Haluaako teidän miehet viettää teidän kanssa aikaa? (muutenkin kuin tv.n äärellä??)
Tajusin tänään, että mies on äärettömän passiivinen minua kohtaan.
Minä ideoin, toteutan, suunnittelen. Hän tulee perässä tai sitten ei.
Hänen täytettyä pyöreitä vuosia, järjestin kivat juhlat muutamien lähimmäisten kanssa. Oli hyvillään ja nautti päivästä. Minun syntymäpäivät meni kaupan valmiskakulla, ei muuta.
Hän ei näe ns. "vaivaa" eteeni. kerran vuodessa ostaa jotain isoa/kallista. On alkanut ärsyttämään! Luuleeko, että rahalla saa "korvattua" huomioimattomuutensa. Sitten kohta onkin pihi kuin mikä! Joudun pyytämään rahaa, jos omani eivät riitä loppukuuhun (tienaan neljäkertaa vähemmän kuin mies, mutta nyt ei ole kyse rahasta, vaan käytöksestä, en tiedä, on niin ristiriitaista! Menee ääripäästä toiseen)
Jotenkin hänellä on pasiivis-aggressiivinen / vähättelevä asenne minua kohtaan...?
Jos ehdotan jotain, vastaus on "onko tuo nyt nin hyvä idea" / "sinäkö siihen pystyisit" tyyliin :(
Tein testin tänään, olin omissa oloissani koko päivän. Hän ei lähestynyt minua ollenkaan.
Minä kävin hänen luonaan muutamia kertoja, juttelu ei ottanut tulta. En ymmärtänyt heti mitä hän pyysi, alkoi tiuskia "etkö nyt tajua!"
Pahoitin mieleni, sanoin, olet aina niin negatiivinen ja puhut minulle rumasti, ei tunnu kivalle.
Hän siihen: enkä ole.
Lähdin pois. Kävin lenkillä itkussani, tätäkö loppuikä?
Ihansama mitä ehdotan: lenkille, saunaan, kaupalle, naapuriin vierailulle, pyöräilemään, elokuviin......jne-...
Vastaus on ei.
Työkavereiden kanssa käy joskus harrastamassa yms. Olen kateellinen (säälittävää!) heille, heidän saamastansa "huomiosta" mieheltäni. Silloin mies hymyilee, on positiivinen jne.
Minut näkee niin kääntää melkein selän ja vähättelee, ei ota kontaktia, kuin häpeäisi minua???
Mitähän ihmettä hänen päässä liikkuu?
Tätä on jo jatkunut useamman vuoden :(
Kommentit (41)
Olet miehellesi itsestäänselvyys. Kaikki ei ole sellaisia jotka tykkäsivät järjestellä juhlia tai tekemisiä, mutta tuo on tosi surullista ettei lähde mukaan sun ideoimiin juttuihin. Mitä jos alkaisit tehdä mukavia juttuja yksin tai kaverin kanssa etkä edes kysyisi miestä mukaan?
Ota puheeksi ihan kunnolla, ap. Kerro tämä kaikki miehellesi. Kuulostaa ikävältä. On tosi tärkeää, että kumpikin on onnellinen parisuhteessa ja kokee kunnioitusta ja arvostusta. Nyt vaikuttaa, että miehesi pitää sinua itsestäänselvyytenä. Älä hautaa pahaa oloasi, vaan näytä se miehelle. Kyse on teidän kahden välisestä parisuhteestanne, jossa kummankaan ei ole pakko olla.
Miksi olla vielä yhdessä, jos se on vain itkua ja hammasten kiristelyä.
Vuodesta toiseen?
Jännä miten naiset aina huomaavat tuon kun ovat ihastuneet johonkin uuteen. Tietenkin jotenkin se pettäminen pitää itselleen oikeuttaa..
Vierailija kirjoitti:
Olet miehellesi itsestäänselvyys. Kaikki ei ole sellaisia jotka tykkäsivät järjestellä juhlia tai tekemisiä, mutta tuo on tosi surullista ettei lähde mukaan sun ideoimiin juttuihin. Mitä jos alkaisit tehdä mukavia juttuja yksin tai kaverin kanssa etkä edes kysyisi miestä mukaan?
Niin taidan olla :(
Teen myös valtaosan kotitöistä. Mies noukkii rusinat pullasta.
Viihdyn aikapaljon kotona (me molemmat) joten aika yksinäiseksi tässä itsensä tuntee!
Kaverin kanssa käyn harrastamassa kerran viikkoon.
On valtava ikävä läheisyyttä, rakkautta, jota meillä joskus oli......
Sano ihan suoraan mitä olet havainnut. Ja että olisit vielä halukas korjaamaan tilanteen. Nimittäin jos tuo vielä jatkuu, sun kaikki tunteet häntä kohtaan kuolee lopulta.
Oletko lihonut?
Ei provo, ihan tosissaan kysyn. Selittäisi paljon.
