Olisiko aika jo kohdata se tosiasia, että tästä etäsuhteesta ei tule yhtään mitään?
Tässä merkkejä miksi itse en enää jaksaisi tätä pitkittää
-ei sanota enää että rakastetaan
-ajatus siitä että muuttaisi luokseni lähinnä alkanut ärsyttämään
-ei enää järjestetä yhteisiä "nettitreffejä" kuten leffan katsomista samaan aikaan jne
-ei enää lähetetä toisillemme mitään pieniä yllätyksiä
-hänkään ei enää yritä muuttaa lähemmäs minua, ja itsekään en ole valmis uhraamaan omaa elämääni ja muuttamaan hänen luo
MUTTA silti mies sanoo että haluaa jatkaa yrittämistä koska uskoo kyllä että kaikki muuttuu hyväksi "sit joskus". Mulla on vähän sellainen olo että roikottaa mua varalla, koska ei ole löytänyt ketään muutakaan.
Kommentit (5)
Onko teillä toivoa etäsuhteen muuttumisesta lähisuhteeksi ja jos on, niin millä aikataululla?
Tarkoitatko, että kumppani ei tee mainitsemiasi asioita vai ettet itsekään enää niitä tee / halua tehdä?
Nuo alun jutut kaikki on tavallisia etäsuhteessa. Eihän sitä juuri kukaan jaksa sellaista vastarakastuneen touhua pitkään pitää vaan se laantuu ja ajatellaan ,että sitten kun päästään yhteen asiat muuttuu. Ja näin voi tosiaan käydä, kyllä se rakkaus ja halu olla yhdessä voi löytyä sitten, vaikka etänä ei enää niin jaksa "palaveerata". Mutta tämä on huolestuttava:
"-hänkään ei enää yritä muuttaa lähemmäs minua, ja itsekään en ole valmis uhraamaan omaa elämääni ja muuttamaan hänen luo"
Eli tuo ei näillä näkyminen olisi ikinä muuttumassa normisuhteeksi? Tuskinpa te etäsuhteessa haluatte kumpikaan loppuikäänne olla, eli kannattaisi keskustella tuo asia läpi kunnolla ja jos näyttää että kumpiikaan ei halua muuttaa lähemmäs toista, lopettaa homma. Jos taas kumppanisi sanoo että haluaa muuttaa, sille pitäisi sopia joku aikataulu ja mitä sen eteen tehdään. Eikä vaan niin että joskus sitten kai.
Niin ja myös pienet asiat mitä aina ennen tehty kuten tekstattu "Hyvää yötä" ja "Huomenta" on pudonnut ihan kokonaan pois. Silti mies vakuuttaa että yhdessä ollaan ja yritetään tosissaan!