Pääoppositiopuolueen kuntavaalikampanja - apinaa koijataan

Suomi takaisin. Mistä, kenelle, miten?

Olin huolissani muutoksista yhteiskunnasta ja päätin että pitää alkaa puhua niistä.

Jo 16-vuotiaana näin huonoja merkkejä ja päätin lähteä mukaan.

Yllä pari repliikkiä ja iskulause joilla puhuvat päät auktoriteettiasemassaan koettavat vedota uusia randomityyppejä värväytymään mukaan vaaleihin. Täysin sisällötöntä, ympäripyöreää, nollainformaatiomoskaa. Vedotaan tunteisiin mutta jokainen kuulija saa ihan itse sijoittaa puuttuvan substanssin lauseisiin. Puhujat eivät uskalla kertoa mihin nimenomaisiin poliittisiin kysymyksiin viittaavat. On täysin mahdollista että eivät mihinkään. Kyseessä on vain vedätys ja kikkailu kuulijan omilla mielikuvilla.

Tämä alkaa olla populismin äärihuipentuma. Perinteisessä populismista nähdään sentään vaivaa kuulla kenttää ja poimia sieltä ihmisten huolia ja murheita joihin sitten hurskaasti luvata kymmenen hyvää ja kaunista ratkaisua. Tämä nykyinen versio hakee laiskuudessaan vertaistaan. Enää ei edes jakseta kysyä ja tarjota ratkaisua, nyt vaan annetaan vaalikarjalle ”täytä itse aukot”-tyyppinen tekstitehtävä. Onhan se toki helpoin tapa ja massiivisten puoluetukien tuhlaaminenkin sujuu vaivattomasti valtakunnanmedian kautta.

Silkkaa Monty Pythonia. Ei voi kuin nauraa, paitsi että itkettää ehkä enemmän se, että tällainen sekoilu on mahdollista ja vielä uppoaa joihinkin herkkäuskoisiin ihan täysillä.

En viitsi mainita suoranaista valehtelua koskien ilmaisuja ruohonjuuritaso ja kenestä vain tulla mitä tahansa, enkä ristiriitaa siitä paljonko irvailua sateenkaariperheen lapsi kaupan kassalta onkaan samoista suista lähtöisin saanut.