Haluaako teidän miehet viettää teidän kanssa aikaa? (muutenkin kuin tv.n äärellä??)

Vierailija kirjoitti:

Luultavasti saat miehen kuuntelemaan paremmin, jos et aloita lauseita sanalla sinä: "Sinä et koskaan..." "Miksi sinä aina..."

Kokeile aloittaa sanalla minä: "Minua harmittaa..." "Minä tunnen itseni yksinäiseksi"

Ja kerro ihan suoraan mitä toivoisit sen sijaan että kerrot mitä hän tekee väärin.

Esimerkiksi: "Haluaisin viettää kerran viikossa kahdenkeskistä laatuaikaa" eikä "Mikset sinä koskaan halua tehdä mitään yhdessä?"

Kokemuksesta tiedän että syyttelemällä toinen vetäytyy vain enemmän kuoreensa.

Ja tiedät etten ole tätä yrittänyt koska ... ...

Yritetty on tuokin. Ei vastakaikua.

-ohis

Sinä olet vahvajaitsenäinen nainen kuka ei tarvitsemiestä mihinkään! Lopeta tuostereotypioiden uusintaminen heti, ettänainenko tarvitsisi jotain tunnehöppää!

Vierailija kirjoitti:

Luultavasti saat miehen kuuntelemaan paremmin, jos et aloita lauseita sanalla sinä: "Sinä et koskaan..." "Miksi sinä aina..."

Kokeile aloittaa sanalla minä: "Minua harmittaa..." "Minä tunnen itseni yksinäiseksi"

Ja kerro ihan suoraan mitä toivoisit sen sijaan että kerrot mitä hän tekee väärin.

Esimerkiksi: "Haluaisin viettää kerran viikossa kahdenkeskistä laatuaikaa" eikä "Mikset sinä koskaan halua tehdä mitään yhdessä?"

Kokemuksesta tiedän että syyttelemällä toinen vetäytyy vain enemmän kuoreensa.

Minä yritin tuota. Vastaukseksi sain vain tiuskaisun "minäminäminä eikä kukaan muu" että harmitta etten tuolloin häntä jättänyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni huomioi ja ehdottaa kyllä tekemisiä. Ulkoillaan, käydään syömässä, kaupassa, harrastuksissa yhdessä, tehdään ruokaa, tavataan ystäviä, istutaan iltaa, viihdymme toistemme seurassa mielettömän hyvin vielä 10 vuoden jälkeenkin. Todellakin oikea puoliso tuli valittua!

Kivat sulle. Oliko pakko tulla vääntämään veistä haavassa? Nyt tuntuu susta varmaan tosi hyvälle. Onnittelut.

Ohis, en ole tuo vastaaja, mutta mitäs kysyit. Olisit ap kirjoittanut aloituksesi toisella tavoin.

Sinulle ap varmaan kaikkien muiden pariskuntien onni on sinulta pois. Jos sinulla on ikävää, niin muillakin pitäisi olla ikävää.

Olet ap puolet parisuhteestasi ja jos parisuhde ei sinun mielestäsi toimi tai mies ei arvosta sinua, niin voit ihan itse lähteä parisuhteesta. Ihan itse. Miestä ei tarvitse syyttää ollenkaan, vaan sinä päätät mitä teet. Jos jäät suhteeseen, niin se on sinun valinta ja silloin joko tyydyt tai alat todella tekemään töitä muutoksen eteen. Ota ap edes joskus vastuu omasta onnestasi, ole aikuinen ap.

15 kirjoittaja ei ollut ap vaan minä.

Aikamoisesti syyllistit apn.

"Ottaa vastuu omasta parisuhteesta" eli mielestäsi ero on ainut ratkaisu.

Mitä turhia enää yrittää ratkoa koska vika on on apn ja hänen kypsymättömyytensä parisuhteen vaatimuksiin.

-ohiksen ohiksen ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni huomioi ja ehdottaa kyllä tekemisiä. Ulkoillaan, käydään syömässä, kaupassa, harrastuksissa yhdessä, tehdään ruokaa, tavataan ystäviä, istutaan iltaa, viihdymme toistemme seurassa mielettömän hyvin vielä 10 vuoden jälkeenkin. Todellakin oikea puoliso tuli valittua!

Kivat sulle. Oliko pakko tulla vääntämään veistä haavassa? Nyt tuntuu susta varmaan tosi hyvälle. Onnittelut.

