Lue keskustelun säännöt.
Työttömyys ja työnhaku on kovempaa työtä kuin töissäolo.
29.09.2020 |
Käsitys työttömistä on yhä silti se, että työtön makaa vain sohvalla ja laiskottelee. Työtön ei ole automaattisesti sama kuin toimeton. Myös työtön voi olla hyvinkin aktiivinen. Jo pelkästään kunnollisten hakemusten kirjoittamiseen ja muiden työnhakudokumenttien räätälöintiin menee paljon aikaa.
Minäkään en makaa sohvalla kaiken päivää, vaan tutkin eri mahdollisuuksia työllistyä, teen niitä hakemuksia, mietin opiskelumahdollisuuksia, hoidan terveyttäni ja työkykyäni monipuolisesti liikunnalla ja kehitän osaamistani.
Pidätän itselleni oikeuden myös hieman nauttia tästä vapaammasta ajankohdasta elämässäni ja varaan aikaa vaikkapa kirjallisuudelle, liikunnalle ja luonnossa olemiselle sekä muille hyvinvointiani parantaville asioille elämässäni. Laiskuutta se ei ole vaan itseni työkykyisenä pitämistä.
Kommentit (37)
Näinhän se on. Mutta on helpompi myydä kansalle kaikki sortotoimenpiteet kun ylläpidetään mielikuvaa työttömistä yhtenäisenä joukkona loisia, elämäntapainkkareita ja luusereina joita vähän pitääkin kurmoottaa. Fakta että suurin osa haluaa työllistyä ja tekee paljon töitä sen hyväksi ei merkkaa mitään ja se on surullista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niimpä, huono palkkaista hommaa työnmäärään nähden :D Töissä ollessa pääsi helpommalla ja sai kolme kertaa enemmän rahaa, siis minimissään :)
Ei se kovempaa ole, juoda kaffea kotonaj tehdä hakemuksia koneelle ilman aikatauluja.
Mutta vddumaisempaa, kun siitä ei saa palkkaa ;)
Zinc
Vierailija kirjoitti:
Niimpä, huono palkkaista hommaa työnmäärään nähden :D Töissä ollessa pääsi helpommalla ja sai kolme kertaa enemmän rahaa, siis minimissään :)
Kyllähän se työnhaku on hyvin epäkiitollista hommaa. Hirveästi vaivaa, mutta silti usein jää vaan luu käteen. Mieheni on insinööri ja mitä olen seurannut hänen etätyötä niin väitän, että minä teen enemmän hommia työnhaussa mitä hän töissä. Aika vähällä työllä näköjään sen 5000 palkankin voi saada.
Jep. Aamukuudelta herääminen, kahdeksan tunnin työpäivät ja tunnin työmatkat suuntaansa ei ole mitään sen työttömyysajan ahdistuksen ja päämäärättömyyden tunteen rinnalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Henkinen vuoristorata on tosi kuluttavaa. Oma mieheni jäi yt neuvotteluissa työttömäksi 20v katkeamattoman uran jälkeen. Ensin surutyö siitä työstä. Sitten innostuu uusista töistä ja odottaa puhelua aivan hermo pinnassa. Jännittää haastattelua ja ehtii jo elää toivossa kun on vikalla kierroksella. Kunnes joku muu saakin sen työn ja pitäisi jaksaa innostua hakemaan taas jotain uutta. Jos työ on omaa tasoa huonompi, pitää psyykata itseään innostumaan siitä. Uskomatonta miten monista hommista ei kuulu yhtään mitään. Sekin vetää mielen matalaksi että kukaan ei sua huomioinut.
Vierailija kirjoitti:
Jep. Aamukuudelta herääminen, kahdeksan tunnin työpäivät ja tunnin työmatkat suuntaansa ei ole mitään sen työttömyysajan ahdistuksen ja päämäärättömyyden tunteen rinnalla.
Subjektiivisia käsitteitä. Joku voi myös voida huonosti työpaikalla. Vaikka vddumaisten mul.kk.ujen takia.
Ei sitä voida tähän keskusteluun siis mitenkään sisällyttää ..
Zinc
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Henkinen vuoristorata on tosi kuluttavaa. Oma mieheni jäi yt neuvotteluissa työttömäksi 20v katkeamattoman uran jälkeen. Ensin surutyö siitä työstä. Sitten innostuu uusista töistä ja odottaa puhelua aivan hermo pinnassa. Jännittää haastattelua ja ehtii jo elää toivossa kun on vikalla kierroksella. Kunnes joku muu saakin sen työn ja pitäisi jaksaa innostua hakemaan taas jotain uutta. Jos työ on omaa tasoa huonompi, pitää psyykata itseään innostumaan siitä. Uskomatonta miten monista hommista ei kuulu yhtään mitään. Sekin vetää mielen matalaksi että kukaan ei sua huomioinut.