Vierailija kirjoitti:
Ota puheeksi ihan kunnolla, ap. Kerro tämä kaikki miehellesi. Kuulostaa ikävältä. On tosi tärkeää, että kumpikin on onnellinen parisuhteessa ja kokee kunnioitusta ja arvostusta. Nyt vaikuttaa, että miehesi pitää sinua itsestäänselvyytenä. Älä hautaa pahaa oloasi, vaan näytä se miehelle. Kyse on teidän kahden välisestä parisuhteestanne, jossa kummankaan ei ole pakko olla.
Olen puhunut. Hän joko pyytää anteeksi, mutta mitään ei tapahdu.
Tai sitten kääntää kaiken minun syyksi: "mikäs SINUA vaivaa"?! Tai että "älä kokeile liikaa onneasi..."
Ja ei pysty mihinkään kommunikointiin. äärettömän raskasta!!
Alan jo epäillä, ettei hänellä ole kaikki ihan kohdillaan yläkerrassa...
ap
ps, en ole lihonut tai muuta, paremminkin henkisesti alistettu....
Ei tuosta osaa vielä sanoa juuta tai jaata, pitäisi nähdä kaikki lähemmin. Kuinka kauan olette olleet yhdessä? Kuinka vanhoja olette?
Meillä mieheni haluaa olla kanssani ja meillä on todella mukavaa yhdessä sekä tietenkin myös perheenä. Nukahdamme käsi kädessä ja kun heräämme, niin hakeudumme toistemme lähelle. Juttelemme paljon, arvostamme toisiamme ja olemme toistemme parhaimmat ystävät.
Aina näin ei ole ollut, vaan meillä oli noin viisi vuotta sitten hyvin räjähdysherkkää aikaa, jolloin eron käyntiin polkaisu oli allekirjoituksen päässä. Se herätti meidät ja teimme paljon muutoksia, jotta tilanne korjaantuisi. Kävimme juttelemassa myös ammattilaisen kanssa ja yksi isoin asia mihin teimme muutoksen, oli miehen työ. Mies oli töissään lähes burnoutin partaalla ja silloin koko elämä on yhtä selviytymistaistelua tai sitten piti tehdä jotain. Mies piti parin kuukauden vapaan, vaihtoi työpaikkaa ja meidän suhteelle ja perhe-elämälle alkoikin tulla tilaa, tutustuimme uudestaan ja huomasimme, että toinen ei ole itsestäänselvyys. Satsasimme läheisyyteen, kahdenkeskiseen aikaan ja ystävällisyyteen. Nyt meitä ei erota enää mikään. Olemme liki viisikymppisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota puheeksi ihan kunnolla, ap. Kerro tämä kaikki miehellesi. Kuulostaa ikävältä. On tosi tärkeää, että kumpikin on onnellinen parisuhteessa ja kokee kunnioitusta ja arvostusta. Nyt vaikuttaa, että miehesi pitää sinua itsestäänselvyytenä. Älä hautaa pahaa oloasi, vaan näytä se miehelle. Kyse on teidän kahden välisestä parisuhteestanne, jossa kummankaan ei ole pakko olla.
Olen puhunut. Hän joko pyytää anteeksi, mutta mitään ei tapahdu.
Tai sitten kääntää kaiken minun syyksi: "mikäs SINUA vaivaa"?! Tai että "älä kokeile liikaa onneasi..."
Ja ei pysty mihinkään kommunikointiin. äärettömän raskasta!!
Alan jo epäillä, ettei hänellä ole kaikki ihan kohdillaan yläkerrassa...
ap
ps, en ole lihonut tai muuta, paremminkin henkisesti alistettu....
Nyt kyllä tuntuu siltä, että sinä olet se hankala nalkuttaja, vetistelijä ja syyttelijä.
Vai osaatko kirjoittaa miehestäsi mitään mukavaa, kohteliasta ja reilua?
Haluaa. Meillä ei edes ole televisiota.
Tietokoneelta voi katsoa tv-uutiset ja muuta, jos kiinnostaa. Harvoin kiinnostaa.
Mieheni huomioi ja ehdottaa kyllä tekemisiä. Ulkoillaan, käydään syömässä, kaupassa, harrastuksissa yhdessä, tehdään ruokaa, tavataan ystäviä, istutaan iltaa, viihdymme toistemme seurassa mielettömän hyvin vielä 10 vuoden jälkeenkin. Todellakin oikea puoliso tuli valittua!
Kiitos ap ❤
Sanoitit täsmällisesti sanasta sanaan oman tilanteeni.
Puhua olen yrittänyt, on kuulemma nalkuttamista. En todella tiedä mitä pitäisi tehdä. Miksi pitäisi erota miehestä jota rakastan? Onko pakko erota koska hän ei välitä puupennin vertaa minusta? En voi muuttaa aikuista miestä. Kuinka saan hänet ymmärtämään? Onko turhaa enää edes yrittää?
Vierailija kirjoitti:
Mieheni huomioi ja ehdottaa kyllä tekemisiä. Ulkoillaan, käydään syömässä, kaupassa, harrastuksissa yhdessä, tehdään ruokaa, tavataan ystäviä, istutaan iltaa, viihdymme toistemme seurassa mielettömän hyvin vielä 10 vuoden jälkeenkin. Todellakin oikea puoliso tuli valittua!
