Voiko lapsi puhua liikaa?
Täällä aina kysellään että mitä pitää tehdä kun lapsi ei puhu.
Mutta mitä tehdään silloin kun lapsi puhuu koko ajan?
Kyseessä 3,5-vuotias poika, joka oppi puhumaan lauseita alle 2-vuotiaana. Siitä lähtien juttelu on ollut tauotonta. Tai tauot lasketaan sekunneissa, ei koskaan minuuteissa. Jaksaa keskittyä leikkeihin pitkäänkin, mutta aikuisen pitää olla koko ajan vastaan ottamassa sitä kysymys- ja höpötystulvaa.
Voiko lasta jotenkin kannustaa olemaan hiljaa edes minuutin? Ja olemmeko ainoat vanhemmat joita tämä väsyttää? Mun mielestä tuo ei ole enää normaalia, että lapsi ei meinaa pystyä edes syömään kun koko ajan pitää puhua. Tuntuu että samanikäiset lapsetkin karttaa sitä pihaleikeissä kun kukaan muu ei saa suunvuoroa.
Kommentit (19)
Esikoinen alkoi myös puhua aikaisin ja muistan kun hän oli juuri täyttänyt kolme sanoin kerran hänelle, että voisitko olla hetken hiljaa? Minun piti siis todella saada keskittyä johonkin asiaan hetken... Tyttö vastasi minulle että en minä oikein osaa. En voinut kun nauraa, siinä hän oli ihan oikeassa! :D Nyt hän täyttää toukokuussa viisi ja on kyllä edelleenkin kova puhumaan. Ehkä on vain sen luonteinen...
Nuorempi, poika, meillä täytti juuri kaksi ja sama odotettavaissa ilmeisesti. Puhuu pitkiä lauseita ja matkii vielä tietysti isosiskoa kaikessa. Pikku hiljaa siis kaksi hölöttäjää! :)
sanoin kerran hänelle, että voisitko olla hetken hiljaa? Minun piti siis todella saada keskittyä johonkin asiaan hetken... Tyttö vastasi minulle että en minä oikein osaa.
Kysyin viimeksi eilen pojalta, että oletko koskaan miettinyt että joskus voisi olla hiljaa hetken. Poika vastasi että ei hän ole miettinyt semmoista ja alkoi tarinoida jostain auton väristä.
ap
(jota nyt hymyilyttää mutta ei pahimpien paasausten hetkillä)
jos vain aikuisilla olisi kestämistä, tilanne olisi vähän toinen.
Voisitteko sanoa lapsellenne, että täytyy toistenkin antaa puhua? Tätä täytyy ehkä toistaa noin kolmen vuoden ajan.
täällä kanssa odotellaan jos tuo ikä toisi jotain muutosta asiaan ja lapsi joskus ajattelisi hetken ennenkuin aloittaa sen tarinansa. Nyt muutos on ollut koko ajan vaan kiivaampaan suuntaan kun sanavarasto karttuu ja se äänen voimakkuus kanssa...
tarkoitatko, että poika menee rikkii jos käsket pitä suunsa kiinni välillä, ja toisillekin pitää antaa puheenvuoro? ei saa olla itsekäs ja olla aina itse äänessä.se on rumaa ja itsekästä.
joka varsinkin 3-5 vuotiaana puhui koko ajan.Koulun alun jälkeen on vähän "hiljentynyt".Itse opin ikäänkuin "suodattamaa"sitä pajatusta, vaikka olihan se aika hauskaakin:=).Puhuu vieläkin kovalla äänellä mm.kaupassa eikä ujostele kertoa juttuja koko kassajonolle....ihana tyttö.
jos vain aikuisilla olisi kestämistä, tilanne olisi vähän toinen.
Voisitteko sanoa lapsellenne, että täytyy toistenkin antaa puhua? Tätä täytyy ehkä toistaa noin kolmen vuoden ajan.
Kyllähän aikuisellakin on oikeus saada olla hiljaisuudessa. Miksi ptäisi väsymykseen saakka kuunnella turhaa höpötystä 24/7?
Voisitteko sanoa lapsellenne, että täytyy toistenkin antaa puhua? Tätä täytyy ehkä toistaa noin kolmen vuoden ajan.
Mutta lapsi ei usko, ainakaan vielä. Toki tätä on vasta toistettu vasta noin vuoden ajan :)
puheliaisuus on adhd-asperger piirre. Varsinkin jos aikuisille höpöttää ja höpöttää....Tosin jätin kommentin omaan arvoonsa vaikka täällähän aina sanotaan, että AMMATTILAISEN sanaan tulee uskoa kuin jumalan sanaan.....
sekä minä, että varmasti ap:kin muistaa joka päivä muistutella että ei saa puhua toisten päälle, täytyy antaa toisille suunvuoro ja jopa välillä että ole nyt vähän aikaa hiljaa....
