Haluaako teidän miehet viettää teidän kanssa aikaa? (muutenkin kuin tv.n äärellä??)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni huomioi ja ehdottaa kyllä tekemisiä. Ulkoillaan, käydään syömässä, kaupassa, harrastuksissa yhdessä, tehdään ruokaa, tavataan ystäviä, istutaan iltaa, viihdymme toistemme seurassa mielettömän hyvin vielä 10 vuoden jälkeenkin. Todellakin oikea puoliso tuli valittua!

Kivat sulle. Oliko pakko tulla vääntämään veistä haavassa? Nyt tuntuu susta varmaan tosi hyvälle. Onnittelut.

Ohis, en ole tuo vastaaja, mutta mitäs kysyit. Olisit ap kirjoittanut aloituksesi toisella tavoin.

Sinulle ap varmaan kaikkien muiden pariskuntien onni on sinulta pois. Jos sinulla on ikävää, niin muillakin pitäisi olla ikävää.

Olet ap puolet parisuhteestasi ja jos parisuhde ei sinun mielestäsi toimi tai mies ei arvosta sinua, niin voit ihan itse lähteä parisuhteesta. Ihan itse. Miestä ei tarvitse syyttää ollenkaan, vaan sinä päätät mitä teet. Jos jäät suhteeseen, niin se on sinun valinta ja silloin joko tyydyt tai alat todella tekemään töitä muutoksen eteen. Ota ap edes joskus vastuu omasta onnestasi, ole aikuinen ap.

15 kirjoittaja ei ollut ap vaan minä.

Aikamoisesti syyllistit apn.

"Ottaa vastuu omasta parisuhteesta" eli mielestäsi ero on ainut ratkaisu.

Mitä turhia enää yrittää ratkoa koska vika on on apn ja hänen kypsymättömyytensä parisuhteen vaatimuksiin.

-ohiksen ohiksen ohis

Hohhoijaa... Ymmärrän oikein hyvin, että teillä on ongelmia parisuhteissanne. Olette kettumaisia tyyppejä, prinsessaharhoissa eläviä lapsen tasolle jääneitä hankalia ihmisiä, jotka odottavat, että heitä palvellaan ja itse ei tarvitsisi kantaa vastuuta mistään. Teidän mielestä pitäisi riittää, että olette olemassa ja miehen pitäisi olla siitä lopun ikänsä onnellinen ja tyytyväinen. Aikuistukaa. Ero on odellinen vaihtoehto, jos parisuhteessa on onneton, on ollut jo vuosia.

Kuvailit valitettavasti juuri mieheni! Hän elää kuvitelmissaan, että kaikki on hyvin, eikä hänen tarvitse rouvaa enää miellyttää mitenkään :(

Olen ollut tukena, hoivannut hänen sairastuttuaan, olen jopa sellainen kanaemo että viikkaan herran pyykit siististi kaappiin, koskaan ei tarvitse itsensä mitään kotona tehdä!

Siitä onkin sitten hyvä syyllistää, itsehän teen hyvyyttäni, haluan aidosti olla huomioiva mukava puoliso!

Hänen sairastellessa en ole hetkeäkään miettinyt omaa jaksamistani, olen tuntikausia ollut päivystyksessä mukana ja toiminut kuskina jne. Kun itse sairastuin, sain mennä taksilla, olihan hänellä hyvä syy, ettei päässyt mukaan.

Niinhän se nykymaailma pyörii: empaattiset ihmiset kulutetaan loppuun ja kaupan päälle syyllistetään.

Mieluummin olen kiltti. Ei se silti tarkoita, ettenkö saisi toivoa ja pyytää itsellenikin.

Että Hohhoijaa, minulla onkin kasvamista vielä tässä naiviudessani, kun kuvittelen että kaikki ihmiset kykenee olemaan mukavia, tasapuolisia ja empaattisia....

Mukava kuulla, että toimiviakin suhteita on. Ehkäpä saan siitä voimaa ja tekoa myös itselleni. Jos olisikin olemassa joku, jonka kanssa voisin olla onnellinen?

Enkä ole hankala ihminen (en tiedä tarkoittiko kommentti minua?), kenenkään muun kanssa ei ole ristiriitaa ollut, kuin oman puolisoni. Johtuukohan kaikki hänen sairastumisesta? Siitä tämä paheni.

ap