Lue keskustelun säännöt.
AM Kähärän haastattelu Hesarissa naistenpäivänkonsertista: voisiko joku kopioida tänne?
03.10.2020 |
Kiinnostaa. Juttu on maksumuurin takana.
Kommentit (17)
Kirjastossa voit lukea koko lehden. Lenkille ja kirjastoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Köyhä älä syylllsty piratismiin, mene kirjastoon.
Vierailija kirjoitti:
Köyhä älä syylllsty piratismiin, mene kirjastoon.
Siellä on korona.
Vierailija kirjoitti:
Kirjastossa voit lukea koko lehden. Lenkille ja kirjastoon.
Kirjasto on yksi parhaista verovaroin toteutettu palvelu, sanomalehdet voi lukea kirjastossa ja aikakauslehdet kotona suoraan tabletilta. Eläkeläinen kiittää. Ei tule turhaa paperia ja rahaa säästyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhä älä syylllsty piratismiin, mene kirjastoon.
Siellä on korona.
Ota mukaan käsidesi, kertakäyttöhanskat, äläkä nuole näppäimiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo juttu on todella pitkä, oikeastiko halua tänne 2 sivua laitonta kopiointia?
Vierailija kirjoitti:
Tuo juttu on todella pitkä, oikeastiko halua tänne 2 sivua laitonta kopiointia?
No, on tänne ennenkin kopioitu juttuja Hesarista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
TURUN-JUNA ei ole pitkälle ehtinyt, kun Anna-Mari Kähärä alkaa jo lausua runoa.
Ehkä säveltäjä-muusikolta odottaisi pikemminkin laulunpyrskähdystä, mutta toisaalta tiedetään, että Kähärä rakastaa runoja ja niiden säveltämistä.
Ja kyllähän ote nuoren Mika Waltarin kaukokaipuuta ja koneromantiikkaa puhkuvasta ja puhisevasta Yksinäisen miehen juna -teoksesta sopii ilman muuta hienosti Turun-junaan.
Ravintolavaunun tyhjä yläkerta tutisee lempeästi, ja Kähärä ryhtyy lukemaan puhelimeen tallettamaansa tekstiä. Ääni on edellisillan keikan jäljiltä vähän alamaissa, mutta sen ymmärtää hyvin, sillä Katja Lundén Companyn flamencoesitys Universo oli Kähärälle ensimmäinen julkinen esiintyminen sitten maaliskuun 8. päivän.
Miten voinkaan rakastaa pikajunia, Kähärä aloittaa Waltarin kuuluisan tekstin, mutta tässä kirjoituksessa hypätään modernismin kiihkeyden hengessä suoraan huippukohtaan. Sitä lähestyessään Kähärä madaltaa dramaattisesti ääntään.
Juna on ainoa paikka, jossa voi olla aivan rauhallinen, ilman surua, ilman kaipausta, ilman kiduttavia ajatuksia.
Kähärä nostaa katseensa puhelimesta, kurkistaa tavaramerkkihiuspehkonsa alta ja kysyy: ”Eikö ole ihana?”
Ehdottomasti kyllä, mutta Kähärä ei ehdi odottaa vastausta, sillä hänen ajatuksensa kiitävät jo eteenpäin kuin, no, juna.
”Ne on erikoisia asioita, mitä elämä ja liike synnyttää taiteessa. Varsinkin, kun ajan pyörällä, se on sellainen liike, että se synnyttää valtavasti musiikkia”, Kähärä sanoo.
Hän heilauttaa matkapuhelinta ja kertoo, että kun luovuuden puuska iskee pyörän satulassa, silloin ei auta muu kuin ohjata kulkupeliä yhdellä kädellä ja äänittää toisella kädellä puhelimelle se, mitä päässä soi.