Miksi kysyit asiaa otsikossa, jos et kerran haluakaan kuulla vastausta?

eri

Vierailija kirjoitti:

Luultavasti saat miehen kuuntelemaan paremmin, jos et aloita lauseita sanalla sinä: "Sinä et koskaan..." "Miksi sinä aina..."

Kokeile aloittaa sanalla minä: "Minua harmittaa..." "Minä tunnen itseni yksinäiseksi"

Ja kerro ihan suoraan mitä toivoisit sen sijaan että kerrot mitä hän tekee väärin.

Esimerkiksi: "Haluaisin viettää kerran viikossa kahdenkeskistä laatuaikaa" eikä "Mikset sinä koskaan halua tehdä mitään yhdessä?"

Kokemuksesta tiedän että syyttelemällä toinen vetäytyy vain enemmän kuoreensa.

Usein se on juuri tuo kommunikointitapa, jossa menee vikaan. Minkälainen suhde on ollut ennen nykyistä aikaa? Mitä eroa sillä oli nykyiseen? Mitä tapahtui, kun suhde alkoi viilenemään?

Olen tosi huono sietämään huonoa kohtelua ja kun mittani tulee täyteen, niin en valitettavasti mieti enää kovin tarkoin sanojani, vaan annan tulla kaiken. Silloin muutos on ainoa asia minkä hyväksyn ja koska olen miettinyt asioita, niin minulla on aika selkeät sävelet mitä ja miten asioiden tulee muuttua. Tiedän myös miten mies yleensä reagoi asioihin ja olen jo valmiiksi miettinyt kaikki faktat, jolla kumoan väärät asiat. Kannattaa siis ap varautua taisteluun huolella ja kirjoittaa vaikka paperille epäkohdat, joita haluat muuttaa. Et muuten muista niitä enää riidellessänne ja sinulla jää hampaankoloon asioita. Ole reilu, mutta muista itsesi. Älä sano kuitenkaan rumasti ja mene henkilökohtaisuuksiin, vaan tiastelet mielummin asioiden kautta.

Riita ei välttämättä ratkea heti, mutta voitte sopia, että molemmat miettivät asiaa ja jatkatte sitä sen jälkeen. Silloin se ei ole enää riita, vaan keskustelu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni huomioi ja ehdottaa kyllä tekemisiä. Ulkoillaan, käydään syömässä, kaupassa, harrastuksissa yhdessä, tehdään ruokaa, tavataan ystäviä, istutaan iltaa, viihdymme toistemme seurassa mielettömän hyvin vielä 10 vuoden jälkeenkin. Todellakin oikea puoliso tuli valittua!

Kivat sulle. Oliko pakko tulla vääntämään veistä haavassa? Nyt tuntuu susta varmaan tosi hyvälle. Onnittelut.

Miksi kysyit asiaa otsikossa, jos et kerran haluakaan kuulla vastausta?

eri

Empatia.

Jos ap kirjoittaa vaikeasta parisuhteesta jossa hän kokee olevansa yksinäinen, ei siihen kuulu mennä hehkuttamaan omaa pariduhdettaan.

Otsikon kysymys on tärppi niille, joilla on samanlainen tilanne. Ei kutsu tulla kertomaan, että hyvin menee, oma vikas jos sulla ei.

- ties kuinka mones ohis tässä ketjussa

Vierailija kirjoitti:

Luultavasti saat miehen kuuntelemaan paremmin, jos et aloita lauseita sanalla sinä: "Sinä et koskaan..." "Miksi sinä aina..."

Kokeile aloittaa sanalla minä: "Minua harmittaa..." "Minä tunnen itseni yksinäiseksi"

Ja kerro ihan suoraan mitä toivoisit sen sijaan että kerrot mitä hän tekee väärin.

Esimerkiksi: "Haluaisin viettää kerran viikossa kahdenkeskistä laatuaikaa" eikä "Mikset sinä koskaan halua tehdä mitään yhdessä?"

Kokemuksesta tiedän että syyttelemällä toinen vetäytyy vain enemmän kuoreensa.

Olen kokeillut: "Minusta tuntuu.../ Minä tahtoisin..."

Hän suuttuu. "sinä, sinä!!" Se on ihan sama mitä teen, hänen reaktio on negatiivinen. Ei ole tyytyväinen itseensä, prukaa sen minuun.

