetetaan tunnetaitoja, maailma muuttuu vähitellen.
Voisit hyötyä al-anonista tai aal:sitä. Käy ryhmissä, huomaat ettet ole yksin.
https://www.google.com/url?sa=t&source=web&rct=j&url=https://www.aal.fi…
up