Ja siellä kyllä soi vaikka mitä. Kerran Berliinissä hän oli kiiruhtamassa pyörällä sovittuun tapaamiseen miehensä kanssa, kun inspiraatio iski. Kohtaamispaikalla hän ilmoitti miehelleen hengästyneenä, että nyt täytyy mennä tuonne puskaan. Mistäs nyt tuulee, mies kyseli hämmentyneenä. En tiedä, Kähärä vastasi, mutta minusta tulee nyt tätä räppiä. Sitten Kähärä meni puskaan ja ryhtyi räppäämään puhelimeensa.
”Näillä kilometreillä en enää usko siihen hokemaan, että jos teema on tarpeeksi vahva, sen muistaa. Ei sitä muista. Ja musta tuntuu, että olen unohtanut just ne parhaimmat”, Kähärä sanoo ja höräyttää pienen naurun.
Monta teemaa hän on muistanutkin, sillä vaikka Kähärä ei ole myyntilistoilla patsastellut, tulosta on tullut. Hän on säveltänyt musiikin kahdeksaan pitkään elokuvaan ja yhteen dokumenttielokuvaan. Musiikkia on tullut niin moneen näytelmään ja musikaaliin, ettei hän pysy laskuissa. Hänen sävellyksiään on julkaistu reilusti yli kymmenen albumin verran. Suurimman osan niistä hän on myös tuottanut.
Palkintojakin on tullut, monta.
Mutta ennen kuin niitä päästään luettelemaan, puhelin soi.
Kähärä juttelee hetken suomalaisen dokumenttielokuvan ohjaajan kanssa, joka kertoo huonoja uutisia. Koronaviruspandemian takia elokuvan kuvaukset siirtyvät.
”Joo. Korona on perseestä”, Kähärä sanoo puhelun lopuksi.
”Minähän sen tiedän.”
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saat referaatin:
-Kähärä sävelsi teoksen
- Hän järjesti monta kuukautta konserttia, jossa se piti esittää
- Konsertti oli hieno
- Konsertin jälkeen Kähärä sairastui
- Moni muukin sairastui
- Kähärää harmitti
Ole hyvä.
Netti Hesarin saa päiväksi parilla eurolla jos kiinnostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saat referaatin:
-Kähärä sävelsi teoksen
- Hän järjesti monta kuukautta konserttia, jossa se piti esittää
- Konsertti oli hieno
- Konsertin jälkeen Kähärä sairastui
- Moni muukin sairastui
- Kähärää harmittiOle hyvä.
Kiitos vaikka en ole ap.
Tuon jutun voi muuten kuunnella ilmaiseksi siitä samasta linkistä. Itse en jaksanut kuunnella, pelkäsin sen olevan ajanhukkaa ja niin se tämän referaatin mukaan olisi ollutkin.
Vierailija kirjoitti:
TURUN-JUNA ei ole pitkälle ehtinyt, kun Anna-Mari Kähärä alkaa jo lausua runoa.
Ehkä säveltäjä-muusikolta odottaisi pikemminkin laulunpyrskähdystä, mutta toisaalta tiedetään, että Kähärä rakastaa runoja ja niiden säveltämistä.
Ja kyllähän ote nuoren Mika Waltarin kaukokaipuuta ja koneromantiikkaa puhkuvasta ja puhisevasta Yksinäisen miehen juna -teoksesta sopii ilman muuta hienosti Turun-junaan.
Ravintolavaunun tyhjä yläkerta tutisee lempeästi, ja Kähärä ryhtyy lukemaan puhelimeen tallettamaansa tekstiä. Ääni on edellisillan keikan jäljiltä vähän alamaissa, mutta sen ymmärtää hyvin, sillä Katja Lundén Companyn flamencoesitys Universo oli Kähärälle ensimmäinen julkinen esiintyminen sitten maaliskuun 8. päivän.
Miten voinkaan rakastaa pikajunia, Kähärä aloittaa Waltarin kuuluisan tekstin, mutta tässä kirjoituksessa hypätään modernismin kiihkeyden hengessä suoraan huippukohtaan. Sitä lähestyessään Kähärä madaltaa dramaattisesti ääntään.