Nyt kohta 5v tyttöni jaksaa jo onneksi keskittyä hieman "omiin" juttuihinsakin, niin sitä hiljaisuuttakin on jo alkanut olemaan. Odottaen tosiaan että tämä vanhempi vähän kasvaa... :)
Terv: aikaisempi nro 5
Olen jo pitkään ihmetellyt, että puhuvatko kaikki lapset noin paljon kuin omani. Viime syksynä sitten päiväkodin kasvatuskeskustelussa lto totesi, että poikamme on kova puhumaan. Kysyinkin sitten häneltä, puhuvatko kaikki lapset noin paljon. Eivät kuulemma.. :-)
Poikamme osasi useampisanaisia lauseita jo alle kaksivuotiaana vaikka onkin syntynyt keskosena. Ja oikeastaan voi sanoa, että siitä lähtien hän on puhunut aina. Naapurin sanoin poikamme on hiljaa vain nukkuessa ja sukeltaessa..
Olen usein sanonut pojalle, voitko olla hetken hiljaa. Joskus hän jopa onnistuu siinä, siis ihan hetken. Kotona vaikealta tuntuu se, että hänen pitäisi välillä antaan isän ja äidin keskustella juttunsa loppuun ennen kuin pääsee taas omia asioitaan kertomaan. Tosin nykyisin poika saattaa leikkiä omassa huoneessaan ihan hiljaa sen aikaa, kun teen vaikka ruokaa.
Täytyy myöntää, että on välillä raskasta kuunnella hänen jatkuvaa puhetulvaansa esim. iltaisin raskaan työpäivän jälkeen olisi ihana viettää hetki hiljaisuudessa..
Naapurin sanoin poikamme on hiljaa vain nukkuessa ja sukeltaessa.. .
Tai aika usein puhuu kyllä unissaankin.
potalla istuessa on joskus hiljaa :) (15 sekuntia)
ap
Mun lapsi puhuu paljon, en ole itsekään kovin hiljainen, eikä miestäkään voi siitä syyttää. Itse asiassa sekä mun suku ( savolaisia) että miehen suku puhuu paljon. Lapsi on lisäksi kiinnostunut ihmisistä, ja juttelee mielellään. Ja kyllä on oppinut nyt koululaisena olemaan myös hiljaa, ja aiemmmin jo pyytämään tai odottamaan puheenvuoroa.
puheliaisuus on adhd-asperger piirre. Varsinkin jos aikuisille höpöttää ja höpöttää.....
Mä olen ihan tosissani miettinyt että onko tämä oire jostain vakavammasta... Vaikka tästä leikillään puhutaankin että heh heh, poika on kova puhumaan niin kyllä minulla on usein mielessä että onko siinä jotain vikaa.
Poika pystyy kyllä keskittymään esim piirtämiseen tai leikkiin, mutta se vaatii sen jatkuvan kommentoinnin ja nimenomaan sen vuorovaikutuksen, ei koskaan itsekseen höpötyksen.
ap
suurin osa niistä kuuluu tarkemmin ajateltuna höpö linjalle. Oikeasti kun keskittyy siihen mitä lapsi on sanomassa, ja todella kuuntelee, ja vastaa jos kysymyksiä, ei se puhetulva loputtomiin kestä. Yleensä vanhemmat vaan toteaa jotain joojoo, ja ei kuuntele yhtään mitä lapsi on sanomassa. Ihan sama tällä palstalla, 95% keskusteluista ihan höpöhöpöä, ja aikuisten suusta.
keskittyy siihen mitä lapsi on sanomassa, ja todella kuuntelee, ja vastaa jos kysymyksiä, ei se puhetulva loputtomiin kestä.
Tällä hetkellä sen 13 h / vrk.
Luuletko ihan oikeasti että olen kuunnellu sitä dadaa näin kauan, ilman että olisin testannut tuota ;)
Mä en ainakaan tiedä yhtään aikuista, joka puhuisi tauotta.
ap
Minäpä tiedän. Semmoinen on esimerkiksi meidän alakerran rouva, joka puhuu huutamalla kaiken päivää ja osan yötäkin. Kuuluu liian hyvin keittiön liesituulettimen aukon kautta. (Itse liesituuletinta siinä ei olekaan. )
Mikään pyytely, huomautukset, kolistelu tai moite ei auta. Karmea kälätys jatkuu, jatkuu, jatkuu... Ihmettelen hänen aviomiestään, kuinka se kestää, kun vain naapurinakin harkitsen hirttäytymistä.
Kyllä se on oppinut olemaan hiljaa koulussa, mutta silti kovin puhelias. Päivähodissa se ei tuntunut haittaavan, mutta eskarissa yhtä opea se tuntui kovin rassaavan. Koulussa on mennyt hyvin, oma ope osaa pitää ruodussa, sen mielestä lapsi osaa hyvin keskittyä ja osaa olla tarvittaessa hiljaa. Ti ehkä iän myötä tuo helpottuu, olen huomannut että autossa takapenkki on nykyään useimmin hiljaa, välillä täytyy tarkistaa, onko kaikki ok, kun jatkuva kommentointi on lakannut:-)