Kivat sulle. Oliko pakko tulla vääntämään veistä haavassa? Nyt tuntuu susta varmaan tosi hyvälle. Onnittelut.
Luepa kirja Rakkauden viisi kieltä (5 languages of love).
https://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/ajankohtaista/?x217700=5205681
Luultavasti saat miehen kuuntelemaan paremmin, jos et aloita lauseita sanalla sinä: "Sinä et koskaan..." "Miksi sinä aina..."
Kokeile aloittaa sanalla minä: "Minua harmittaa..." "Minä tunnen itseni yksinäiseksi"
Ja kerro ihan suoraan mitä toivoisit sen sijaan että kerrot mitä hän tekee väärin.
Esimerkiksi: "Haluaisin viettää kerran viikossa kahdenkeskistä laatuaikaa" eikä "Mikset sinä koskaan halua tehdä mitään yhdessä?"
Kokemuksesta tiedän että syyttelemällä toinen vetäytyy vain enemmän kuoreensa.
Vierailija kirjoitti:
Ei tuosta osaa vielä sanoa juuta tai jaata, pitäisi nähdä kaikki lähemmin. Kuinka kauan olette olleet yhdessä? Kuinka vanhoja olette?
Meillä mieheni haluaa olla kanssani ja meillä on todella mukavaa yhdessä sekä tietenkin myös perheenä. Nukahdamme käsi kädessä ja kun heräämme, niin hakeudumme toistemme lähelle. Juttelemme paljon, arvostamme toisiamme ja olemme toistemme parhaimmat ystävät.
Aina näin ei ole ollut, vaan meillä oli noin viisi vuotta sitten hyvin räjähdysherkkää aikaa, jolloin eron käyntiin polkaisu oli allekirjoituksen päässä. Se herätti meidät ja teimme paljon muutoksia, jotta tilanne korjaantuisi. Kävimme juttelemassa myös ammattilaisen kanssa ja yksi isoin asia mihin teimme muutoksen, oli miehen työ. Mies oli töissään lähes burnoutin partaalla ja silloin koko elämä on yhtä selviytymistaistelua tai sitten piti tehdä jotain. Mies piti parin kuukauden vapaan, vaihtoi työpaikkaa ja meidän suhteelle ja perhe-elämälle alkoikin tulla tilaa, tutustuimme uudestaan ja huomasimme, että toinen ei ole itsestäänselvyys. Satsasimme läheisyyteen, kahdenkeskiseen aikaan ja ystävällisyyteen. Nyt meitä ei erota enää mikään. Olemme liki viisikymppisiä.
Näin toimii vastuullinen mies joka ei sysää ongelmiaan muille vaan haluaa selvittää ne ennen kaikkea itselle.
Kiitos että jaoit tämän ja valat uskoa.
On olemassa miehiä jotka haluavat elää vaimojensa kanssa oikeasti yhdessä.
Ex ei halunnut enää yhteen muuttamisen jälkeen. Olimme yhdessä 20 vuotta. Olin oikeastaan aina yksin. Koskaan ei käyty loma reissussa tai tehty mitään yhdessä. Yksinkertaisesti ex vain kieltäytyi kaikesta.
Nyt toinen suhde. Yhdessä ei asuta eikä yhteen muuteta, jotta ainakin yhdessä ollaan, kun tavataan. Reissuja on tehty useitakin yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni huomioi ja ehdottaa kyllä tekemisiä. Ulkoillaan, käydään syömässä, kaupassa, harrastuksissa yhdessä, tehdään ruokaa, tavataan ystäviä, istutaan iltaa, viihdymme toistemme seurassa mielettömän hyvin vielä 10 vuoden jälkeenkin. Todellakin oikea puoliso tuli valittua!
Kivat sulle. Oliko pakko tulla vääntämään veistä haavassa? Nyt tuntuu susta varmaan tosi hyvälle. Onnittelut.
Ohis, en ole tuo vastaaja, mutta mitäs kysyit. Olisit ap kirjoittanut aloituksesi toisella tavoin.
Sinulle ap varmaan kaikkien muiden pariskuntien onni on sinulta pois. Jos sinulla on ikävää, niin muillakin pitäisi olla ikävää.
Olet ap puolet parisuhteestasi ja jos parisuhde ei sinun mielestäsi toimi tai mies ei arvosta sinua, niin voit ihan itse lähteä parisuhteesta. Ihan itse. Miestä ei tarvitse syyttää ollenkaan, vaan sinä päätät mitä teet. Jos jäät suhteeseen, niin se on sinun valinta ja silloin joko tyydyt tai alat todella tekemään töitä muutoksen eteen. Ota ap edes joskus vastuu omasta onnestasi, ole aikuinen ap.
Tämmösiä on valtaosa; tärkein on "minä ite." Ei huomioida, ei kehuta. Sitten ihmetellään kun seksi ei naisille maistu, mutta ei-suomalaiset miehet sitäkin paremmin.