Juna on ainoa paikka, jossa voi olla aivan rauhallinen, ilman surua, ilman kaipausta, ilman kiduttavia ajatuksia.
Kähärä nostaa katseensa puhelimesta, kurkistaa tavaramerkkihiuspehkonsa alta ja kysyy: ”Eikö ole ihana?”
Ehdottomasti kyllä, mutta Kähärä ei ehdi odottaa vastausta, sillä hänen ajatuksensa kiitävät jo eteenpäin kuin, no, juna.
”Ne on erikoisia asioita, mitä elämä ja liike synnyttää taiteessa. Varsinkin, kun ajan pyörällä, se on sellainen liike, että se synnyttää valtavasti musiikkia”, Kähärä sanoo.
Hän heilauttaa matkapuhelinta ja kertoo, että kun luovuuden puuska iskee pyörän satulassa, silloin ei auta muu kuin ohjata kulkupeliä yhdellä kädellä ja äänittää toisella kädellä puhelimelle se, mitä päässä soi.
Ja siellä kyllä soi vaikka mitä. Kerran Berliinissä hän oli kiiruhtamassa pyörällä sovittuun tapaamiseen miehensä kanssa, kun inspiraatio iski. Kohtaamispaikalla hän ilmoitti miehelleen hengästyneenä, että nyt täytyy mennä tuonne puskaan. Mistäs nyt tuulee, mies kyseli hämmentyneenä. En tiedä, Kähärä vastasi, mutta minusta tulee nyt tätä räppiä. Sitten Kähärä meni puskaan ja ryhtyi räppäämään puhelimeensa.
”Näillä kilometreillä en enää usko siihen hokemaan, että jos teema on tarpeeksi vahva, sen muistaa. Ei sitä muista. Ja musta tuntuu, että olen unohtanut just ne parhaimmat”, Kähärä sanoo ja höräyttää pienen naurun.
Monta teemaa hän on muistanutkin, sillä vaikka Kähärä ei ole myyntilistoilla patsastellut, tulosta on tullut. Hän on säveltänyt musiikin kahdeksaan pitkään elokuvaan ja yhteen dokumenttielokuvaan. Musiikkia on tullut niin moneen näytelmään ja musikaaliin, ettei hän pysy laskuissa. Hänen sävellyksiään on julkaistu reilusti yli kymmenen albumin verran. Suurimman osan niistä hän on myös tuottanut.
Palkintojakin on tullut, monta.
Mutta ennen kuin niitä päästään luettelemaan, puhelin soi.
Kähärä juttelee hetken suomalaisen dokumenttielokuvan ohjaajan kanssa, joka kertoo huonoja uutisia. Koronaviruspandemian takia elokuvan kuvaukset siirtyvät.
”Joo. Korona on perseestä”, Kähärä sanoo puhelun lopuksi.
”Minähän sen tiedän.”
Kiitos. Nyt jäi vielä se varsinainen kiinnostava osa uupumaan. Se loppuosa artikkelista.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saat referaatin:
-Kähärä sävelsi teoksen
- Hän järjesti monta kuukautta konserttia, jossa se piti esittää
- Konsertti oli hieno
- Konsertin jälkeen Kähärä sairastui
- Moni muukin sairastui
- Kähärää harmittiOle hyvä.
Kiitos vaikka en ole ap.
Tuon jutun voi muuten kuunnella ilmaiseksi siitä samasta linkistä. Itse en jaksanut kuunnella, pelkäsin sen olevan ajanhukkaa ja niin se tämän referaatin mukaan olisi ollutkin.
No niinpä voikin. Kiitos tästä. ap
Ainakin kuunnellussa versiossa sekoitettu Philomelan ja Kynnin johtajat keskenään.
Joku ystävällinen sielu?