Kannattaa oppia yksi asia matrixissa. Se mitä haluat, et saa. Tai sitten sinne pakettiin on käärittynä kasallinen sontaa sisälle. Saat sen kyllä kauniissa paketissa ;)
Zinc
No ei kyllä ole. Töissä käydessäni olin stressaantunut lähes jatkuvasti, nyt työttömänä on välillä stressittömiäkin kausia. Nukun myös paremmin kuin töissä käydessäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en ole koskaan nähnyt työtä muuna kuin tapana rahoittaa elämistä. En siis ole itse ajatuksesta ollut kauhean kiinnostunut.
Ilmankos onkin tultu paljon tarjoamaan kaikenlaisia pestejä. Zellainen on matrix. Sitä tulee ovista ja ikkunoista mitä et tahdo ja sitä mitä tahdot ei tule.
Zinc
Ja mitä nopeammin sen oppii. Sen helpommalla itse pääsee.
+ työttömyyden ahdistavuutta ja painetta lisää se että jos et asu yksin vaan esim. kumppanin kanssa joka on töissä niin Kela ottaa mielivaltaisesti leijonan osan tuista pois (että se siitä huutelusta että työttömät elelee niiiiiin mukavasti tukien varassa että!), vaikkakaan suomen laki ei tunne elatusvelvollisuutta avopuolisoiden välillä...
Töissä oleva saa huoleti käydä ruokakaupassa ja ostaa kaikkea mitä haluaa miettimättä että hupsista onko tili kohta nollissa, riittääkö loppukuuksi rahat
eikä töissä olevan tarvitse tuntea häpeää jos tuttavat kyselee että noh onkos niitä töitä löytynyt? mitä teet päivisin? ei töissä käyvää ahdistella samallatavalla, ja jotenkin tuntuu että sama mitä teet, jos olet työtön niin aivan varmasti löytyy muilta mielipiteitä ja kritiikkiä.
Yleinen asenne kun tuntuu olevan että jos olet työtön niin et ole minkään arvoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Henkinen vuoristorata on tosi kuluttavaa. Oma mieheni jäi yt neuvotteluissa työttömäksi 20v katkeamattoman uran jälkeen. Ensin surutyö siitä työstä. Sitten innostuu uusista töistä ja odottaa puhelua aivan hermo pinnassa. Jännittää haastattelua ja ehtii jo elää toivossa kun on vikalla kierroksella. Kunnes joku muu saakin sen työn ja pitäisi jaksaa innostua hakemaan taas jotain uutta. Jos työ on omaa tasoa huonompi, pitää psyykata itseään innostumaan siitä. Uskomatonta miten monista hommista ei kuulu yhtään mitään. Sekin vetää mielen matalaksi että kukaan ei sua huomioinut.
Näin 30-vuotiaana jonka aikuiselämä on ollut täysin pelkkää työnhakua ja satunnaisia pätkätöitä, en ole varma olenko ahdistunut, huvittunut vai surullinen että joku yrittää jollain tavalla ihan tosissaan innostua haettavista paikoista.
Vierailija kirjoitti:
+ työttömyyden ahdistavuutta ja painetta lisää se että jos et asu yksin vaan esim. kumppanin kanssa joka on töissä niin Kela ottaa mielivaltaisesti leijonan osan tuista pois (että se siitä huutelusta että työttömät elelee niiiiiin mukavasti tukien varassa että!), vaikkakaan suomen laki ei tunne elatusvelvollisuutta avopuolisoiden välillä...
Töissä oleva saa huoleti käydä ruokakaupassa ja ostaa kaikkea mitä haluaa miettimättä että hupsista onko tili kohta nollissa, riittääkö loppukuuksi rahat
eikä töissä olevan tarvitse tuntea häpeää jos tuttavat kyselee että noh onkos niitä töitä löytynyt? mitä teet päivisin? ei töissä käyvää ahdistella samallatavalla, ja jotenkin tuntuu että sama mitä teet, jos olet työtön niin aivan varmasti löytyy muilta mielipiteitä ja kritiikkiä.
Yleinen asenne kun tuntuu olevan että jos olet työtön niin et ole minkään arvoinen.