Mietin eroa.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni huomioi ja ehdottaa kyllä tekemisiä. Ulkoillaan, käydään syömässä, kaupassa, harrastuksissa yhdessä, tehdään ruokaa, tavataan ystäviä, istutaan iltaa, viihdymme toistemme seurassa mielettömän hyvin vielä 10 vuoden jälkeenkin. Todellakin oikea puoliso tuli valittua!

Kivat sulle. Oliko pakko tulla vääntämään veistä haavassa? Nyt tuntuu susta varmaan tosi hyvälle. Onnittelut.

Ohis, en ole tuo vastaaja, mutta mitäs kysyit. Olisit ap kirjoittanut aloituksesi toisella tavoin.

Sinulle ap varmaan kaikkien muiden pariskuntien onni on sinulta pois. Jos sinulla on ikävää, niin muillakin pitäisi olla ikävää.

Olet ap puolet parisuhteestasi ja jos parisuhde ei sinun mielestäsi toimi tai mies ei arvosta sinua, niin voit ihan itse lähteä parisuhteesta. Ihan itse. Miestä ei tarvitse syyttää ollenkaan, vaan sinä päätät mitä teet. Jos jäät suhteeseen, niin se on sinun valinta ja silloin joko tyydyt tai alat todella tekemään töitä muutoksen eteen. Ota ap edes joskus vastuu omasta onnestasi, ole aikuinen ap.

15 kirjoittaja ei ollut ap vaan minä.

Aikamoisesti syyllistit apn.

"Ottaa vastuu omasta parisuhteesta" eli mielestäsi ero on ainut ratkaisu.

Mitä turhia enää yrittää ratkoa koska vika on on apn ja hänen kypsymättömyytensä parisuhteen vaatimuksiin.

-ohiksen ohiksen ohis

Hohhoijaa... Ymmärrän oikein hyvin, että teillä on ongelmia parisuhteissanne. Olette kettumaisia tyyppejä, prinsessaharhoissa eläviä lapsen tasolle jääneitä hankalia ihmisiä, jotka odottavat, että heitä palvellaan ja itse ei tarvitsisi kantaa vastuuta mistään. Teidän mielestä pitäisi riittää, että olette olemassa ja miehen pitäisi olla siitä lopun ikänsä onnellinen ja tyytyväinen. Aikuistukaa. Ero on odellinen vaihtoehto, jos parisuhteessa on onneton, on ollut jo vuosia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni huomioi ja ehdottaa kyllä tekemisiä. Ulkoillaan, käydään syömässä, kaupassa, harrastuksissa yhdessä, tehdään ruokaa, tavataan ystäviä, istutaan iltaa, viihdymme toistemme seurassa mielettömän hyvin vielä 10 vuoden jälkeenkin. Todellakin oikea puoliso tuli valittua!

Kivat sulle. Oliko pakko tulla vääntämään veistä haavassa? Nyt tuntuu susta varmaan tosi hyvälle. Onnittelut.

Miksi kysyit asiaa otsikossa, jos et kerran haluakaan kuulla vastausta?

eri

Empatia.

Jos ap kirjoittaa vaikeasta parisuhteesta jossa hän kokee olevansa yksinäinen, ei siihen kuulu mennä hehkuttamaan omaa pariduhdettaan.

Otsikon kysymys on tärppi niille, joilla on samanlainen tilanne. Ei kutsu tulla kertomaan, että hyvin menee, oma vikas jos sulla ei.

- ties kuinka mones ohis tässä ketjussa

Sama ongelma joka ketjussa, samat tyypit tulee kehumaan miten hyvin heillä menee ja muiden oma vika jos puoliso on ilkeä, koronarajoitukset haittaa elämää, koira kuoli, lapsella on syöpä ja oikeastaan ihan mitä tahansa.

No en kattelis tuommoista. Mutta oonkin suorapuheinen, ja jos kumppanin käytöksessä jokin häiritsee, sanon sen. En kyllä jaksais mitään mieslasta, joka ei pysty keskustelemaan ja pitämään huolta parisuhteeseen.