Joo työttömänä ahdistaa juuri tuo, että ei saa olla rauhassa. Ei töissäolevilta kysellä yhtenään että "joko on töitä löytyny" tai työkkäri ahdistele työtarjouksilla. Haluan töihin, koska en jaksa olla tilivelvollinen tekemisistäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotityöt jäävät usein työttömälle. Siinä sitten käyt kaupassa ja maksat ostokset, pyykkäät, siivoat ja leivot, viet roskat, suunnittelet ja valmistat ruoat. Hoidat vaatehuollon ja paikkaat rikkinäiset kohdat vaatteista, silität ja viikkaat siististi kaappiin. Käyt ostamassa lapsille vaatteita ja taas maksat.
Oi kun pääsis töihin! Palkkatöihin siis.
Tää maa kusee omille nilkoilleen, aatelkaapa nyt.
Ensin ulistaan miten ihmiset on yksinäisiä ja ei pariudu.. -> tuet LASKEE jos asut yhdessä jonkun kanssa, eli oikeastaan parisuhteessa pitäisi joko elää huijaten, kaksi kämppää vuokraten ja olla oikeasti vain toisessa TAI elää koko suhde erillään asuen. Onko ihme ettei parisuhteet sitten kestä? ei voida elää yhteistä elämää koska rahat viedään millä ostaa ruokaa, riidellään rahasta ja erotaan..
Sitten valitetaan että kun ei niitä vauvoja synny.
Nuoria naisia ei palkata muuta kuin silppu töihin, määräaikaisiin ja muuhun roskaan = vakitöitä ei kuulu.. Onko muka ihme ettei sitten haluta lapsia? Sossun varaanko ne pitäisi tehdä? Niin mutta sittenhän ois taas kiva valittaa nettiä ja uutisia myöten miten loisia on nää ihmiset kun tekee oikeen penskoja että sossulta rahaa sais.. missä logiikka taas.
Valitetaan siitä että kun suomalaiset ei mee töihin.
-> koko ajan yritykset potkii porukkaa pois, eikä ne ota työttömänä olleita koska hyi kamala. Tämäkin sitten maalataan tottakai työttömien syyksi koska niiden vikahan se on jos ei tule valituksi.
Eikä edes aloiteta siitä määrästä muualta tulleita joille järjestellään asunnot, ajokortit ja työpaikat kanta suomalaisten ohitse..
Huomaatteko, nää kaikki tapahtumat lomittuu toisiinsa niin että tässä pyörii myrkyllinen noidan kehä koko ajan ympäri ja ympäri. Tää maa oli ehkä hyvinvointi valtio ennen, mutta nykyään hyvin hyvin harvalle se sitä on. Köyhyyttä, nöyryyttämistä ja toiveiden täyttymättömyyttä se hyvin monelle on, kiusaamista niin koulu kuin työmaailmassa ja sitä pidetään sairaasti normaalina.
Toi on totta. Oon itse nykyään töissä ja arki on nyt paljon kevyempää, eikä se johdu siitä että saan enemmän rahaa. Saan vain noin 200€ enemmän kuin ollessani työtön
Työttömyys on helposti raskaampaa.
Ainakin näin yövuorojen chillailuun ja sarjojen/urheilun katsomiseen verrattuna.
Vierailija kirjoitti:
Toi on totta. Oon itse nykyään töissä ja arki on nyt paljon kevyempää, eikä se johdu siitä että saan enemmän rahaa. Saan vain noin 200€ enemmän kuin ollessani työtön
Tee 500 suojaosan verran keikkaa ja siihen miltei täydet tuet päälle.
Sanna Marinin Supertarjous!
Itellä nettotulot pysyi samana, mutta yli 100 työtuntia vähemmällä repimisella.
Käyttäjä25825 kirjoitti:
Kotityöt jäävät usein työttömälle. Siinä sitten käyt kaupassa ja maksat ostokset, pyykkäät, siivoat ja leivot, viet roskat, suunnittelet ja valmistat ruoat. Hoidat vaatehuollon ja paikkaat rikkinäiset kohdat vaatteista, silität ja viikkaat siististi kaappiin. Käyt ostamassa lapsille vaatteita ja taas maksat.
Oi kun pääsis töihin! Palkkatöihin siis.
Tuosta yhtälöstä kun ottaa kersat pois, niin sinkkuna on aika iisi livin jo...
Totta. Työnhaku on myös henkisesti paljon rankempaa, joten se lisää vielä työttömyyden rankkuutta töissäoloon verrattuna.