Joko siedät tai sitten otat aiheen oikeasti keskusteluun. Mitä sitten, että hän suuttuu että "sinäsinä", anna mouhota ja jatka keskutelua. Olkoon negatiivinen, mutta pakottaisin kuuntelemaan. En antaisi tollaisen jatkua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni huomioi ja ehdottaa kyllä tekemisiä. Ulkoillaan, käydään syömässä, kaupassa, harrastuksissa yhdessä, tehdään ruokaa, tavataan ystäviä, istutaan iltaa, viihdymme toistemme seurassa mielettömän hyvin vielä 10 vuoden jälkeenkin. Todellakin oikea puoliso tuli valittua!

Kivat sulle. Oliko pakko tulla vääntämään veistä haavassa? Nyt tuntuu susta varmaan tosi hyvälle. Onnittelut.

Miksi kysyit asiaa otsikossa, jos et kerran haluakaan kuulla vastausta?

eri

Empatia.

Jos ap kirjoittaa vaikeasta parisuhteesta jossa hän kokee olevansa yksinäinen, ei siihen kuulu mennä hehkuttamaan omaa pariduhdettaan.

Otsikon kysymys on tärppi niille, joilla on samanlainen tilanne. Ei kutsu tulla kertomaan, että hyvin menee, oma vikas jos sulla ei.

- ties kuinka mones ohis tässä ketjussa

Mussutimussun. Ap ei ole millään tavoin empaattisen kuuloinen itsekään, joten miten hän voisi vaatia sellaista muilta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luultavasti saat miehen kuuntelemaan paremmin, jos et aloita lauseita sanalla sinä: "Sinä et koskaan..." "Miksi sinä aina..."

Kokeile aloittaa sanalla minä: "Minua harmittaa..." "Minä tunnen itseni yksinäiseksi"

Ja kerro ihan suoraan mitä toivoisit sen sijaan että kerrot mitä hän tekee väärin.

Esimerkiksi: "Haluaisin viettää kerran viikossa kahdenkeskistä laatuaikaa" eikä "Mikset sinä koskaan halua tehdä mitään yhdessä?"

Kokemuksesta tiedän että syyttelemällä toinen vetäytyy vain enemmän kuoreensa.

Olen kokeillut: "Minusta tuntuu.../ Minä tahtoisin..."

Hän suuttuu. "sinä, sinä!!" Se on ihan sama mitä teen, hänen reaktio on negatiivinen. Ei ole tyytyväinen itseensä, prukaa sen minuun.

Mietin eroa.

ap

Jos eroat, niin älä ole sitten yllättynyt kun "miehelle tuli ero ihan puskista. Meillä oli kaikki niin hyvin. Miksi ei kertonut että on ongelmia?!"

Nim. kokemusta on (yli 20v liitto)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luultavasti saat miehen kuuntelemaan paremmin, jos et aloita lauseita sanalla sinä: "Sinä et koskaan..." "Miksi sinä aina..."

Kokeile aloittaa sanalla minä: "Minua harmittaa..." "Minä tunnen itseni yksinäiseksi"

Ja kerro ihan suoraan mitä toivoisit sen sijaan että kerrot mitä hän tekee väärin.

Esimerkiksi: "Haluaisin viettää kerran viikossa kahdenkeskistä laatuaikaa" eikä "Mikset sinä koskaan halua tehdä mitään yhdessä?"

Kokemuksesta tiedän että syyttelemällä toinen vetäytyy vain enemmän kuoreensa.

Olen kokeillut: "Minusta tuntuu.../ Minä tahtoisin..."

Hän suuttuu. "sinä, sinä!!" Se on ihan sama mitä teen, hänen reaktio on negatiivinen. Ei ole tyytyväinen itseensä, prukaa sen minuun.

Mietin eroa.

ap

No niin, jatkaisin sinuna eron miettimistä ja en vain miettisi sitä, vaan alkaisin tekemään asioita sen eteen. Alkaisin hommaamaan itselleni omaa asuntoa ja vaikka roudaamaan omia tavaroita pikkuhiljaa jonnekin, esimerkiksi ystävän autotalliin. Hoitaisin virallisia asioita vähitellen kuntoon niin, että ne olisi mietitty, jos ei jopa tehty valmiiksi. Raha-asiat kuntoon, sopimukset omiin nimiin ja kaikki niin, että jos mies ei halua asioita parantaa, niin reitti on selvä. Jos kerran ei ole edes lapsia, niin helppohan se on lähteä, kaikki muut asiat kyllä järjestyvät.

Ehkä siinä pitää vähän nöyrtyä, mutta oma on omaa ja oma elämä on ikiomaa.

Eksä lähinnä halusi vain katsella telkkaria. Siksipä nimenomaan on eksä.

Ap, mitä hyviä puolia miehessä on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luultavasti saat miehen kuuntelemaan paremmin, jos et aloita lauseita sanalla sinä: "Sinä et koskaan..." "Miksi sinä aina..."

Kokeile aloittaa sanalla minä: "Minua harmittaa..." "Minä tunnen itseni yksinäiseksi"

Ja kerro ihan suoraan mitä toivoisit sen sijaan että kerrot mitä hän tekee väärin.

Esimerkiksi: "Haluaisin viettää kerran viikossa kahdenkeskistä laatuaikaa" eikä "Mikset sinä koskaan halua tehdä mitään yhdessä?"

Kokemuksesta tiedän että syyttelemällä toinen vetäytyy vain enemmän kuoreensa.

Olen kokeillut: "Minusta tuntuu.../ Minä tahtoisin..."

Hän suuttuu. "sinä, sinä!!" Se on ihan sama mitä teen, hänen reaktio on negatiivinen. Ei ole tyytyväinen itseensä, prukaa sen minuun.

Mietin eroa.

ap

No eroa.

Miksi olet vitkutellut näin kauan? Vaikka miehesi tienaakin sinua neljä kertaa enemmän ja lahjoo sinua, niin arki ja oman elämän mielekkyys ovat ainakin minulle tärkeämpiä kuin miehen rahat ja lahjukset. Asuisin ennemmin vaikka vuokramurjussa kuin ikävän miehen kanssa.

Meillä kanssa viime aikoina ollut yhteinen aika sitä, että pitäis haarat levittää ja kun herra itse tulee, vetäytyy taas touhuamaan omia juttujaan. Turhauttavaa. Haluaisin, että minuakin huomioitaisiin ja voitais tehdä yhdessä muutakin.

Meillä oli mieheni kanssa joskus ero hyvin lähellä. Tilanne oli päässyt jo niin pitkälle, että oli mielessäni tehnyt eroa ja suunnitellut sen.

Olin sopinut alustavasti jo yhdestä ystäväni vuokra-asunnosta, ystäväni mies ja muutama ystäväni oli puhuttu pakettiauton kanssa muuttoavuksi, vein siskolleni joitakin hyvin tärkeitä ikiomia juttujani, kuten valokuvat ja henkilökohtaiset muistot jne. turvaan ja otin yhteisistä tavaroista valokuvat, jotta mitään ei unohtuisi. Siis kaikista, myös keittiökaappien sisällöistä, tauluista ja huonekaluista.

Siirsin kauppojen bonuskortit omiin nimiini, sillä minähän se ruokaostokset hoidin ja halusin käyttää myös bonukset ja plussat. En laittanut enää taloustilille rahaa, vaan pidin omat rahat tasan Itselläni, autoni vakuutukset siirsin itselleni pois perheen yleisistä vakuutuksista ja tein kaikki tällaiset jo valmiiksi.

Mieheni ei olisi halunnut puhua, mutta laitoin hänelle kerran viestin kalenteriin, että meillä on tänään palaveri klo 17:30 alkaen ja siihen on osallistuttava. Mies laittoi palaverille hyväksynnän ja sitten juttelimme keittiön pöydän ääressä. Minulla oli omanlainen asialista asioista, mistä halusin ehdottomasti puhua ja pidin keskustelumme aikana myös jonkinlaista pöytäkirjaa. Juttelimme muistaakseni yli neljä tuntia ja päätimme jatkaa yhdessä tietyin muutoksin. Viikon aikana keskustelimme hyvin paljon ja vasta sitten ilmoitin, että en ota vuokra-asuntoa ja tilanne normalisoitui, mutta myös järkevöityi todella paljon. Parisuhteestamme tuli hyvä, tasa-arvoinen ja lämminkin ajan myötä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä kanssa viime aikoina ollut yhteinen aika sitä, että pitäis haarat levittää ja kun herra itse tulee, vetäytyy taas touhuamaan omia juttujaan. Turhauttavaa. Haluaisin, että minuakin huomioitaisiin ja voitais tehdä yhdessä muutakin.

Älä avaa haarojasi. Ne ovat sinun omaisuuttasi.